Koiran sydän

Koiran sydän
Sobatšje serdtse
Alkuperäisteos
Kirjailija	Mihail Bulgakov
Kieli	Venäjä
Genre	satiiri, dystopia, tieteisfiktio
Suomennos
Suomentaja	Esa Adrian
Kustantaja	Werner Söderström osakeyhtiö
Julkaistu	1974
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Koiran sydän (ven. Собачье сердце, Sobatšje serdtse) on neuvostokirjailija Mihail Bulgakovin vuonna 1925 kirjoitettu satiirinen teos, joka on julkaistu kokoelmassa Kohtalokkaat munat: Satiireja ja muistelmia.^[1] Tarinan pohjalta on tehty samanniminen neuvostoliittolainen elokuva vuonna 1988, ohjaajana Vladimir Bortko^[2].

Eletään vuotta 1924 Moskovassa. Surkea kulkukoira on saanut eräältä kokilta kiehuvat vedet päälleen ja polttanut kylkensä, eikä kärsimyksissään enää jaksa muuta kuin odottaa kuolemaa erään rakennuksen oviaukon luona. Paikalle sattuu maineikas moskovalainen kirurgi Filip Filippovitš Preobraženski (Filip on yläluokkainen etunimi, sukunimi taas merkitsee muodonmuutosta). Vastoin kaikkia kulkukoiran odotuksia Preobraženski tarjoaa tälle palasen krakovanmakkaraa.

Koira seuraa Preobraženskia tämän asuntoon ja saa siellä nimen Šarik, joka merkitsee palloa. Asunnossa Šarik kohtaa professori Preobraženskin avustajan tohtori Bormenthalin (jota koira nimittää ”puraistuksi” purtuaan tätä jalkaan), talouden kokin Darja Petrovna Ivanovan ja asunnossa työskentelevän nuoren naisen Zinaida Prokofjevna Budinan. Koira seuraa, kuinka professori Preobraženski kohtaa rakennuksessa toimivan Talokomitean jäsenet ja kieltäytyy luovuttamasta yhtäkään asuntonsa seitsemästä huoneesta komitean käyttöön. Preobraženski inhoaa avoimesti kommunismia, mutta on koskematon asemansa tähden, sillä hän hoitaa kommunistisen puolueen johdon jäseniä.

Useita päiviä myöhemmin Šarik on toipunut palovammoistaan ja on saanut voimansa takaisin, jolloin professori Preobraženski viimein paljastaa todellisen syynsä ottaa Šarik asumaan asuntoonsa. Hän valmistelee koiran leikkaukseen, jonka aikana Šarikin kallo avataan ja sille annetaan toistuvasti rikoksia tehneen ja baaritappelussa surmansa saaneen miehen aivolisäke. Lisäksi Šarikin torso avataan ja sen sukuelimet korvataan samaisen miehen sukuelimillä. Koira pidetään hengissä toistuvien adrenaliinipistosten avulla, ja kuin ihmeen kautta se selviää leikkauksesta mitä erikoisimmin seurauksin.

Seuraavien viikkojen aikana Šarik muuttaa pikkuhiljaa muotoaan merkilliseksi hiukan alkukantaisen oloiseksi ihmiseksi. Hän ottaa nimekseen Poligraf Poligrafovitš Šarikov (Valheenpaljastin Valheenpaljastimenpoika Pallonen), mistä Preobraženski ei ole mielissään. Šarikov saa talokomitean puheenjohtajan Schwonderin avulla itselleen viralliset paperit ja alkaa opetella tohtori Bormenthalin ja professori Preobraženskin johdolla käytöstapoja. Šarikov käyttäytyy suvaitsemattomasti kiroillen naisten edessä kieltäytyen ajamasta partaansa ja pukeutuen mauttomasti. Ennen pitkää talon asukkaat huomaavat Šarikovin tekevän heidän elämästään kaaosta ja silkkaa kärsimystä erinäisillä tempuillaan ja sivistymättömällä käytöksellään, kuten ahdistelemalla Zinaidaa ja aiheuttamalla tulvan Preobraženskin asuntoon jahdatessaan kissaa kylpyhuoneeseen.

Lopulta kyllästyttyään Bormenthal pyytää Preobraženskilta lupaa tappaa Šarikov arsenikilla, mutta professori kieltää avustajaansa ja selittää, että Šarikin kommunismimyönteiseltä juopolta saamat elimet ovat syy sen huonoon käytökseen. Bormenthal kehottaa, että he uusisivat leikkauksen Šarikoville käyttäen tällä kertaa neron ihmisen elimiä, mutta Preobraženski kieltäytyy tietäen, että koe todennäköisesti koituisi Šarikovin kuolemaksi.

Myöhemmin Šarikov pääsee töihin ja ottaa työkseen kiinni kulkukissoja, joista on tarkoitus valmistaa proletariaatille halpoja turkistakkeja. Mies tutustuu töissä nuoreen naiseen ja eräänä päivänä tuo hänet kotiin mukanaan väittäen tätä vaimokseen, mutta ilmenee, ettei hyväuskoinen tyttö tiedä totuutta Šarikovin alkuperästä. Preobraženski paljastaa Šarikovin syntyperän, jolloin tyttö jättää Šarikovin, joka puolestaan uhkaa järjestää tytölle potkut. Tohtori Bormenthal panee uhkailulle pisteen pieksemällä Šarikovin.

Tarinan juoni kulminoituu siihen, kun Bormenthal ja Preobraženski myöhemmin yrittävät häätää Šarikovia asunnosta, jolloin tämä vetää esiin revolverin, mutta ei ehdi ampua ennen kuin molemmat miehet ovat hänen kimpussaan. Samana yönä asunnossa vallitsee pahaenteinen hiljaisuus. Myöhemmin poliisit tulevat Schwonderin mukana etsimään Šarikovia etsintäilmoituksen kanssa ja vaativat selvästi rentoutuneita Preobraženskia ja Bormenthalia paljastamaan Šarikovin olinpaikan pidätyksen uhalla. Miehet kutsuvat jälleen pikkuhiljaa koiraksi muuttuvan Šarikin paikalle. Otuksen nähtyään Schwonder ja poliisit poistuvat saatuaan kuulla Preobraženskilta muutoksen olevan aivan luonnollinen ilmiö, vaikka on selvää, että muutos on seurausta leikkauksesta. Tarinan lopuksi täysin koiraksi palannut Šarik elää tyytyväisesti herrasmiehen lemmikkinä.

Teos kirjoitettiin vuonna 1925 ja kun sen ensimmäinen osa oli valmis, Bulgakov järjesti lukutilaisuuden kirjailijoille ja kriitikoille, joiden joukossa oli vähintään yksi salaisen poliisin ilmiantaja, joka teki sittemmin ilmoituksen teoksesta kommunismia arvostelevana satiirisena hyökkäyksenä. Teos kritisoi kommunistista yhteiskuntaa vastaten näin massayleisön odotuksiin kuvaamalla kulkukoirasta ihmiseksi muutetun huonosti käyttäytyvän rettelöitsijän sopeutumista kommunistiseen yhteiskuntaan paremmin kuin hyvin.

Seuraavana vuonna salainen poliisi OGPU takavarikoi teoksen käsikirjoituksen Bulgakovilta, joka sai tekstinsä takaisin vasta vuonna 1929. Neuvostoliitossa teos julkaistiin vasta vuonna 1987, mutta sitä ennen teos levisi kansan keskuudessa samizdatin välityksellä^[3]. Kirjaa pidetään yhtenä Bulgakovin suosituimmista teoksista teoksen Saatana saapuu Moskovaan ohella.

• Šarik – koditon rakki, joka elää kovaa elämää Moskovassa, kunnes professori Preobraženski ottaa sen kotiinsa
• Poligraf Poligrafovitš Šarikov – Šarik-koirasta Preobraženskin ja Bormenthalin tekemän leikkauksen myötä jalostunut ihminen
• Professori Filip Filippovitš Preobraženski – Moskovassa asuva kirurgi
• Tohtori Ivan Arnoldovitš Bormenthal – professori Preobraženskin nuori avustaja
• Zinaida Prokofjevna Budina – professori Preobraženskin luona työskentelevä nuori tyttö
• Darja Petrovna Ivanova – professori Preobraženskin kokki
• Schwonder – talokomitean puhemies
• Pjotr Aleksandrovitš – neuvostotyöläinen, Preobraženskin potilas ja hyvä tuttava
• Pestruhin, Vjazemskaja ja Žarovkin – talokomitean johdon jäseniä.

Dystopiakirjallisuudessa esiintyviä piirteitä, joita on huomattavissa myös tässä teoksessa^{kenen mukaan?}, ovat esimerkiksi kontrolli, yksityisyyden rajoittaminen tai yhtenäisyyteen pakottaminen, yksilön kapinointi ja mahdollinen tuhoutuminen, päähenkilön psykologinen kehitys ja totalitaristinen yhteiskunta. Kirjassa kuvattu todenmukainen Neuvostoliitto oli totalitaristinen yhteiskunta, jossa kansalaisia pyrittiin yhtenäistämään massaksi ja heidän yksityisyyttään rajoitettiin muun muassa kommuuniasumisen muodossa^[4]. Teoksessa Talokomitea yrittää painostaa professori Preobraženskia luovuttamaan asuntonsa huoneita yhteiskäyttöön, ja vain hänen puolueen jäseniä hoitavan kirurgin asemansa mahdollistaa hänen asuntonsa säilymisen yksityisasuntona. Tarinassa voi havaita myös ikään kuin asunnon sisäistä kontrollia, sillä Šarikovia yritetään pitää piilossa ikään kuin vankina Preobraženskin asunnossa.

Juuri Šarikovissa on selvästi nähtävissä^{kenen mukaan?} dystooppisissa kertomuksissa usein havaittavaa päähenkilön psykologista kehitystä poikkeuksellisen konkreettisesti, sillä kehitys koiran mielestä ihmismieleen on mullistava. Šarikov oppii paitsi ihmiskäytöksestä, myös yhteiskunnasta ja politiikasta eläessään uudistuneessa kehossaan, mutta Bormenthal ja Preobraženski yrittävät rajoittaa hänen elämäänsä vaihtelevalla menestyksellä. Tämä synnyttää Šarikovissa ajoittain rajua kapinointia, joka johtaa tietyllä tapaa hänen tuhoonsa, vaikka hän jatkaakin elämäänsä Šarik-koirana. On myös mainittava, että tsaarin aikoja ihannoiva Preobraženski elää niin ikään hänen kaltaisiaan tukahduttavassa yhteiskunnassa, jossa yläluokka joutuu väistymään yhtenevän proletariaatin tieltä. Hän edustaa hiljaista kapinaa kommunismia vastaan, mutta hän ei voi vaikuttaa poliittiseen tilanteeseen mitenkään, vaan on sen suhteen voimaton. Kontrolli on jatkuvasti tarinan taustalla läsnä niin totalitaristisissa yhteiskuntarakenteissa kuin Šarikovin hillitsemisyrityksissäkin.

Tarinassa esiintyy myös dystopiassa tavattavia ilmiantoja ja tieteen kehitys^[4] on eräällä tapaa hyvin kehittynyttä, sillä Preobraženskin mullistava tieteellinen koe onnistuu eikä Šarik kuole leikkauspöydälle. Dystopiateokset sijoittuvat usein toiseen ajalliseen ulottuvuuteen tai aikaan^[5], joten nykyaikana Koiran sydäntä tarkastellessa voi havaita ajallisen ulottuvuuden ja eräänlaisen ennalta varoittavuuden elementin, joka esiintyy dystooppisissa teoksissa yleensä selkeämmin. Kirja on myös osittain kirjoitettu dystopiateoksille tyypilliseen tapaan yksilön, tässä tapauksessa Šarikin, näkökulmasta aina siihen asti, kunnes se joutuu leikkausveitsen alle ensimmäisen kerran.