Ruokakomero

Ruokakomero on elintarvikkeiden säilyttämiseen tarkoitettu ovellinen, pimeä tila kotikeittiön tai suurkeittiön yhteydessä tai muualla kiinteistössä. Se voi olla huoneenlämpöinen tai viileämmäksi jäähdytetty, ja elintarvikkeita säilytetään sen avohyllyillä ja lattialla tarpeellisen tiiviisti pakattuina.

Nykyajan kotikeittiöissä ruokakomerolla tarkoitetaan yleensä huoneenlämpöistä kuivien elintarvikkeiden säilytyspaikkaa, joka voi olla erillinen varastohuone (ruots. skafferi, engl. pantry, larder) tai keittiökalusteisiin rakennettu komero tai kaapisto. Verkkokaupan ja hypermarkettien myötä kotitalousten kertaostosmäärät ovat suurentuneet, ja ruokaostosten varastoimiseksi isot ruokakomerot tekevät paluuta monissa länsimaissa. Isossa ruokakomerossa voidaan säilyttää myös erilaiset keittiölaitteet, kuten yleiskone.^[1][2][3]

Aiemmin, ennen jääkaappien yleistymistä, ruokakomeroista tärkein oli puolilämmin tila, jossa ruokatarpeet säilyivät kuukausia, esimerkiksi yli talven. Entisajan maaseudun omavaraistalouksissa ruoan säilytys vaati paljon tilaa, koska koko syksyn sato perunoita, juureksia, jauhoja, hilloja ja mehuja oli kyettävä säilyttämään läpi talven. Ruoan säilytyspaikkoja saattoivat olla kellarikerroksessa sijaitseva talouskellari tai varjoisaan rinteeseen rakennettu maakellari^[4] tai asuinrakennuksen auringolta suojatussa nurkassa sijaitseva pieni huone tai komero. Tällaisen kylmäkomeron lisäksi keittiössä tai sen lähellä voi olla komeroita tai kalusteita kuivatavaroiden säilytykseen. Suomen maalaistaloissa ja kesämökeillä yleinen kylmätila on keittiön alapohjan alla oleva pieni komero, jonne on pääsy lattialuukun kautta joko kontallaan kurottaen tai tikkaiden avulla. Vauraampien talojen isoihin talouskellareihin saattaa kulkea jopa erityinen kellarihissi^[5].

Ulkoilmalla tuuletettu ruokakomero oli pakollinen varuste myös suomalaisissa kerrostaloasunnoissa vuoteen 1968 asti, kunnes jääkaapit halpenivat ja yleistyivät.^[6]

Viileä ruokakomero pidetään oikeassa lämpötilassa ulkoilmaan johtavan ilmanvaihtoluukun avulla. Sitä avataan ja suljetaan ulkolämpötilan ja komeron lämpötilan mukaan. Yhteys ulkoilmaan mahdollistaa kuitenkin hiirten ja muiden tuhoeläinten pääsyn elintarvikkeiden kimppuun. Tätä estetään esimerkiksi suojaverkoilla, pyydyksillä ja torjunta-aineilla. Tällaiset ”luonnonviileät” ruokakomerot ovat jossain määrin uudelleen yleistymässä, koska ne mahdollistavat elintarvikkeiden kylmäsäilytyksen ilman energiankulutusta ja sähkökustannuksia^[7].

Lämpimämmän ilmaston maissa ruokatarvikkeiden kylmäsäilytystä hoidetaan yhä jään avulla. Aiemmin Suomessakin jäätä sahattiin kevättalvella määrämittaisiksi kuutioiksi, jotka nostettiin ja kuljetettiin hevosreellä varastoon varjoisaan ja viileään paikkaan. Jäätä käytettiin etenkin karjakeittiössä lypsymaidon jäähdyttämiseksi, mutta myös kylmäkomeroissa kesäaikaan.^[8]

Viileän ruokakomeron nykyaikainen versio on jääkaapin kaltaisella jäähdytyskoneistolla varustettu kylmiö^[9].

Ennen huoneistokohtaisten jääkaappien yleistymistä suomalaisten kerrostalojen kellareihin saatettiin rakentaa suuria sähköllä jäähdytettäviä kylmiöitä, joissa on pieni, lukittava kylmäkomero jokaista asuntoa kohti. Monet näistä ovat yhä toiminnassa, mutta usein vajaakäytössä tai niitä käytetään tavallisen irtaimiston, kuten autonrenkaiden, säilytykseen. Kerrostalojen putkiremonteissa kylmätiloja pyritään usein ottamaan muuhun tarpeellisempaan käyttöön, mutta asunto-osakeyhtiöissä tämä ei ole kovin helppoa, jos pienikin vähemmistö osakkaista vastustaa kylmiöiden poistamista.^[10]

Tove Janssonin Muumi-hahmojen alkuperä on Toven enon Einar Hammarstenin keksimissä kauhutarinoissa ruokakomerossa asuvasta ilkeästä ”muumipeikosta”, joilla hän pyrki saamaan lapset olemaan näpistämättä välipaloja.^[11]

Stephen Kingin kauhuromaanissa Hohto ja Stanley Kubrickin siitä sovittamassa elokuvassa suljetun vuoristohotellin suuri ruokavarastohuone lukittavine ovineen on loppujakson keskeisiä tapahtumapaikkoja^[12].