Tämä on lupaava artikkeli.

Yoshinovuori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yoshinovuori
Yoshinovuoren kirsikankukkia vuonna 2014
Yoshinovuoren kirsikankukkia vuonna 2014
Maailmanperintökohde
Sijainti Japani Japani
34°21′23″N, 135°52′14″E
Tyyppi Kulttuurikohde
Kriteerit II, III, IV, VI
Tunnusnumero 1142bis
Valintahistoria
Valintavuosi 2004
Shimo-senbonin alueen kirsikankukkia
Kinpusen-ji

Yoshinovuori (jap. 吉野山, Yoshinoyama) on kirsikankukistaan tunnettu vuoristoalue Japanin Naran prefektuurissa. Se sijaitsee Yoshinon maaseutukaupungissa Yoshinon seudulla. Yoshinovuori ei ole yksittäinen vuorenhuippu vaan noin kahdeksan kilometriä pitkä harjanne Ōminevuorten pohjoisreunalla.[1]

Yoshinovuorella toimii muun muassa šintolaisuutta ja buddhalaisuutta yhdistelevän shugendō-uskonnon päätemppeli Kinpusen-ji. Se on liitetty vuoren muiden historiallisesti arvokkaiden rakennusten kanssa Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2004.

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yoshinovuori sijaitsee Yoshinon maaseutukaupungin eteläosassa. Se on noin kahdeksan kilometrin pituinen vuoren harjanne, joka ulottuu Ōminevuoriin kuuluvan Aonegaminen pohjoisrinteiltä lähelle Yoshinojoen vasenta rantaa. Pääosin alue sijaitsee noin 350 metrin korkeudella merenpinnasta.[1]

Yoshinovuori kuuluu Yoshinon–Kumanon kansallispuistoon.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yoshinovuori kehittyi historiallisesti synkretistisen shugendō-uskonnon keskuksena, ja siellä sijaitsee edelleenkin Kinpusen-shugendōn päätemppeli Kinpusen-ji.[1] Jo varhain vuori lienee liitetty myös taolaiseen kuolemattomuuden kulttiin. 600-luvulla ennen Jinshin-sotaa keisari Tenmu perusti vuorelle tukikohtansa. Tenmun seuraajan Jitōn hallintokaudella vuorella olikin suuri symbolinen merkitys, koska se nähtiin osana ajan poliittisen järjestyksen perustaa. Jitō vieraili vuorella useita kertoja vuodessa.[2] Kirsikkapuita vuorelle istutettiin lahjoituksina Heian-kauden keskivaiheilta lähtien, sillä niitä pidettiin shugendōn palvoman Zaō-gongenin pyhinä puina.[1]

Eteläisen ja pohjoisen hovin kaudella 1300-luvulla vuoresta tuli eteläisen hovin tukikohta, kun keisari Go-Daigo pakeni sinne. Alueella onkin säilynyt monia eteläiseen hoviin liittyviä muinaisjäännöksiä. Tähän aikaan vuori toimi myös linnoituksena.[1]

1500-luvun lopulla vuoren kirsikankukkia nousi ihailemaan Toyotomi Hideyoshi. Tämän jälkeen vuoresta tuli suosittu vierailukohde ensin kulttuuriväen, sittemmin myös tavallisen kansan keskuudessa. Vuorella kävivät esimerkiksi Motoori Norinaga ja Matsuo Bashō.[1]

Yoshinovuoresta tehtiin valtion muinaisjäännös ja maisemakohde vuonna 1924. Vuonna 2004 vuori liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon osana kohdetta ”Kii-vuoriston pyhät paikat ja pyhiinvaellusreitit”.[1]

Nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirsikankukat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yoshinovuori tunnetaan etenkin kirsikankukkien (sakura) katselupaikkana. Kirsikkapuut jaetaan neljään alueeseen, jotka ovat matalammalta korkeammalle shimo-senbon (’alimmat tuhat puuta’), naka-senbon (’keskimmäiset tuhat puuta’), kami-senbon (’ylimmät tuhat puuta’) ja oku-senbon (’sisimmät tuhat puuta’). Jokaiseen niistä viitataan ilmaisulla hitome senbon (一目千本, ’tuhat puuta yhdellä silmäyksellä’). Yoshinovuori on kuuluisa paitsi kirsikankukkiensa runsaudesta myös siitä, että eri korkeuksilla kasvavat puut kukkivat eri aikoihin. Ensimmäisinä kukkivat shimo-senbonin alueen puut vuoren juurella, tyypillisesti huhtikuun puolivälissä.[1] Yhteensä kirsikkapuita on Yoshinovuorella noin 30 000. Suuri osa puista on kiinanvuoristokirsikoita (Prunus jamasakura), joita kutsutaan japaniksi nimellä yamazakura.[3]

Vuoren suosituimmat nähtävyydet, kuten Kinpusen-jin temppeli, sijaitsevat naka-senbonin alueella. Naka-senbonin puisto on suosittu paikka hanami-piknikeille. Kami-senbon on tätä hiljaisempi alue, mutta siellä sijaitsevalta Hanayaguran näköalapaikalta avautuu laaja näkymä koko Yoshinovuorelle. Oku-senbonin kirsikkapuut kukkivat viimeisenä ja niitä on vähemmän kuin muilla alueilla.[3]

Rakennukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kinpusen-jin temppeli Yoshinovuoren keskivaiheilla naka-senbonin alueella on shugendō-uskonnon päätemppeli ja yksi Yoshinovuoren symboleista. Sen päähalli ja portti on valittu Japanin kansallisaarteiksi. Päähalli on puurakennukseksi huomattavan suuri, noin 34 metriä korkea. Lähistöllä sijaitsee Yoshimizu-jinjan šintolainen pyhäkkö, joka toimi ennen Meiji-restauraatiota Kinpusen-jin munkkien asuinsijana. Se liitetään historiallisesti Minamoto no Yoshitsunen, keisari Go-Daigon ja Toyotomi Hideyoshin vierailuihin. Sekä Kinpusen-ji että Yoshimizu-jinja kuuluvat maailmanperintöluetteloon.[4]

Naka-senbonin muita nähtävyyksiä ovat En no Gyōjan perustamaksi sanottu Tōnan-in, 900-luvulla perustettu Nyoirin-ji ja vuoren temppeleistä vanhimpana pidetty Dainichi-ji.[4]

Kami-senbonin alueella sijaitsee Yoshino Mikumari-jinjan pyhäkkö, sekin maailmanperintökohde, jonka rakennukset ovat Momoyama-kaudelta. Päähallin rakennutti uudelleen Toyotomi Hideyori. Muita alueen temppeleitä ovat Kinpusen-jin sivutemppeli Kizō-in, keisari Tenmun perustama Sakuramoto-bō ja prinssi Shōtokun rakennuttamana pidetty Chikurin-in, jossa on Sen no Rikyūn suunnittelema puutarha.[4]

Ylempänä oku-senbonin alueella on Kinpu-jinjan pyhäkkö, joka on omistettu vuorta suojelevalle kamille Kanayamahiko no mikotolle. Myös se kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.[4]

  • Kirsikkapuu ja Mikumari-jinjan pyhäkkö
    Kirsikkapuu ja Mikumari-jinjan pyhäkkö
  • Yoshimizu-jinja syksyllä
    Yoshimizu-jinja syksyllä
  • Chikurin-in
    Chikurin-in
  • Yoshinovuoren katukuvaa
    Yoshinovuoren katukuvaa

Yoshinovuori taiteessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yoshinovuoren kirsikankukista tuli jo varhain suosittu aihe japanilaisessa runoudessa. Nopeasti kuihtuvina ne edustivat tyypillisesti väliaikaisuutta; tällaista retorista keinoa, jossa tietty paikka tuo mieleen voimakkaita assosiaatioita, kutsutaan nimellä utamakura. Maininta Yoshinovuoresta herätti heti mielikuvan kirsikankukista tai lumesta. Heian-kauden loppupuolelta lähtien vuori liitettiin myös eristäytymiseen.[5][6]

Man’yōshūn 600-luvun lopulla kirjoitetuissa runoissa ylistetään Yoshinovuorta ja siellä hoviaan pitänyttä keisarinna Jitōta.[2] Suosioon Yoshinovuori nousi etenkin Kokin-wakashū-antologian laatimisen jälkeen 900-luvulla. Vuori esiintyy usein esimerkiksi Saigyōn (1118–1190) runoissa. Hänelle vuori edusti kauneutensa lisäksi henkistä irrottautumista fyysisestä maailmasta ja inhimillisistä sidoksista.[5][7]

1200-luvulle mennessä runoissa kuvatuista Yoshinovuoren kirsikankukista tuli yamato-e-maalausten aihe. Kevättä edustavat kirsikankukat muodostivat usein parin Tatsutajoen varren ruskan kanssa. Edo-kaudella laadittiin maalauksia, joissa kirsikankukat saattoi sekoittaa pilviin, kun taas ruskan värit muistuttivat brokadia (unkin, ’pilvibrokadi’). Pelkästään tämä kuvapari toi välittömästi mieleen Yoshinovuoren.[5][7]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yoshinovuoren kaapelivaunu

Yoshinovuorelle johtaa Kioton ja Osakan suunnasta Kintetsu-rautateiden Yoshino-linja, joka päättyy Yoshinon rautatieasemalle vuoren juurella. Sen jatkeena toimii vuorelle nouseva Yoshinon kaapelivaunu. Kaapelivaunun pääteasemalta vuoren ylimmille alueille (oku-senbon) on noin 1,5 tunnin kävelymatka, mutta vuorella liikennöi myös minibusseja.[8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i ブリタニカ国際大百科事典 小項目事典 / 百科事典マイペディア / 国指定史跡ガイド / 日本大百科全書: 吉野山 Kotobank. Viitattu 6.1.2021.
  2. ↑ a b Shirane, Haruo: Traditional Japanese Literature: An Anthology, Beginnings to 1600, Abridged Edition, s. 44–46. Columbia University Press, 2012. ISBN 9780231504539 Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ a b Mount Yoshinoyama japan-guide.com. Viitattu 6.1.2021.
  4. ↑ a b c d 寺社・仏閣 吉野山観光協会. Viitattu 6.1.2021.
  5. ↑ a b c Shirane, Haruo: Japan and the Culture of the Four Seasons: Nature, Literature, and the Arts, s. 68–69, 86. Columbia University Press, 2013. ISBN 9780231152815 Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ Nenzi, Laura: Excursions in Identity: Travel and the Intersection of Place, Gender, and Status in Edo Japan, s. 37. University of Hawaii Press, 2008. ISBN 9780824831172 Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ a b Yoshino 吉野 Japanese Architecture and Art Net Users System. Viitattu 6.1.2021.
  8. ↑ Yoshino: Getting there and around japan-guide.com. Viitattu 6.1.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yoshinovuori&oldid=19489369”