FI67896C

FI67896C - Alkalifast omslagspapper

Info

Publication number: FI67896C
Application number: FI763536A
Authority: FI
Inventors: Newlyn Jones; Alistair Charles Stewart; Colin Elston
Original assignee: Dexter Ltd C H
Priority date: 1975-12-12
Filing date: 1976-12-08
Publication date: 1985-06-10
Also published as: AU2049676A; AR212095A1; SE7613449L; FI67896B; BR7608327A; NL7613681A; ZA766695B; DE2655594A1; CA1093766A; FI763536A; FR2334784B1; SE430906B; GB1520260A; AU505361B2; JPS5276196A; FR2334784A1; BE849313A

Description

Ri^F®l ΓΒ1 (11)KUULUTUS|ULKAISU 67896 lBJ (11) UTLÄGGNIN GSSKRIFT 0/070 ^(45) Patentti myönnetty 10 C6 1985 Patent meddelat ,r.. D 21 D 3/00 // D 21 H 5/00, (51) Kv.lk.4/lnt.CI.‘ A 22 c l3/00 SUOMI—FINLAND (21) Patenttihakemus — Patencansökning 763536 (22) Hakemispäivä — Ansökningsdag 08.12.76 (23) Alkupäivä — Giltighetsdag 08.12.76 (41) Tullut julkiseksi — Blivit offentlig 1 3.06,77

Patentti- ja rekisterihallitus Nähtäväksipanon ja kuul.julkaisun pvm. - 28.02.85

Patent- och registerstyrelsen ' ' Ansökan utlagd och utl skriften publicerad (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus— Begärd prioritet 12.12.75 Englanti-England(GB) 51007/75 (71) C.H. Dexter Limited, Chirnside, Duns, Berwickshire, Scotland, Iso-Britannia-Storbritannien(GB) (72) Newlyn Jones, Foulden, Berwickshire, Scotland,

Alistair Charles Stewart, Edinburgh, Scotland, Iso-Britannia-Storbritannien(GB), Colin Elston, Windsor, Connecticut, USA(US) (7A) Forssen δ Salomaa Oy (5A) AI ka 1inkestävä kuoripaperi - Aikaiifast omslagspapper

Esillä oleva keksintö koskee menetelmää kuoripaperin valmistamiseksi, etenkin päällysteiden tai makkarankuorien valmistamiseksi valmiita lihatuotteita tms. varten, jossa menetelmässä muodostetaan kuitumainen paperiraina, käsitellään kuitumainen paperiraina laimealla viskoosiliuoksella, jonka selluloosasisältö on 0,5-3 p-%, ja sen jälkeen viskoosissa oleva selluloosa regeneroidaan hapon avulla.

Kuoripaperia valmistetaan tavallisesti suhteellisen vahvoja, sitkeitä luonnonkuituja, kuten manillanhamppu-, sisalhamppu- tai pellavankuituja sisältävistä paperirainoista. Paperiraina kyllästetään laimealla viskoosiliuoksella, joka on esimerkiksi saatu laimentamalla yhden prosentin selluloosa-pitoisuuteen 7 p-% selluloosaa (selluloosaksantaattina) ja 6 p-% natrium-hydroksia sisältävä liuos. Viskoosilla kyllästetty raina kuivataan ja viskoosissa oleva selluloosa regeneroidaan sitten viemällä raina happaman regenerointikylvyn läpi, joka sisältää esimerkiksi 1-8 p-% rikkihapon vesiliuosta. Sitten raina pestään puhtaaksi haposta ja kuivataan happo- 2 67896 regeneroitua selluloosaa sisältävän paperirainan saamiseksi. Tämä kuoripaperi muodostetaan sitten yleensä rulliksi ("varastorullat").

Kuoria lihajalosteiden, esimerkiksi makkaran pakkausta varten voidaan valmistaa kuoripaperista leikkaamalla se kaistaleiksi, jotka taivutetaan sitten putkien muodostamiseksi. Putket kyllästetään alkalisella viskoosi-liuoksella, joka sisältää esimerkiksi 7 p-% selluloosaa ja 6 p-% natrium-hydroksidia. Viskoosissa oleva selluloosa regeneroidaan sitten happaman regenerointikylvyn avulla, joka sisältää esimerkiksi laimeata rikkihappoa ja mahdollisesti sellaisia suoloja kuten natriumsulfaattla tai ammonium-sulfaattia. Sitten putki kuljetetaan yhden tai useamman kylvyn läpi hapon tai suolojen pesemiseksi pois.

Haluttaessa putki voidaan johtaa vesikylvyn läpi, joka sisältää regeneroidun selluloosan pehmitintä, esimerkiksi glyseriiniä. Putki kuivataan sitten kuljettamalla lämmitetyn kammion läpi (putken ollessa täyteenpuhallettuna) selluloosapitoisen putkiaineen saamiseksi, jonka sisässä on paperi-raina. Tämä putkiaine voidaan sitten täyttää lihajalostustuotteella paineen alaisena. Tämäntyyppistä prosessia on kuvattu yksityiskohtaisesti US-patentissa 3.135.613.

Tarkoituksena lähtöpaperirainan käsittelelmiselle laimealla viskoosiliuok-sella ja sitä seuraavalle regeneroimiselle on aikaansaada sellaisen lujuuden ja rakenteellisen eheyden omaava raina, että se pystyy kestämään käsittelyn erittäin alkalisella viskoosiliuoksella, jota käytetään kuori-putkien muodostuksessa. Selluloosan määrä kuoripaperissa on itseasiassa verraten alhainen; siten kuoripaperin neliömetripaino (paino pinta-ala- 2 yksikköä kohti) voi olla tyypillisesti 20 g/m , josta selluloosan osuus 2 on 0,6 g/m , verrattuna kuoriputkien materiaaliin, jolla on tyypillinen 1

Il 2 neliömetripaino 70-80 gm , josta 50-60 g/m voidaan laskea selluloosan osuudeksi. Kuitenkin huolimatta viskoosialkukäsittelystä käsittely kuori-putkien muodostuksessa käytetyllä erittäin emäksisellä viskoosiliuoksella aiheuttaa väistämättä tietyssä määrin rainan pehmenemistä ja heikkenemistä. Tämä määrää rajan tuotantonopeudelle, jos pyritään välttämään vaikeudet rainojen käsittelyssä ja mahdolliset katkot tuotannossa. Alalla on siten tarvetta kuoripaperille, jolla on parantunut alkalin kestävyys suurempien tuotantonopeuksien sallimiseksi kuoriputkien valmistuksessa.

3 67896 US-patentissa 3.378.379 esitetään putkimainen regeneroitua selluloosaa oleva kuivan makkaran kuori, joka on varustettu sen sisäseinämään sidotun kationisen kertamuovin käsittävällä päällysteellä. Patentissa ehdotetaan, että myös polyetyleeni-imiiniä voidaan käyttää tätä päällystettä varten, vaikkakaan tämä materiaali ei itseasiassa ole kationinen kertamuovi. Sisä-päällysteen tarkoituksena on parantaa makkarankuoren tarttumista kuivaan makkaratuotteeseen huolimatta mahdollisesta kutistumisesta, jota voi tapahtua, kun kuivaa makkaratuotetta käsitellään ja kuivataan kuoressa pitempiä ajanjaksoja. On kuitenkin huomattava, että edellämainitussa prosessissa kuoripaperia sellaisenaan ei käsitellä kertamuovilla, vaan putkimaista kuorimateriaalia. US-patentissa 3.378 379 kuvatussa suoritusmuodossa kationinen kertamuovi lisätään kuoriputken sisäpintaan glyseriinin lisäämisen jälkeen ja ennenkuin kuori kuivataan täyteenpuhalletussa tilassa lämmitetyssä kammiossa.

Toinen US-patentissa 3.378.379 tunnettu ongelma on vaihtelu venymisessä poikkisuuntaan, jota varastorullan eri osista leikatut kuoripaperikaista-leet osoittavat. Tämä saattaa aiheuttaa ominaisuuksien vaihtelua lopullisissa kuoriputkissa, jotka voivat sen takia olla epätyydyttäviä lihan pakkaajalle, jolle tuotteen mittapysyvyys on kaupallisesti tärkeä. Tämän ongelman voittamiseksi edellä mainitussa US-patentissa ehdotetaan, että kationista kertamuovia (esimerkiksi epikloorihydriinin ja polyamidin reaktiotuote, muunnettu melamilni-formaldehydihartsi tai muunnettu urea-formal-dehydihartsi) voidaan käyttää sideaineena kuoripaperissa tavallisesti käytetyn happoregeneroidun viskoosin sijasta. Kationista kertamuovihartsia käytetään ainakin 0,5 % imeytetyn kuiturainan kuivapainosta. Hartsi voidaan saattaa kuiturainaan lisäämällä hartsi kuitulietteeseen ennen kuiturainan muodostamista. Vaihtoehtoisesti muodostettu kuituraina voidaan imeyttää hartsilla kuljettamalla se mainitun hartsin vesiliuoksen läpi. Mainittu US-patentti ilmaisee myöskin kertamuovin käytön sellaisen viskoosin yhteydessä, joka ei ole regeneroitu hapolla, jolloin tässä tapauksessa viskoosi voidaan kuitenkin auto-regeneroida varastoimalla rainaa riittävän ajan.

Brittiläisessä patentissa 1.091.105 kuvataan prosessi, jossa kuoripaperia valmistetaan tuomalla paperirainaan alkalilla kovettuvaa hartsia kuten polyetyleeni-imiiniä tai polymeeristä epikloorihydriinin ja polyamidin 4 67896 reaktiotuotetta. Alkalilla kovettuvan hartsin käytöstä tavanomaisen laimealla viskoosilla käsittelyn sijasta sanotaan olevan tuloksena kuori-paperi, jolla on tasaisemmat ominaisuudet leveyssuunnassa ja josta on tuloksena parantunut puhkeamislujuus. Kuitenkin on nyt havaittu, että niin valmistetun kuoripaperin alkalikestävyys on riittämätön tekemään mahdolliseksi kyllin korkeat tuotantonopeudet kuoriputkien kaupalliseen valmistukseen.

Esillä olevan keksinnön kohteena on aikaansaada prosessi sellaisen kuori-paperin valmistamiseksi, jolla on hyvä alkalinen märkälujuus ja josta voidaan valmistaa kuoriputkia käyttäen nopeita kaupallisia prosesseja.

Sen mukaisesti esillä oleva keksintö aikaansaa kuoripaperin valmistamista varten prosessin, joka käsittää kuitumaisen paperirainan muodostamisen, kuitumaisen paperirainan käsittelyn viskoosiliuoksella ja sen jälkeen viskoosissa olevan selluloosan regeneroimisen hapon avulla ja joka on tunnettu siitä, että paperirainan kuidut käsitellään polyetyleeni-imiinillä. Tämä käsittely suoritetaan edullisesti ennen käsittelyä mainitulla viskoosi-liuoksella tai samanaikaisesti sen kanssa.

Ilmaisua "kuoripaperi" on tässä käytetty kuituisesta paperinkaltaisesta aineesta, jota ei vielä ole käsitelty erittäin alkalisella viskoosiliuoksella. On osoitettavissa alussa esitetyn tekniikan tason perusteella, että sellaiset erittäin alkaliset (tai kaustiset) viskoosiliuokset (joita tavallisesti käytetään lopullisen elintarvikkeiden päällysmateriaalin valmistukseen) ovat selvästi eroitettavissa sen kaltaisista laimeista viskoosiliuoksista joita käytetään antamaan lujuutta ja rakenteellista eheyttä paperirainalle.

Esillä oleva keksintö aikaansaa myös kuoripaperin valmistettuna edellä olevalla prosessilla, samoinkuin kuorimateriaalin (kuoriputkia tai kalvoja) valmistettuna mainitusta kuoripaperista prosessilla, joka käsittää emäksisen viskoosiliuoksen hyväksikäytön ja sen jälkeisen happoregeneroinnin.

On havaittu, että polyetyleeni-imiinin (PEI) ja viskoosin välillä on synergistinen vaikutus, josta voi olla tuloksena huomattava parannus esillä olevan keksinnön mukaisesti valmistetun kuoripaperin alkalisessa märkälujuu-dessa, samalla kun kuoripaperin viskoosi-imukyky säilyy tyydyttävänä. On 5 67896 havaittu, että PEI käytettäessä minkä tahansa muun sideaineen poissaollessa ei aikaansaa todellisuudessa mitään lisäystä paperirainan märkälujuudes-sa. Sitäpaitsi sellaisen parantuneen alkalisen märkälujuuden saavuttaminen on erityisen yllättävää, koska PEI saattaa tietyissä olosuhteissa hajota happojen vaikutuksesta.

Normaalisti lisättävän PEI:n määrä on 0,1-2,0 %, edullisesti 0,2-1,0 % kui-turainan kuivapainosta.

Viskoosia lisätään kuitumateriaaliin yleensä määrissä, jotka ovat tavallisia happoregeneroitua viskoosia sisältävien kuoripapereiden valmistuksen alalla.

PEI voidaan lisätä kuituihin paperirainan valmistusprosessin aikana tai se voidaan lisätä valmiiseen kuiturainaan. PEI voidaan kuitenkin mukavasti lisätä itse laimeaan viskoosiliuokseen.

Esillä olevan keksinnön erityisen suositeltavassa suoritusmuodossa paperirainan kuidut on käsitelty myöskin polyamidi-epikloorihydriinihartsilla.

Edullisesti kuituraina käsitellään sekä polyetyleeni-imiinillä että poly-amidi-epikloorihydriinihartsilla ennen käsittelyä viskoosiliuoksella tai samanaikaisesti sen kanssa. On havaittu, että tällä menetelmällä valmistetun kuoripaperin alkalikestävyys voi olla huomattavasti korkeampi kuin mitä voisi odottaa tuloksista, jotka on saatu käsittelemällä pelkästään jom-malla kummalla aineella.

Normaalisti polyamiini-epikloorihydriinihartsin määrä on 0,1-4,0 % ja edullisesti 0,25-2,0 % kuiturainan kuivapainosta.

Kuoripaperin teossa käytetyt kuiturainat koostuvat tavallisesti puhdasta selluloosaa olevista kasviskuiduista ja edullisesti pitkistä, kevyistä ei-hydratoitua tyyppiä olevista banaanityyppisistä kuiduista, erikoisesti manilla- tai manillanhamppuvalikoimaan kuuluvista hamppukuiduista. Tästä materiaalista valmistetut rainat ovat yleensä pehmeitä, huokoisia tasaisen kudosrakenteen ja paksuuden omaavia papereita, jotka jo kauan sitten on yleisesti hyväksytty kuorien valmistuksessa käytettyjen kuitupohjarainojen pääkuitukomponentiksi.

6 67896

Ennen imeytystä emäksisellä viskoosiliuoksella tai sen tapaisella lopullisen kuorimateriaalin muodostamiseksi kuoripaperi voidaan käsitellä sen imu-kyvyn edelleen parantamiseksi. Eräs suositeltava menetelmä on kohdistaa ainakin rainan toinen puoli koronapurkauskäsittelylle, jonka energiatiheys on ainakin 1,6 W-min rainan pinta-alan neliömetriä kohti. Tavallinen taso ylit- 2 2 tää arvon 5 VJ-min/m*- ja on mieluimmin 16-133 W-min/m . Tätä käsittelyä kuvataan B.W. Conway'n ja J.P. Molinari'in US-patenttihakemuksessa 636.082, joka on jätetty 28.11.75.

Esillä olevaa keksintöä havainnollistetaan seuraavilla esimerkeillä. Esimerkki 1 Käsiarkkeja tehtiin laboratoriossa käyttäen manillanhamppumassaa. Arkki-muottiin lisättiin 0,1-prosenttista Polymin P:n liuosta (BASF:n markkinoiman polyetyleeni-imiinin kauppanimi) määrä, joka riitti aikaansaamaan tuloksena oleviin käsiarkkeihin 1 %:n polyetyleeni-imiinipitoisuuden kuivapainosta laskettuna. Arkit kyllästettiin sitten laimealla viskoosiliuoksella ja alistettiin happoregenerointiprosessiin. Sitten arkeista testattiin niiden märkävetolujuus ja alkalimärkälujuus Instron-laittella ja Scott-vetolujuus-laitteella. Alkalimärkävetolujuuden testaamista varten arkit kyllästettiin 6 % emäksisellä soodaliuoksella. Tulokset on esitetty taulukossa 1 jäljempänä.

Esimerkki 2 Käsiarkkeja tehtiin laboratoriossa käyttäen manillanhamppumassaa, mutta polyetyleeni-imiiniä ei lisätty arkkimuottiin. Siten valmistetut käsiarkit imeytettiin Polymin P:llä ja viskoosilla käyttäen laboratorioliimauspuris-tinta saaden likimain 2 % Polymin P:tä ja viskoosia siirtymään arkkeihin. Mainittuja lisäaineita oli liimapuristimen kyllästysaltaassa suhteessa 10 paino-osaa Polymin P 90 osaa viskoosia kohti. Käsitellyt arkit alistettiin happoregenerointiprosessiin ja testattiin sen jälkeen märkävetolujuuden ja alkalimärkävetolujuuden suhteen kuten esimerkissä 1 on esitetty.

67896

Vertailun vuoksi valmistettiin käsiarkkeja, jotka käsiteltiin joko pelkästään viskoosilla tai pelkästään Polymin P:llä ja nämä arkit käsiteltiin kuten edellä.

Tulokset on esitetty Taulukossa 1 jäljempänä.

Taulukossa 1 märkävetolujuudet ja alkalimärkävetolujuudet ovat keskiarvoja joukosta koetuloksia. Tapauksissa» joissa käytettiin pelkästään viskoosia ja esimerkissä 1 tulokset on esitetty kahdelle eri arkkipainolle.

TAULUKKO 1 Käsittely Arkkipaino Märkävetolujuus Alkalimärkävetolujuus 2 (g/m ) (25 mm suikaleet) (15 mm suikaleet) (g/m2) (g/m2)

Polymin P 24.A 60 10 yksinään

Viskoosi 26.4 920 15 yksinään ja happoregenerointi 27.3 950 60

Esimerkki 1 25.0 800 210

Esimerkki 1 27.5 1070 240

Esimerkki 2 24,6 990 310

Esimerkki 3

Viskoosilla ei-käsiteltyä kuoripaperia valmistettiin pienoispaperikoneella (leveys 61 cm). Perusmassa valmistettiin kuiduttamalla tunnettu painomäärä manillahamppusellua likimain 4 %:n sakeuteen ja lisäämällä perusmassaan vaihtelevia määriä lisäaineita valittuna ryhmästä Polymin P, Kymene 557 (Hercules Powder Company'n markkinoiman vesiliukoisen epikloorihydriini-polyamidihartsin kauppanimi) sekä niiden seokset.

8 67896

Esikäsitelty peruspaperi muutettiin sitten kuoripaperiksi kaupallisessa jatkuvassa valmistusyksikössä, jolloin peruspaperi kyllästettiin ensin viskoo-siliuoksella liimapuristimessa. Peruspaperiarkkien osittaisen kuivauksen jälkeen viskoosi regeneroitiin happopuristimessa, jonka jälkeen arkit pestiin ylimääräisten kemikaalien poistamiseksi, kuivattiin ja rullattiin. Ark-kimateriaaliin prosessissa lisätty viskoosimäärä oli likimain 2 paino-% alkuperäisestä arkkimateriaalista.

Lopulliset kuoripaperit testattiin sitten tavanomaisen märkälujuuden suhteen, mikä mitattiin 25 mm leveistä suikaleista, jotka kyllästettiin vedellä. Kuo-ripaperien alkalikestävyys mitattiin rekisteröimällä 15 mm leveiden märkien kaistaleiden vetolujuus sen jälkeen kun niitä oli liotettu 20 minuuttia nat-triumhydroksidin 6-prosenttisessa liuoksessa (tuloksilla tarkoitetaan al-kalimärkävetolujuutta). Myös arkkien imukyky mitattiin aikana, joka tarvitaan veden kiipeämiseen 2,5 cm:n korkeuteen pystysuoraa kuoripaperiliuskaa pitkin. Korkea imukykyarvo osoittaa, että on tapahtunut epäsuotava liimau-tumisvaikutus, mikä saattaisi häiritä kuoripaperin uudelleenkyllästymistä viskoosilla kuoriputkien tai kalvojen tavanomaisen valmistuksen aikana.

Saadut tulokset on esitetty Taulukossa 2 jäljempänä. Vetolujuudet on annettu sekä mitattuna (seitsemän kokeen keskiarvona kutakin näytettä kohti) että myös korjattuina vakioneliömetripainoon havaittujen vaikutuksien suoran vertailun mahdollistamiseksi. Tämä tietenkin riippuu olettamuksesta, että lujuus on suoraan verrannollinen painoon, mikä on tähän tarkoitukseen riittävän paikkansapitävä, joskaan ei ehkä täysin oikea olettamus.

Myös on annettu suhde alkuperäisen märkälujuuden ja 20 minuutin alkaliupotuk-sen jälkeen säilyneen märkälujuuden välillä. Tämä auttaa arvioimaan arkkien todellista alkalikestävyyttä, vaikkakin sitä pitäisi tarkastella tosiasiallisten lujuusarvojen yhteydessä.

tl 67896 9 ^ · H H O CM CM O CM OH Η >ί <η * (s μί rt f—li—li—' τ—If—I r—I H CM i—I CM H r-i

3 CO

E ^

M

1-] 1-] • 33 oo h r~- π nr o r- h co cm co u~i<^icT]rNi τ—I Γ—I n n ·* n A n r rr «sr r ·· r r H O O CM 00 00 -ί νβ Ό M ]Q VO OH Η O 00 r~~ < 4J iJ N rl rI M CM H rI i—I 1—I CM CM IN N N (\ 0) 3 6M > > I 01 I :o h

CB ¢0 Ή r—I

Λ! <A 3 r-l O

μ 3 3 rt 3 P*! O

:B 3 μ 3 H sO ¢0 > OO^iO

a nW It Ifl HI h MI CO ίί- Η 3 rt 3 A. CM rt N HI [i

Hr—I 3 *· H rbd rt Λ O 3 00 μ ,ϋί μ 3 μ μτ h o H -3- u-> r-- cm -3- rs' r-~. cm o' oo m

i—I rt 3 H rt 00 M N CO H O 1*1 -Ϊ H Ο Ο H 00 O H

< > E on E cm cm cm cm h cm cm cm cm cm h h cm -3- <i :3 έί co v* 3 :3 3 e m c a; •H 3 · H 3

H H E flJN

3 O S ^ Θ

Pd μ ·Η —.. M» 3 Οι N in -ί CM OS Ο Ό Ό 3 3 (31

Hojmooo h n ο O' ·ί η η ό·ό n -o mj- os h cm <ί > H CO s^ 3 IN N t\l 3 ts (SI CM CM CN 3 3 3 <T 3

I U

3 0) 3 I

H 3 · · H

O 3 00 VJ

u 3 4-1 υ

CM rt 3 H rt H

> E <3 Eh 0 :3 :o o

01 ,ϋ CO «I Η 3 lO Ο N -ί MN 3 ΗΤ Ό sOO Η H H O

Ui Vj 3 C i—I *H <T sD O' sD 00 H l~- 00 in O' O' ο αο h h 3) :3 3 3 ill 3 CM H H H H H CM M 3 CM CM 3 Μ M- 3

rJ rij 13 JM 3 &. HHHHHHH HH HH i—1HHH

H I I

0 H

μ 3 3 (0

> CO

:3 3 S cm 3 g rt E H in 3 O' Μ Ο Η -ί O W -J O' O' iO ®

Vj 13 H^. O in » H O N O 00 MT 3 IT, u~i CO O' <C

:B 3 π rt 60 h cm o cm cm on c3 <r ό 3jmt h <r <f on

Σ3 3 (N Jii *—* HHHHHHH HH HH Η Η i—IH

3 Ή 3 μ · U 03 rt E <h :0 ocm o oo n O O n o o cm n n r— h h -m- •HCE <f Η Η © (Τ' O -Jt OCM Ο Ό K rJ IS " rH *T-l ·»·>·*·*·**»·» * «l ·ι »· * ».

rt rt oo c*n os us cm cm cm cm hcm oh h h cm o

15 CO ' CMHHCMCMCMCM CN CN CM CM CM CM .-m CM

SM SM

>, Π SM SM SM SM

μ O O cm un

3 H /—. rr. *. r LOOOO

3 0) 3 h ci o O n h in in OJ μ rH · r r r

ίμ 3 rt H H H O O O O

HH3I0H 3'—. — —. --

rt rt > H :rt rt H H loOOO

μ :B H μ pc! o :3 3 H es m Ο O

HC033: e rO H E rrrr

H H μί O μ .Id H H H O O H CM

»H o e in 0) μ I

:3 rt rt 3 H μ Or-LH

,ϋ rt 3 rt 3 H > μ r- 3/-3-- H 3 O O H Λ H I 3 3 rt Pj r- co 3 C 3 rt μ 3 CO HHio rt un Pj rt H *H H 4-' H :B *o μ H S un rt rt rt μ H E P«i HOrt >nH 3

3 H ϋ p, p p«! g H E O 3 μ E rt H

rtrtrt3rto«!rt co rt h rt rtio3£

•h E > μ » τΐ 3 rt ϊνοι g Poh a'?H

,3 H H H O CO CO HH^r, HO EH

OH 3 3 μ M ίο H O ftX OP- to O

p- ή ^ X Ο,Ή g cd pj rt ^ Pj^v:p- 10 67896

Taulukossa 2 annetuista tuloksista voidaan vetää seuraavia johtopäätöksiä.

Polyamidi-epikloorihydriinihartsin käyttö regeneroidun viskoosin kanssa aikaansaa lisäystä märkälujuudessa lisäystasolla 1-2 paino-%, mutta sillä ei näytä olevan merkitsevää vaikutusta alkalimärkälujuuteen.

Alkalimärkälujuus lisääntyy polyetyleeni-imiinitason noustessa, kun tätä ainetta käytetään yksinään perusarkissa.

Polyamidi-epikloorihydriinihartsin ja polyetyleeni-imiinin yhdistelmä aiheuttaa samanlaisen lisäyksen märkävetolujuudessa kuin käsiteltäessä pohjaa pelkästään polyamidi-epikloorihydriinihartsilla, mutta tuo hyvin merkittävän parannuksen alkalimärkävetolujuuteen kaikilla käytetyillä tasoilla. Kuitenkin lisäys, jossa on 0,5-1 % polyamidi-epikloorihydriinihartsia yhdistelmänä 0,5 %:n polyetyleeni-imiinimäärän kanssa (perusrainan kuiva-painosta) näyttää olevan erityisen tehokas määrä sekä vaikutuksen että li-säystasojen tarkasteluun perustuen.

Mikään tehdyistä lisäyksistä ei aiheuttanut vahingollista vaikutusta imu-kykyyn .

Claims

11 6 7 8 9 6

1. Menetelmä kuoripaperin valmistamiseksi, etenkin päällysteiden tai mak-karankuorien valmistamiseksi valmiita lihatuotteita tms. varten, jossa menetelmässä muodostetaan kuitumainen paperiraina, käsitellään kuitumainen paperiraina laimealla viskoosiliuoksella, jonka selluloosasisältö on 0,5-3 p-%, ja sen jälkeen viskoosissa oleva selluloosa regeneroidaan hapon avulla, tunnettu siitä, että paperirainan kuidut käsitellään polyetyleeni-imiinillä.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käsittely polyetyleeni-imiinillä suoritetaan ennen käsittelyä mainitulla viskoosiliuoksella tai samanaikaisesti sen kanssa.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuitumaiseen rainaan tuotavan polyetyleeni-imiinin määrä on 0,1-2 % kuivan kuiturainan painosta.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siltä, että kuitumaiseen rainaan tuodaan polyetyleeni-lmiiniä 0,2-1 % kuivan kuiturainan painosta.

5. Jonkin patenttivaatimuksien 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että polyetyleeni-imiini sisällytetään kuiturainaan lisättävään laimeaan viskoosiliuokseen.

6. Jonkin patenttivaatimuksien 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että polyetyleeni-imiini tuodaan kuiturainaan ennen käsittelyä viskoosi-liuoksella.

7. Jonkin patenttivaatimuksien 1-6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että rainan kuidut on käsitelty myös polyamidi-epikloorihydriinihartsilla.

8. Patenttivaatimuksen 6 ja 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että polyetyleeni-imiini ja polyamidi-epikloorihydriinihartsi tuodaan kuiturainaan rainanmuodostusmenetelmän aikana. 67896

9. Patenttivaatimuksen 5 ja 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että polyetyleeni-imiini ja polyamidi-epikloorihydriinihartsi tuodaan kuitu-rainaan samanaikaisesti viskoosiliuoksen kanssa.

10. Jonkin patenttivaatimuksien 7-9 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että polyamidi-epikloorihydriinihartsia tuodaan kuiturainaan 0,1-4 % kuivan kuiturainan painosta.

11. Patenttivaatimuksen 10 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että polyamidi-epikloorihydriinihartsia tuodaan kuiturainaan 0,25-2 % kuivan kuiturainan painosta.

6 V 8 9 6 13