heikko

Katso myös: Heikko

heikko (1-A) (komparatiivi heikompi, superlatiivi heikoin) (taivutus[luo])

1. joka ei jaksa, voimaton; voimaltaan tai teholtaan matala
2. joka ei kestä, helposti hajoava tai rikkoutuva
3. joka on vaikeasti havaittavissa

   Tuoksu oli hyvin heikko, hieman pähkinäinen.

4. tasoltaan, laadultaan matala

   heikko esitys

• IPA: /ˈhei̯kːo/
• tavutus: heik‧ko

• [2] helposti rikkoutuva: hauras, hento

• luja, vahva, voimakas

• adverbit: heikosti
• substantiivit: heikkous
• verbit: heikentää, heikentyä, heiketä, heikontaa, heikota, heikottaa

• heikkoaste, heikkoasteinen, heikkomielisyys, heikkonäköisyys, heikkopäinen, heikkotahtoisuus, heikkouskoisuus, heikkovirta, heikkoälyisyys, hermoheikko, vanhuudenheikko

• olla heikkona (+ illatiivi)
  1. olla mieltynyt
  2. olla ihastunut

• heikko Kielitoimiston sanakirjassa
• heikko Suomen murteiden sanakirjassa
• heikko Tieteen termipankissa
• heikko Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 1009, 3896, 3898 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa