Kokemäen linna

Kokemäen linna
H. A. Reinholmin pohjapiirros linnasta vuodelta 1868
Sijainti	Äimälä, Kokemäki
Koordinaatit	61.274386°N, 22.302661°E
Rakennustyyppi	linna
Valmistumisvuosi	mahdollisesti 1324–1325
Purkuvuosi	1367
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKNimi-testi OK

Kokemäen linna oli keskiaikainen, vuonna 1367 purettu linna Satakunnassa Kokemäellä. Se sijaitsi Linnaluodolla Kokemäenjoessa, noin kilometrin Kokemäenkartanosta luoteeseen. Luodolta on 1800-luvulla tehdyissä kaivauksissa löydetty myöhäisrautakaudelle ja varhaiskeskiajalle ajoitettua esineistöä. Tutkijat ovat tehneet luodolla neljä inventointia, mutteivät varsinaisia tutkimuksia 1800-luvun lopun kaivauksia lukuun ottamatta.^[1]

Linna sijaitsi Kokemäenjoen saaressa, ns. Kokemäen linnaluodolla. Saari on Forsbyn koskessa Äimälän kylässä, noin kolme kilometriä alajuoksuun Kokemäen keskustasta. Siitä käytetään myös nimityksiä Forsbyn linnaluoto ja Koskenkylän linnaluoto. Se kuuluu samaan historialliseen kokonaisuuteen kuin saaren kohdalla joen pohjoisrannalla sijaitseva muinainen palvontapaikka Hiidenniemi ja etelärannalla oleva Äimälän leikkimäen viikinkiaikainen kalmisto.^[2]

Kokemäen linna sijaitsi strategisesti erinomaisella paikalla. Sieltä pystyttiin tehokkaasti valvomaan paitsi joen liikennettä, myös sen molempia rantoja sekä kosken alapuolista suvantoa. Luodon erottaa eteläpuolen mantereesta kaksi kapeaa joenuomaa, joiden väliin jää pieni saari, Katavaluoto. Erään teorian mukaan uomat olisivat alun perin olleet kaivettuja vallihautoja.

Linnan tarkkaa rakentamisaikaa ei tunneta, mutta erääksi ajankohdaksi on arveltu vuosia 1324–1325, jolloin Matias Kettilmundinpoika toimi Suomen käskynhaltijana. Läheiset pronssi-^[3] ja rautakautiset^[4] kalmistot kertovat alueen olleen käytössä kuitenkin jo varhaisemmassa historiassa, mistä syystä sijainniltaan edullinen Linnaluoto on mahdollisesti toiminut puolustustarkoituksessa jo ennen Ruotsin vallan aikaa.

Satakunnassa oli samaan aikaan toinenkin linna, Liinmaan linna, joka sijaitsi Eurajoella. Maakunnan asukkaat valittivat kuningas Albrekt Mecklenburgilaiselle kahden linnan ylläpidon olevan heille liian suuri rasitus. Kuningas antoikin 12. heinäkuuta 1367 määräyksen, jossa hän valtuutti Dietrich Viereggen, Nils Kettilmundinpojan ja Ernst von Drotzemin purkamaan linnan ja perustamaan sen uudelleen johonkin sopivampaan paikkaan. Nils Kettilmundinpoika oli entinen Tukholman linnan vouti ja Vaasa-sukuun kuulunut Kustaa Vaasan esi-isä. Vieregge puolestaan oli mecklenburgilaista alkuperää oleva palkkasoturipäällikkö. Von Drotzemin arvellaan olleen Turun linnan päällikkö, jonka alueeseen myös Satakunta kuului. Kirje on säilynyt kopioituna Turun tuomiokirkon Mustassa kirjassa. Linnan purkamisen jälkeen saaren sai haltuunsa Turun piispana toiminut Henrik Hartmaninpoika.

Albrekt Mecklenburgilaisen kirjeessä linnan mainitaan olleen "uudelleenvarustettu (instauratum)". Tämä viittaa siihen, että linna olisi joskus joutunut hyökkäyksen kohteeksi, jonka jälkeen se olisi pitänyt uusia. Hyökkäyksen on arveltu tapahtuneen vuonna 1364. Tällöin kuningas Albrektin joukot piirittivät Maunu Eerikinpojan voudin hallussa ollutta Turun linnaa, jolle myös Satakunta olisi ollut hallinnollisesti alistettu.

Kielen‐ ja historiantutkija Johan Adolf Lindström kirjoitti vuonna 1860, että vielä vuosisadan alussa saaresta olisi löytynyt jäänteitä linnasta ja näkyvillä oli kellareita sekä vallihautoja. Saarella kasvoi myös villiintyneitä puutarha‐ ja ryytimaakasveja. Muutamaa vuotta myöhemmin paikalla käynyt kansatieteilijä Henrik August Reinholm laati löytöjensä perusteella kartan ja selostuksen linnaluodosta. Sen mukaan alueella oli noin 30×40 metrin laajuinen nelikulmainen tasanne, jonka pohjoissivulla oli ainakin yksi vajaan parin metrin korkuinen valli sekä vallihauta. Katavaluodossa oli Reinholmin mukaan ollut pyöreä, noin 18 metriä ympärysmitaltaan ollut tiilestä ja harmaakivestä muurattu rakennus.

Ainoat laajemmat arkeologiset kaivaukset saaressa on tehnyt vuonna 1886 Hjalmar Appelgren. Hän löysi muun muassa rautaisia saranoita, keihäänkärjen, soljen ja hampaita. 1970‐luvun lopulla tehdyissä koekaivauksissa löydettiin rautakautista ja keskiaikaista keramiikkaa sekä tiilimurskaa. Niiden perusteella alueella on siis ollut jonkinlaista toimintaa jo rautakaudella, ennen keskiaikaisen linnan perustamista. Löydöt ovat hyvin samantyylisiä kuin Liinmaan linnasta Eurajoelta tehdyt.

Nykyään Linnaluoto sekä Katavaluoto ovat eroosion ja voimalaitosten rakentamisen aiheuttaman vedenpinnan nousun johdosta pienempiä kuin 1800‐luvulla tehtyjen tutkimusten aikana. Joitakin muinaisjäännöksiä on myös jäänyt kokonaan veden alle.

Linnanluodolla sijainneen linnan purkamisen jälkeen on Kokemäellä saattanut sijaita toinenkin linna vielä aivan 1300‐luvun lopulla. Vuonna 1395 ensimmäistä kertaa asiakirjoissa esiintyvän Aborchin linnan tarkkaa sijaintipaikkaa ei kuitenkaan tiedetä.

• Tapio Salminen: "Joki ja sen väki – Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle", Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat 2007. ISBN 978-952-99941-1-3
• Kokemäen kaupunki/Kokemäen historiaa professori Unto Saloa mukaillen^{[vanhentunut linkki]}