Sormien asento, kyynärpään kulmat, liike-energian suuntautuminen ja lukemattomat muut huippu-uinnin nyanssit, uintilaji kerrallaan.
Espoonlahden uimahallin kokoustilassa istui aamupäivällä 8. marraskuuta vajaa 20 täydellisen keskittynyttä suomalaista uintivalmentajaa, sillä nyt oli paikalla kutsuvieras, jota haluttiin kuunnella täydellisen keskittyneesti.
Australialainen, USA:ssa jo vuosikymmeniä valmentanut Brett Hawke, 49, on maailman tunnetuimpia sprinttimatkojen valmentajia, ja hänentasoisiaan tekijöitä saadaan hyvin harvoin Suomeen pitämään luentoja ja valmennusklinikoita.
Hawke luennoi lyhyen vierailunsa aikana kymmenille valmentajille ja piti klinikoita altailla.
– Tämä on seuralle merkittävä investointi, ja uskomme saavamme tästä suuren hyödyn, espoolaisen Cetus-seuran sprintterien vastuuvalmentaja Jari Schwarte kertoo.
Cetus on suomalaisen uinnin ja koko yksilöurheilun kartalla jättiläinen. Seurassa on noin 500 lisenssiuimaria, kahdeksan päätoimista valmentajaa ja noin 60 vapaaehtoista valmentajaa.
Vuoden aikana Cetuksen uimakoulutoimintaan osallistuu jopa noin 10 000 espoolaista.
Ensimmäinen edustustehtävä
– Tämä on hassua, mutta muistin tämän hallin heti, kun saavuin tänne. Täällä edustin ensimmäisen kerran Australiaa, 19-vuotiaana, vuonna 1995, Hawke kertoi katsellessaan Espoonlahden päiväsaikaankin hyvin kansoitettua allasta.
Hän edusti Australiaa sprinttimatkoilla vapaauinnissa sekä Sydneyn että Ateenan olympiakisoissa, 2000 ja 2004.
Lyhyen radan MM-kisoista ja Brittiläisen Kansainyhteisön kisoista yhteensä viisi mitalia saavuttanut mies on kuitenkin tullut huomattavasti tunnetummaksi valmentajana kuin urheilijana.
Kansainvälisistä verkostoista kertoo se, että kun Hawke oli laskeutunut Helsinki-Vantaan kentälle, hänet haki sieltä aktiiviaikoinaan paljon Australiassa harjoitellut Jani Sievinen, joka ui viimeisen, uimalasiensa valahtamisesta muistetun olympiafinaalinsa juuri Sydneyssä 2000.
– Sydneyn ja Pariisin välillä olin aina mukana olympiakisoissa joko urheilijana tai valmentajana, mutta Pariisissa minulla ei ollut urheilijoita, vuoden 2028 Los Angelesin kisoihin tähtääviä uimareita valmentava Hawke sanoi.
Australian ja USA:n kaksoiskansalainen toimi 2006–2018 päävalmentajana uimareistaan maineikkaassa Auburnin yliopistossa ja on siitä lähtien toiminut menestyksekkäänä valmennusyrittäjänä Sprint Revolution -yrityksessään (Sprinttivallankumous).
Käyntikorteista syntyy uskottavuutta, sillä 50 metrin vapaauinnin kaikkien aikojen tilaston kaksi kärkinimeä, brasilialainen Cesar Cielo Filho (ME 20,91) ja ranskalainen Frederick Bousquet, ovat kumpikin olleet Hawken valmennettavia.
Kalifornian Irvinessa avustajineen valmentavan Hawken tiimiin kuuluu tällä hetkellä 65 kovatasoista kilpauimaria.
Suomi putosi junasta
Parhaimmillaan jopa yli 10 uimaria olympiakisoihin saanutta Suomea edustivat Pariisissa vain Matti Mattsson ja Ida Hulkko, joiden kisaurakka oli nopeasti kuitattu.
Uinti on yksi niistä laajasti kilpailluista yksilöurheilun muodoista, joiden kansainvälisestä luotijunasta Suomi on jäänyt seisakkeelle jo hyvän aikaa sitten.
– Haluan auttaa, jotta kuilu suomalaisten uimarien ja kansainvälisen kärjen välillä kapenisi.
Mikä sitten on Brett Hawken valmennusfilosofia, jota hän menestyksekkäästi myy ympäri lajimaailmaa?
– Perinteisessä valmennusfilosofiassa uimari on yhtä hyvä kuin harjoituksissa keräämänsä kilometrimäärät. Edustan täysin toisenlaista näkemystä. Joskus vain 30 minuuttia kestävä harjoitus voi olla hyödyllisempi kuin kahden tunnin harjoitus.
Hawken mukaan uimarin ei tule harjoitella kuin 100 metrin uimari, jos hän haluaa menestyä 50 metrin matkalla. Jos uimari haluaa menestyä 100 metrin matkalla, hänen ei tule harjoitella kuin 200 metrin spesialistin.
– Tämä käy järkeen muissa urheilulajeissa, joten sen pitäisi käydä uinnissakin.
– Tämä tarkoittaa harjoittelua erittäin kovalla intensiteetillä, mikä vaatii paljon urheilijan henkisiltä valmiuksilta. Puolitoista tuntia on kovalla intensiteetillä ajatusmaailmassani jopa maksimimittainen suoritus.
Esimerkki Usain Boltista
Hawke tutkii työkseen myös uintitilastoja ja hakee niistä pitkiä jatkumoita.
– Erikoistuminen etenee. Yleisurheilussa kukaan ei olisi olettanut, että Usain Bolt olisi voittanut pikamatkojen lisäksi myös keskimatkoilla. Uinnissa elää yhä tällainen käsitys.
Kun Hawke oli ensimmäistä kertaa olympiatason valmentaja, Pekingissä 2008, USA:n Michael Phelps saavutti kahdeksan kultamitalia.
– Vaikka hän oli poikkeusyksilö, tuollaisen ei pitäisi olla olympiatasolla mahdollista enkä usko, että se enää olisikaan.
Hawke kuvaa hyvällä esimerkillä sprinttiuinnin sisälläkin tapahtuvaa erikoistumista.
– Pariisissa yksikään mies ei uinut sekä 50:n että 100 metrin vapaauintifinaalissa.
Naisten puolella taas Ruotsin Sarah Sjöström voitti molemmat matkat.
Syytöksiä Kiinaan
Pariisin olympiauintien aikaan Brett Hawke herätti lajimaailmassa paljon huomiota, kun hän vahvasti kyseenalaisti, syntyikö kiinalaisen Pan Zhanlen ME-aika 46,40 satasen vapaauinnissa urheilussa hyväksytyillä metodeilla.
Peräti 0,4 sekunnin ME-parannus oli kuninkuusmatkalla suurin lähes 50 vuoteen, ja kiinalaisen huippu-urheilun suhde urheilussa kiellettyihin menetelmiin ei tunnetusti ole etäinen.
Kolme kuukautta Pariisin kisojen jälkeen Brett Hawke ottaa sanojaan takaisin.
– Olen kelannut hänen uintiaan edestakaisin lukemattomat kerrat enkä pidä sitä enää epäilyttävänä. Myös hänen dopingnäytteensä olivat puhtaat.
Suomessa on perinteisesti väheksytty menestystä lyhyessä altaassa ja pitkällä radalla ei-olympiamatkoilla eli 50 metrin rinta-, perhos- ja selkäuinnissa. Brett Hawke kehottaa asennemuutokseen, jälkimmäisen osalta.
– Nuo kolme matkaa tulevat vääjäämättä ja nopeasti olympiaohjelmaan. Uinti on myös huippuviihdettä, ja intensiivisyys kiinnostaa katsojia. 50 metrin matkojen tieltä poistaisin kaikki sekaviestit.