Silitysrauta

Silitysrauta on kuumennettava laite, jolla silitetään ryppyjä ja epätasaisuuksia vaatteista ja muista tekstiileistä.

Silitysraudan silittävä vaikutus perustuu siihen, että kuumuus löysentää otetta pitkissä polymeerimolekyyliketjuissa materiaalin kuiduissa. Kun molekyylit ovat kuumia, kuidut suoristuvat silitysraudan painon ansiosta ja ne säilyttävät suoruuden viilennyttyään. Tietyt materiaalit, kuten puuvilla, vaativat lisäksi vettä molekyylien välisten sidosten otteen löysentämiseksi. Monia 1900-luvun jälkipuolella kehitettyjä tekokuitupitoisia materiaaleja mainostetaan itsesiliäviksi, jolloin niistä tehtyjä vaatteita ei pesun jälkeen tarvitsisi silittää.^[1]

Ensimmäiset silitysraudat 1400- ja 1500-lukujen vaihteen paikkeilla olivat onttoja ja täytettiin kuumilla hiilillä. Myöhemmät silitysraudat olivat kiilamaisiksi muotoiltuja 2,2–4,5 kg painavia rautakappaleita, jotka kuumennettiin puuhellan päällä usein ruoanlaiton yhteydessä. Niissä saattoi olla irrotettava kahva, joka laitettiin paikoilleen vasta raudan kuumennuttua ja silitystyötä aloitettaessa. Hellan päällä silitysraudan pohja saattoi helposti likaantua ja tahrata sitten vaatteita; ratkaisu tähän ongelmaan oli erikseen kuumennettava silitysraudan sisäosa eli luoti, joka sujautettiin kylmän ja onton raudan sisäosaan silitystä aloitettaessa.^[2][1]

Ensimmäinen sähkösilitysrauta keksittiin 1820-luvun alussa. 1950-luvun lopulla alkoi Suomen markkinoille tulla säädettävällä lämpötilalla ja termostaatilla varustettuja sähkösilitysrautoja. Höyrysilitysrauta nimensä mukaisesti tuottaa höyryä silityksen yhteydessä ja yhdistelmä tehostaa erityisesti luonnonkuitutekstiilien silitystä.^[1]

Silitysraudoissa ja vaatteissa käytetään silityslämpötilan merkkinä usein pisteitä, joskus myös tekstiä: kylmä, lämmin ja kuuma.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta silitysrauta.

• Silitysraudan valinta ja hoito (Arkistoitu – Internet Archive). Martat.