rikkoutuva
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]rikkoutuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rikkoutua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rikkoutuva | rikkoutuvat |
| genetiivi | rikkoutuvan | rikkoutuvien (rikkoutuvain) |
| partitiivi | rikkoutuvaa | rikkoutuvia |
| akkusatiivi | rikkoutuva; rikkoutuvan | rikkoutuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rikkoutuvassa | rikkoutuvissa |
| elatiivi | rikkoutuvasta | rikkoutuvista |
| illatiivi | rikkoutuvaan | rikkoutuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rikkoutuvalla | rikkoutuvilla |
| ablatiivi | rikkoutuvalta | rikkoutuvilta |
| allatiivi | rikkoutuvalle | rikkoutuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rikkoutuvana | rikkoutuvina |
| translatiivi | rikkoutuvaksi | rikkoutuviksi |
| abessiivi | rikkoutuvatta | rikkoutuvitta |
| instruktiivi | – | rikkoutuvin |
| komitatiivi | – | rikkoutuvine |