FI121385B - Menetelmä suursaantomassojen uuteainepitoisuuden vähentämiseksi ja menetelmä valkaistujen suursaantomassojen valmistamiseksi - Google Patents

Description

Menetelmä suursaantomassojen uuteainepitoismiden vähentämiseksi ja menetelmä valkaistujen suursaantomassojen valmistamiseksi - Förfarande för re-ducering av extraktämneshalten i högutbytcsmassor och förfarande för fram-ställning av blekta högutbytesmassor 5

Keksinnön ala

Esillä oleva keksintö koskee menetelmää mekaanisten suursaantomassojen uute-ainepitoisuuden vähentämiseksi. Keksintö koskee myös menetelmää sellaisten valkaistujen suursaantomassojen valmistamiseksi, joiden uuteainepitoisuus on vähenit) tynyt.

Tekniikan tason kuvaus

Uuteaineet ovat puu- ja massalaatujen tunnettuja ainesosia, jotka ovat uutettavissa orgaanisten liuottimien avulla. Uuteaineissa esiintyvistä kemiallisista ryhmistä merkittävimpiä ovat rasva- ja hartsihapot, terpeenit, fytosterolit ja fenoliyhdisteet. Uute-15 aineet esiintyvät esteröityinä, glykosyloituina ja ei-dcrivatisoituina. Puun sisältämiä ongelmallisimpia uuteaineita ovat pääasiassa oleofiiliset yhdisteet. Ne ovat rasvahappoja, hartsihappoja, tcrpeeneitä ja steroleja, ja niiden tehtävänä on suojata puuta estämällä mikrobien, sienten jne. hyökkäykset. Skandinavian havupuut sisältävät suunnilleen 1,5 painoprosenttia uuteaineita, kun taas lauhkean vyöhykkeen lehtipuut 20 sisältävät niitä tavallisesti 2-2,5 painoprosenttia. Yleisesti ongelmallisia uuteaineita kutsutaan tavallisesti pieksi. Ongelmia esiintyy yleensä suurten leikkausvoimien alueilla ja kun lämpötila, pH tai pikipitoisuus muuttuu.

Pien aiheuttamat tavalliset haittavaikutukset erilaisilla alueilla ovat seuraavanlaisia. Valkaisulaitoksissa muodostuu saostumia, ja ne saattavat myös lisätä kemikaalien 25 kulutusta. Lopputuotteessa havaitaan tahroja ja runsaasti uuteaineita.

Nykyaikaiseen mekaanisten massojen valkaisuprosessiin kuuluu usein suursakeus-peroksidivalkaisu (PHC). Peroksidivalkaisun jälkeen massaa laimennetaan usein paperikoneesta tulevalla kiertovedellä, ja sen jälkeen massalietteelle suoritetaan vedenpoisto. Tämä pesuvaihe vähentää anionisen jätteen kulkeutumista paperikonee-30 seen ja mahdollistaa myös jäännösperoksidin kierrättämisen. Emäksinen peroksidi hapettaa ja poistaa massasta uuteaineet melko tehokkaasti. Kuitenkin jos PHC-val-kaisutornin pohjalla olevaa tai PCH-valkaisun jälkeistä massaa laimennetaan kierto-vedellä, uuteaineet voivat saostua uudelleen massan tai prosessilaitteiston pinnalle i 2 veden alhaisemmasta pH-arvosta, suuresta kovuudesta tai elektrolyytti (suola) -pitoisuudesta johtuen. Saostuneet uuteaineet siirtyvät kuitupinnalla paperikoneeseen, mikä johtaa ongelmiin märkäpäässä ja paperin laadun suhteen. Kun PHC-pesu-suodos kierrätetään takaisin prosessin aiempiin vaiheisiin, pesusuodoksessa mah-5 dollisesti esiintyvät uuteaineet voivat saostua prosessilaitteistossa tai kuituihin happamassa tai neutraalissa ympäristössä.

Patenttijulkaisussa US 4 363 699 kuvataan menetelmä valkaisuun käytettävien pe-roksi di yhdisteiden emäksisten liuosten stabiloi miseksi, jossa menetelmässä liuokseen lisätään stabilointiaineena poly-alfa-hydroksiakryylihapon emäksistä suolaa. 10 Stabiloituja liuoksia voidaan käyttää paperimassojen ja tekstiilien valkaisuun. Kun valkaistaan tekstiilejä, valkaisuliuos saattaa sisältää kostutusainetta, joka on pinta-aktiivista ainetta.

Patenttijulkaisussa US 4 963 157 kuvataan menetelmä selluloosakuitumateriaalin, erityisesti puuvillan, valkaisemiseksi vetyperoksidilla. Menetelmä käsittää kuituma-15 teriaalin impregnoinnin valkaisuliuoksella, joka sisältää vetyperoksidia ja stabilointiainetta. Stabilointiaine sisältää poly-alfa-hydroksiakryylihappoa tai sen suolaa tai sitä vastaavaa polylaktonia sekä orgaanista fosfonihappoa tai sen suolaa.

Julkaisussa DE 34 23 452 esitetään ratkaisu vesilasin käytön välttämiseksi, joka käsittää poly-alfa-hydroksiakryylihapon (PHAA:n) ja vesiliukoisen akryyli- tai metak-20 ryylihapon homopolymeerin tai akryylihapon ja/tai maleiinihapon kopolymeerin stabilointiseosta. Suolat, erityisesti PHAA:n natriumsuola ja polykarboksylaattipo-lymeerin natriumsuola, sekoitetaan keskenään. Seokseen voidaan lisätä kclatoivia aineita, ja siten saadaan aikaan parannettu stabilointiaineseos valkaisuprosesseja varten. Julkaisun DE 34 23 452 mukaisesti valkaisuprosessi suoritetaan käyttämällä 25 emäksistä peroksidivalkaisuliuosta, joka sisältää mainittua stabilointiseosta.

Keksinnön yhteenveto

Keksintö perustuu siihen, että uuteaineet liukenevat paremmin emäksisissä olosuhteissa ja siten, kun massaa laimennetaan laimennusvedellä, esimerkiksi valkaisun jälkeisellä kiertovedellä, uuteaineet saattavat saostua uudelleen kuitupinnoille, eri-30 tyisesti kun laimennu s veden pH-arvo on pienempi kuin valkaisutornista tulevan massan. Esillä olevan keksinnön mukaisesti on havaittu, että tietyt pinta-aktiiviset aineet voivat estää uuteaineiden saostumista ja pitää ne siten vesifaasissa. Sen jälkeen uuteaineet voidaan poistaa massasta pesemällä seuraavassa vedenpoistopuris-timessa, joka omalta osaltaan alentaa massan uuteainepitoisuutta. Koska uuteaineet 3 ovat dispergoituneita ja hiukkaset stabiloituja, uuteaineet eivät saostu uudelleen, kun suodos kierrätetään aiempiin prosessivaiheisiin.

Keksintö on erityisen edullinen, kun massa valkaistaan siten, että stabilointiaineena ei käytetä silikaattia, koska on havaittu, että silikalla on jonkin verran uuteaineiden 5 dispergointikykyä. Keksintö toimii kuitenkin hyvin myös silikaatin läsnä ollessa.

Keksinnön yksityiskohtainen kuvaus

Esillä olevan keksinnön mukaisesti saadaan aikaan menetelmä suursaantomassan uuteainepitoisuuden vähentämiseksi peroksidivalkaisuvaiheessa, johon vaiheeseen sisältyy peroksidivalkaisu ja sitä seuraava vedenpoisto tai pesu, joka menetelmä kä-10 sittää massan saattamisen kosketukseen peroksidivalkaisussa orgaanisen stabilointiaineen kanssa ja peroksidivalkaisussa tai sen jälkeen pinta-aktiivisen aineen kanssa, minkä jälkeen valkaistulle massalle suoritetaan mainittu vedenpoisto tai pesu uute-aineiden poistamiseksi yhdessä vesifaasin kanssa.

Tässä yhteydessä peroksidivalkaisuvaiheeseen kuuluu massan peroksidivalkaisu, 15 mahdollisesti massan laimentaminen sekä massan vedenpoisto tai pesu.

Esillä olevan keksinnön mukaisesti saadaan aikaan myös menetelmä valkaistun suursaantomassan valmistamiseksi, jonka massan uuteainepitoisuus on vähentynyt ja joka käsittää suursaantomassan valkaisemisen peroksidilla, jolloin massa saatetaan kosketukseen peroksidivalkaisussa orgaanisen stabilointiaineen kanssa ja pe-20 roksidivalkaisussa tai sen jälkeen pinta-aktiivisen aineen kanssa, sekä valkaistun massan vedenpoiston tai pesun uuteaineiden poistamiseksi yhdessä vesifaasin kanssa ja valkaistun suursaantomassan, jonka uuteainepitoisuus on vähentynyt, valmistamiseksi.

Esillä olevan keksinnön mukaisesti massasta poistettavat uuteaineet ovat peräisin 25 puupiestä. Uuteaineita ovat rasvahapot, hartsihapot, terpeenit, fytosterolit ja fenoli-yhdisteet esteröidyssä, glykosyloidussa ja/tai ei-derivatisoidussa muodossa. Ongelmallisimpia uuteaineita ovat rasvahapot, hartsihapot, triglyseridit, steryyliesterit, sterolit ja lignaanit.

Orgaaninen stabilointiaine ja pinla-aktiivinen aine voidaan lisätä erikseen tai nämä 30 kemikaalit voidaan sekoittaa etukäteen valkaisuliuoksen kanssa. Lisäksi orgaaninen stabilointiaine ja pinta-aktiivinen aine voidaan lisätä samanaikaisesti tai erikseen yhtenä kemikaaliseoksena, ts. tuotteena.

* 4

Orgaaninen stabilointiaine ja pinta-aktiivinen aine voidaan lisätä massaan peroksidi-valkaisussa tai ennen peroksidivalkaisua.

Pinta-aktiivinen aine voidaan lisätä massaan myös peroksidivalkaisun jälkeen. Tällöin pinta-aktiivinen aine voidaan lisätä laimennusveteen, joka lisätään massaan pe-5 roksidivalkaisun ja vedenpoiston tai pesun välissä. Laimennusvesi voi olla paperikoneesta kierrätettävää kiertovettä.

Keksinnön mukaisissa menetelmissä käytettävä orgaaninen peroksidistabilointiaine on edullisesti polymeeristä stabilointiainetta, kuten poly-alfa-hydroksiakryyli-happoa tai sen suolaa tai vastaavaa polylaktonia, akryylihapon, metakryylihapon tai 10 maleiinihapon homopolymeeriä tai akryylihapon ja/tai metakryylihapon ja tyydytty- mättömän dikarboksyylihapon kopolymceriä. Polymeerinen stabilointiaine voi myös olla poly-alfa-hydroksiakryylihapon ja homopolymeerin ja/tai kopolymeerin seosta. Tyydyttymätön dikarboksyylihappo on edullisesti maleiinihappoa. Poly-alfa-hydroksiakryylihapon suola on edullisesti natrium-, kalium- tai ammonium-15 suolaa. Poly-alfa-hydroksiakryylihapon moolimassa voi olla vähintään 5 000, edullisesti vähintään 10 000 ja edullisemmin vähintään 15 000 (laskettu Pl-IAA:n nat-riumsuolana). Homopolymeerin ja kopolymeerin moolimassa voi olla vähintään 4 000, edullisesti vähintään 10 000 ja edullisemmin vähintään 20 000.

Orgaaninen stabilointiaine voi olla myös fosfonihappoa tai sen suolaa. Suola on 20 edullisesti natrium-, kalium- tai ammoniumsuolaa. Sopivia fosfonihappoja ovat esimerkiksi (poly)aminofosfonihapot, kuten aminotri(metyleenifosfonihappo), ety-leenidiamiinitetra(metyleenifosfonihappo), ts. EDTMPA, tai dietyleenitriamiinipen-ta(metyleenifosfonihappo), ts. DTPMPA.

Mainitun orgaanisen stabilointiaineen lisäksi voidaan lisätä jotakin muuta stabiloin-25 tiainetta. Tämä toinen stabilointiaine voi olla maa-alkalimetalliyhdistettä, kuten magnesium- ja/tai kalsiumyhdistettä. Maa-alkalimetalliyhdiste voi olla suolana, kuten sulfaattina, kloridina tai jonakin muuna vesiliukoisena suolana tai polymeerin tai ' kelatoivan aineen kompleksina. Edullinen maa-alkalimetallisuola on magnesium-sulfaatti.

30 Orgaanisen stabilointiaineen määrä on edullisesti 0,1 kg - 5 kg massan kuiva-aine-tonnia kohti, edullisemmin 0,25 kg - 3 kg massan kuiva-ainetonnia kohti ja vielä edullisemmin 0,5 kg - 3 kg massan kuiva-ainetonnia kohti.

Keksinnön mukaisissa menetelmissä käytettävä pinta-aktiivinen aine voi olla anio-nista pinta-aktiivista ainetta, kuten naftaleenisulfonaattia tai lignosulfonaattia, tai 5 ionitonta pinta-aktiivista ainetta, kuten öljy-vesi-emulgointiainetta, esim. rasva-al-koholietoksylaattia tai alkyylifenolietoksylaattia. Voidaan käyttää myös anionisten ja ionittomien pinta-aktiivisten aineiden seosta. Vaahdonestoon voidaan käyttää vaahdonestoaineita yhdessä pinta-aktiivis(t)en aine(id)en kanssa.

5 Pinta-aktiivisen aineen määrä on edullisesti 0,005 kg - 2 kg massan kuiva-aine-tonnia kohti, edullisemmin 0,05 kg - 1 kg massan kuiva-ainetonnia kohti.

Keksinnön mukaisia menetelmiä käytetään valkaisemaan mekaanisia suursaanto-massoja, kuten hiokkeita, kivihiokkeita, painehiokkeita (CW, SGW, PGW), hierteitä (RMP), kuumahierteitä (TMP) ja kemikuumahierteitä (CTMP, APMP).

10 Peroksidivalkaisussa valkaisuaineena käytetään edullisesti vetyperoksidia. Valkaisussa voidaan käyttää muita kemikaaleja, kuten valkaisun stabilointiaineita, kela-toivia aineita ja/tai magnesiumsulfaattia. Erityisen edullista on lisätä kemikaalit ennen valkaisua tai samanaikaisesti valkaisukemikaalien kanssa. Jos valkaisuvaiheita on useita, kemikaalit voidaan lisätä missä tahansa niistä tai useassa vaiheessa.

15 Viipymisaika valkaisussa voi vaihdella laajalti, se voi olla 30-240 minuuttia, edullisesti 45-180 minuuttia ja kaikkein edullisimmin 60-120 minuuttia. Viipymisaika riippuu myös valkaisussa käytettävästä lämpötilasta.

Suursaantomassojen valkaisu voidaan suorittaa 30-90 °C:n lämpötilassa, edullisesti 50-90 °C:n lämpötilassa. Valkaisu voidaan suorittaa missä tahansa sakeudessa, 20 mutta on edullisinta suorittaa valkaisu, kun sakeus on suuri, ts. noin 30 % tai suurempi. Valkaisu voidaan suorittaa myös kahdessa vaiheessa, joiden välissä on ve-denpoistovaihe.

Keksinnön mukaisessa emäksisessä valkaisussa pH voi olla 7-14, edullisesti 8-11. Emäksen, tyypillisesti natriumhydroksidin, ja vetyperoksidin välinen suhde voi 25 vaihdella laajalti raaka-aineiden ja valkaisuasteen mukaan. Voidaan käyttää myös vaihtoehtoisia emäslähteitä, kuten natriumkarbonaattia.

Esillä olevaa keksintöä havainnollistetaan seuraavien esimerkkien avulla. Prosenttiosuudet ovat painoprosentteja, ellei toisin ole esitetty. “Kg/t” tarkoittaa kilogrammoja massan kuiva-ainetonnia kohti. “Cs” tarkoittaa sakeutta. “P” tarkoittaa perok-30 sidivaihetta.

6

Esimerkit

Vertailuesimerkki Tämän vertailuesimerkin tarkoituksena on selventää keksinnön avulla ratkaistavaa ongelmaa. TMP-massa (kuusi) valkaistiin, kun sakeus oli suuri, peroksidilla käyttä-5 mällä stabilointiaineena vesilasia tai poly-a-hydroksiakrylaattia (PHAA:ta). Sen jälkeen massaa laimennettiin ionivaihdetulla vedellä ja sitten suoritettiin vedenpoisto sakeuteen 30 %. Yksityiskohtaiset koetulokset on esitetty alla olevassa taulukossa.

P_P

T, °C 70 70 t, min 120 120

Cs, % 27 30 pH aluksi 10,4 10,4 pH lopuksi 9,5 9,5 H202, kg/t 30 30

NaOH, kg/t 30 30

Vesilasi, kg/t 24 0

Stabilointiaine 0 PHAA

Annos, kg/t _0_2

Laimennus sakeuteen 5 ^ T, °C 50 50 t, min 15 15

Cs, % 5 5 pH 9,3 9,2 TOC, kg/t 21,0 19,3 COD, kg/t 58,9 51,1

Sameus, NTU 301 233 Jäännös-H202, kg 6,2_5,9

T T

7

Vedenpoisto sakeuteen 30 %

Vaaleus, % ISO 77,6 77,5

Vesiuute (SCAN-CM 44:97)

Sameus, NTU 24,8 32,1 Valkaise- COD, mg/1 310 360 maton massa

Massan uuteaineet

Rasvahapot, mg/kg 150 220 390

Hartsihapot, mg/kg 110 120 550

Lignaanit, mg/kg 10 13 130

Sitosterolit, mg/kg 37 54 110

Steryylicsterit, mg/kg 230 430 720

Triglyseridit, mg/kg 210 710 1300

Yhteensä 747 1 547__3 200

Suodosten suuri sameus laimennuksen jälkeen voi johtua uuteaineista. Uuteaineiden analyysi osoittaa, että suurin osa uuteaineista poistui valkaisussa. Tulokset osoittavat myös, että silikaatilla (vesilasilla) on jonkin verran uuteaineiden dispergoin-5 tikykyä, koska uuteainepitoisuus on paljon suurempi käytettäessä akrylaattipohjaista stabilointiainetta. Tämä tarkoittaa sitä, että erityisesti kun valkaisussa ei käytetä silikaatteja, pikidispersioaineet ovat edullisia.

Esimerkki 1

Tehtaalta otettiin CTMP-massanäyte (haapa), ja se valkaistiin peroksidin avulla 10 vaaleuteen 83-84 % ISO. Valkaisuolosuhteet olivat seuraavat: t = 120 min, 70 °C, sakeus 30 %, H202 38 kg/t, NaOH 21 kg/t, Na2C03 8 kg/t. Massa oli jo tehtaalla ke-latoitua ja mangaanipitoisuus oli 1,5 ppm, Fe 5 ppm. Lisäaineet annosteltiin perok-sidivalkaisuvaiheessa, ja valkaisun jälkeen massa laimennettiin 10 %:n sakeuteen eri pH-arvoissa, ja sen jälkeen suoritettiin vedenpoisto. Jäljempänä olevassa taulu-15 kossa on esitetty suodoksen sameus vedenpoiston jälkeen. Tämän keksinnön mukainen koe suoritettiin käyttämällä massan kuiva-ainetonnia kohti 2 kg polymeeriä (poly-a-hydroksiakrylaattia) stabilointiaineena ja 0,1 kg naftaleenisulfonaattia + 0,1 kg ionitonta pinta-aktiivista ainetta (rasva-alkoholietoksylaatti 7 moolia EO:ta, C12-C14, HLB 12,3). Vertailukokeissa stabilointiaineina käytettiin vesilasia ja po- 8 ly-a-hydroksiakrylaattia. Valkaisutulos ja kemikaalien kulutus olivat suunnilleen samat kussakin tapauksessa.

Vesilasi, Akrylaattipolymeeri Keksinnön mukainen 25 kg/t__2 kg/t__ pH Sameus, pH Sameus, pH Sameus,

_NTU__NTU__NTU

6,6 1 510 6,3 1 353 6,5 1464 7,5 1430 7,3 1 317 7,2 1440 7,8 1465 7,7 1 389 7,5 1481 5 Kuten tuloksista voidaan havaita, vesilasista (natriumsilikaatista) peräisin oleva sili-ka lisää sameutta. Tämä saattaa johtua suodoksen suuremmasta uuteainepitoisuu-desta. Kun silikaatti korvataan polymeeripohjaisella stabilointiaineella, sameus on pienempi ja siten massan uuteainepitoisuus on suurempi. Tämän keksinnön mukaisella kemikaalikoostumuksella saadaan aikaan suurempi sameus, mikä osoittaa sen, 10 että emäksiseen peroksidiin liuenneet uuteaineet eivät saostu uudelleen laimentamisen jälkeen.

Esimerkki 2

Tehtaalta otettiin CTMP-massanäyte (haapa), ja se valkaistiin peroksidin avulla suuressa sakeudessa. Valkaisuolosuhteet ja tulokset on esitetty jäljempänä olevassa 15 taulukossa. Pinta-aktiiviset aineet lisättiin valkaisuvaiheessa, ja valkaisun jälkeen massa laimennettiin ionivaihdetulla vedellä. Tässä pinta-akliivisten aineiden koostumus sisälsi naftaleenisulfonihapon kondensaatiotuotetta (Na-suolaa) ja rasva-alko-holietoksylaattia (samaa kuin edellisessä esimerkissä) painosuhteessa 2:1 (annostus i 20-prosenttisena vesiliuoksena). Polymeeripohjainen stabilointiaine oli poly-alfa-20 hydroksiakrylaatin ja maleaatti-akrylaattikopolymeerin (1:4 paino:paino) seos, jonka aktiivisen aineen pitoisuus oli 25 %.

9

P P P P

Keksinnön mukainen Ei Ei Kyllä Kyllä t, min 120 120 120 120 T, °C 70 70 70 70

Cs, % 30 30 30 30 pH aluksi 8,7 8,6 8,8 8,8 pH lopuksi 8,4 8 8,4 8,3

Stabilointiaine, kg/t 2 2 2 2

Na2C03, kg/t 8 8 8 8

NaOH, kg/t 21 21 21 21 H202, kg/t 38 38 38 38

Pinta-aktiivinen aine, kg/t 0 0 11

Polyvinyylialkoholi, kg/t 0 10 1

Polyetyleeniglykoli, kg/t 0 1 1 0 , Jäännös-H202, kg/t 27,4 27,3 28,3 27,7 _Vaaleus, % ISO 73,4 81,0 80,9 81,2 81,2

Laimennus ioni vaihdetulla vedellä __ T T ▼ ▼ t, min 10 10 10 10 T, °C 70 70 70 70

Cs, % 5 5 5 5 pH 8,2 8,1 8,2 8,3

Sameus, NTU 608 607 627 651 _PCM-uute *, % _ 0,38 0,35 0,27 0,25 * massasta DCM tarkoittaa dikloorimetaania.

Tulokset osoittavat, että keksinnön mukainen menetelmä vähentää massan uuteai-neita, mutta ei vaikuta valkaisutulokseen.

5 Esimerkki 3

Tehtaalta otettiin CTMP-massanäyte (haapa), ja se valkaistiin peroksidin avulla vaaleuteen 83-84 % ISO. Pinta-aktiiviset lisäaineet annosteltiin peroksidivalkaisu-vaiheessa, ja valkaisun jälkeen massa laimennettiin 10 %:n sakeuteen eri pH-arvois-sa, ja sen jälkeen suoritettiin vedenpoisto. Yhdessä kokeessa pinta-aktiivista lisä-10 ainetta annosteltiin myös laimentamisen jälkeen. Tulokset on esitetty jäljempänä olevassa taulukossa. Tässä käytetyt pinta-aktiiviset lisäaineet olivat naftaleenisulfo- 10 naatin kondensaatiotuote (A) ja rasva-alkoholietoksylaatti (B, 25 moolia EO:ta, C16-C18, HLB 16). Polymeeripohjainen stabilointiaine oli poly-alfa-hydroksiakry-laatin ja maleaatti-akrylaattikopolymeerin (1:4 paino:paino) seos, jonka aktiivisen aineen pitoisuus oli 25 %.

P P P P

t, min 120 120 120 120 T,°C 70 70 70 70

Cs, % 30 30 30 30 pH aluksi 9 8.9 9 9 pH lopuksi 8,5 8,3 8,5__8,3

Stabilointiaine, kg/t 0 2 2__2

Vesilasi, kg/t 25 0 0__0

Na2C03,kg/t 8 8 8 8

NaOH, kg/t 19 21 21 21 H202,kg/t 38 38 38 38

Lisäaine - B A

Annos kg/t - 1 1__ 5 4 4

Keksinnön mukainen Ei___Ei__K__Kyllä Kyllä Kyllä Ei t, min 60__60__60 60__60__60__60 T,°C 70__70 70 70 70 70 70

Cs, % 10 10 10 10 10 10 10 pH aluksi 5,5__6j5__K2__6,4 6,5__6j6__6,6 pH lopuksi 5,6__6^6__7^9__6A__6^ 6,8__6,6

Lisäaine _-__-__-__A - -

Annos kg/t -__-__-__-__0,5 - Jäännös-H202, kg/t 27,3 27,6 27,2 27,4 27,9 27,5 27,1

Vaaleus, % ISO 82,7 83,5 83,2 83,2 83,2 82,6 82,7

Uuteaine, mg/kg ________

Rasvahapot 550__ 470 530__410__420__430__490

Hartsihapot 170 140 130 120 120 130 130

Lignaanil 71__56__55__41__42__67__55

Sitosterol it 8__6__7 3 3 8 7

Steryyliestcrit 420 280 250 240 230 280 310

Triglyseridit 1 300 1 010 940 810 800 980 1 020

Yhteensä 2 519 1962 1 912 1 1624 1615 1 1 895 2 012 π

Tulokset osoittavat, että polymeeripohjaisen stabilointiaineen ja anionisen ja/tai io-nittoman pinta-aktiivisen aineen yhdistelmän avulla saadaan pienempiä uuteainepi-toisuuksia kuin vesilasilla.

Claims (19)

1. Menetelmä suursaantomassan uuteainepitoisuuden vähentämiseksi peroksidi-valkaisuvaiheessa, johon vaiheeseen sisältyy peroksidivalkaisu ja sitä seuraava vedenpoisto tai pesu, joka menetelmä käsittää massan saattamisen kosketukseen pe- 5 roksidivalkaisussa orgaanisen stabilointiaineen kanssa ja peroksidivalkaisussa tai sen jälkeen pinta-aktiivisen aineen kanssa, minkä jälkeen valkaistulle massalle suoritetaan mainittu vedenpoisto tai pesu uutcaineiden poistamiseksi yhdessä vesifaasin kanssa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, jossa orgaaninen stabilointiaine 10 ja pinta-aktiivinen aine lisätään massaan peroksidivalkaisussa.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, jossa orgaaninen stabilointiaine ja pinta-aktiivinen aine lisätään massaan ennen peroksidivalkaisua.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, jossa pinta-aktiivinen aine lisätään massaan peroksidivalkaisun jälkeen.

5. Jonkin patenttivaatimuksista 1—4 mukainen menetelmä, jossa laimennusvesi lisätään massaan peroksidivalkaisun ja vedenpoiston tai pesun välissä.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, jossa pinta-aktiivinen aine lisätään laimennusveteen.

7. Jonkin patenttivaatimuksista 1-6 mukainen menetelmä, jossa orgaaninen sta-20 bilointiaine on polymeeristä stabilointiainetta, kuten poly-alfa-hydroksiakryylihap- poa tai sen suolaa tai vastaavaa polylaktonia, akryylihapon, metakryylihapon tai maleiinihapon homopolymceriä tai akryylihapon ja/tai metakryylihapon ja tyydytty-mättömän dikarboksyylihapon kopolymeeriä tai näiden polymeerien seosta.

8. Jonkin patenttivaatimuksista 1-7 mukainen menetelmä, jossa orgaanisen stabi-25 lointiaineen määrä on 0,1kg - 5 kg massan kuiva-ainetonnia kohti, edullisesti 0,25 kg - 3 kg massan kuiva-ainetonnia kohti. 1 Jonkin patenttivaatimuksista 1-8 mukainen menetelmä, jossa pinta-aktiivinen aine on anionista pinta-aktiivista ainetta, kuten naftaleenisulfonaattia tai lignosulfo-naattia, tai ionitonta pinta-aktiivista ainetta, kuten öljy-vesi-emulgointiainetta, esim. 30 rasva-alkoholietoksylaattia tai alkyylifenolietoksylaattia.

10. Jonkin patenttivaatimuksista 1-9 mukainen menetelmä, jossa pinta-aktiivi sen aineen määrä on 0,005 kg - 2 kg massan kuiva-ainetonnia kohti, edullisesti 0,05 kg - 1 kg massan kuiva-ainetonnia kohti.

11. Menetelmä valkaistun suursaantomassan valmistamiseksi, jonka massan uute-5 ainepitoisuus on vähentynyt ja joka käsittää suursaantomassan valkaisemisen petok- sidilla, jolloin massa saatetaan kosketukseen peroksidivalkaisussa orgaanisen stabilointiaineen kanssa ja peroksidivalkaisussa tai sen jälkeen pinta-aktiivisen aineen kanssa, sekä valkaistun massan vedenpoiston tai pesun uuteaineiden poistamiseksi yhdessä vesifaasin kanssa ja valkaistun suursaantomassan, jonka uuteainepitoisuus 10 on vähentynyt, valmistamiseksi.

12. Patenttivaatimuksen 11 mukainen menetelmä, jossa orgaaninen stabilointiaine ja pinta-aktiivinen aine lisätään massaan peroksidivalkaisussa.

13. Patenttivaatimuksen 11 mukainen menetelmä, jossa orgaaninen stabilointiaine ja pinta-aktiivinen aine lisätään massaan ennen peroksidivalkaisua.

14. Patenttivaatimuksen 11 mukainen menetelmä, jossa pinta-aktiivinen aine lisä tään massaan peroksidivalkaisun jälkeen.

15. Jonkin patenttivaatimuksista 11-14 mukainen menetelmä, jossa laimennusvesi lisätään massaan peroksidivalkaisun ja vedenpoiston tai pesun välissä.

16. Patenttivaatimuksen 15 mukainen menetelmä, jossa pinta-aktiivinen aine lisä- 20 tään laimennu s veteen.

17. Jonkin patenttivaatimuksista 11-16 mukainen menetelmä, jossa orgaaninen stabilointiaine on polymeeristä stabilointiainetta, kuten poly-alfa-hydroksiakryyli-happoa tai sen suolaa tai vastaavaa polylaktonia, akryylihapon, metakryylihapon tai maleiinihapon homopolymeeriä tai akryylihapon ja/tai metakryylihapon ja tyydytty- 25 mättömän dikarboksyylihapon kopolymeeriä tai näiden polymeerien seosta.

18. Jonkin patenttivaatimuksista 11-17 mukainen menetelmä, jossa orgaanisen stabilointiaineen määrä on 0,1 kg - 5 kg massan kuiva-ainetonnia kohti, edullisesti 0,25 kg - 3 kg massan kuiva-ainetonnia kohti.

19. Jonkin patenttivaatimuksista 11-18 mukainen menetelmä, jossa pinta-aktiivi-30 nen aine on anionista pinta-aktiivista ainetta, kuten naftaleenisulfonaattia tai ligno- sulfonaattia, tai ionitonta pinta-aktiivista ainetta, kuten öljy-vesi-emulgointiainelta, esim. rasva-alkoholietoksylaattia tai alkyylifenolietoksylaattia.

20. Jonkin patenttivaatimuksista 11-19 mukainen menetelmä, jossa pinta-aktiivi-sen aineen määrä on 0,005 kg - 2 kg massan kuiva-ainetonnia kohti, edullisesti 0,05 kg - 1 kg massan kuiva-ainetonnia kohti. j