FI95978B - Hierarkkinen synkronointimenetelmä - Google Patents

Description

. 95978

Hierarkkinen synkronointimenetelmä

Keksinnön kohteena on oheisten patenttivaatimusten 1 ja 6 johdanto-osien mukaiset hierarkkiset synkronointi-5 menetelmät, joita käytetään sanomapohjaista synkronointia käyttävässä tietoliikennejärjestelmässä.

Tässä esityksessä käytetään järjestelmän siirtoyhteyksien risteyskohdista nimitystä solmu. Solmu voi olla mikä tahansa laite tai laitteisto, joka pystyy puuttumaan 10 kellotahtiin, esim. haaroitin- tai ristikytkentälaite.

Sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän solmut on kytketty toisiinsa siirtoyhteyksillä, joita ne käyttävät tiedonsiirtoon. Käytetyt yhteydet välittävät myös lähettäjän kellotaajuuden vastaanottajalle. Kukin 15 solmu valitsee oman kellotaajuutensa lähteeksi joko jonkin naapurisolmulta tulevan signaalin taajuuden, oman sisäisen kellolähteensä taajuuden tai solmuun erillisen synk-ronointitulon kautta ulkoisesta kellolähteestä tuodun taajuuden. Jotta kaikki järjestelmän solmut saataisiin toimi-20 maan samalla kellotaajuudella, pyritään yleensä saamaan järjestelmä synkronoitumaan yhteen kellolähteeseen, ns. päälähteeseen. Tällöin järjestelmän kaikki valittuun päälähteeseen suoraan kytketyt solmut synkronoituvat tähän päälähteeseen ja näihin yhteydessä olevat, mutta ilman 25 suoraa yhteyttä päälähteeseen olevat solmut synkronoituvat näihin päälähteen vieressä oleviin solmuihin. Vastaavasti aina kauempana päälähteestä olevat solmut synkronoituvat aina niihin solmuihin, jotka ovat yhtä yhteysväliä lähempänä päälähdettä.

3 0 Jotta edellä kuvatunkaltainen synkronointihierarkia saataisiin rakennettua järjestelmän sisälle, välittävät järjestelmän solmut toisilleen synkronointisanomia. Nämä sanomat sisältävät tietoja, joiden avulla yksittäiset solmut pystyvät valitsemaan ajastuksen lähteen. Järjestelmän 35 solmut on priorisoitu ja järjestelmä pyrkii synkronoitu- 2 95978 maan sen solmun kellotaajuuteen, joka on korkeimmalla prioriteettitasolla. Samalla prioriteettitasolla on normaalisti vain järjestelmän yksi solmu. Normaalisti synk-ronointisanomat sisältävät tiedon siitä, keneltä sanoman 5 lähettävän solmun kellotaajuus on peräisin, mikä on ko. solmun prioriteetti, ja kellosignaalin laatua kuvaavan arvon. Näin yksittäinen solmu voi valita oman kellotaajuutensa lähteeksi sen naapurisolmun kellotaajuuden, joka on peräisin halutulta solmulta ja joka on laadultaan paras. 10 Järjestelmän käynnistysvaiheessa jokainen solmu valitsee kellotaajuutensa lähteeksi oman sisäisen kello-lähteensä, koska yhtään sisääntulevaa synkronointisanomaa ei ole ehditty käsitellä. Kun ensimmäiset sisääntulevat synkronointisanomat on ehditty käsitellä, valitaan oman 15 kellotaajuuden lähteeksi korkeimman prioriteetin omaavan naapurisolmun kellotaajuus. Kun järjestelmä on saavuttanut synkronoinnin kannalta stabiilin tilan kaikkien sanomien levittyä järjestelmään, on järjestelmä synkronoitunut hierarkkisesti päälähteen kellotaajuuteen.

20 Kuviossa 1 on esitetty sanomapohjaista synkronoin tia käyttävä järjestelmä stabiloituneessa tilanteessa. Solmuille määritellyt prioriteetit on merkitty numeroilla solmuja kuvaavien ympyröiden sisään. Mitä pienempi numero on, sitä korkeampi on solmun prioriteetti. Solmun n (n = ** 25 1...6) lähettämät synkronointisanomat on merkitty viitenu merolla MSGn. Jokaisen solmun lähettämä synkronointisanoma on yleensä erilainen ja käytetystä sanomapohjaisesta synkronointimenetelmästä riippuva. Kellotaajuuden leviäminen pääkellolta (solmu 1) järjestelmän muille solmuille on 30 esitetty yhtenäisillä viivoilla. Katkoviivalla piirrettyjä solmujen välisiä yhteyksiä ei käytetä normaalitilanteessa järjestelmän synkronointiin, mutta ne ovat käytettävissä muutostilanteissa.

Yksinkertainen periaate sanomapohjaisessa synkro-35 noinnissa on, että käyttäjä määrittelee solmujen synkro- « 3 95978 nointihierarkian, antamalla kullekin solmulle oman tunnisteen, joka kertoo solmun tason hierarkiassa, ja järjestelmä synkronoituu määriteltyyn pääkelloon itsenäisesti käyttäen tarpeen vaatiessa kaikkia olemassa olevia solmujen 5 välisiä yhteyksiä hyväkseen (vrt. kuvio 1). Mikäli yhteys pääkelloon katkeaa, eikä vaihtoehtoista yhteyttä ole olemassa, tai pääkello vikaantuu, synkronoituu järjestelmä seuraavaksi korkeimmalla tasolla olevaan solmuun. Kuviossa 2 on esitetty tilanne, kun kuvion 1 mukaisessa järjestel-10 mässä pääkello vikaantuu. Muutokseen reagointi synkronoinnissa tapahtuu solmujen välisen sanomanvaihdon avulla. Kun solmuun saapuva ajastus katkeaa, rakennetaan synkronointi-hierarkia uudelleen katkoskohdasta eteenpäin (poispäin järjestelmän päälaitteesta). Tämä tapahtuu esim. siten, 15 että katkoksen ensimmäisenä huomannut solmu menee ensin määräajaksi sisäisen ajastuksen tilaan ja välittää tiedon muutoksesta eteenpäin, jolloin alkaa uuden synkronointi-hierarkian muodostaminen. Yleensä lopputuloksena on alkuperäisen kaltainen hierarkiarakenne, jossa vikaantunut 20 yhteys on korvattu toimivalla yhteydellä, muun rakenteen säilyessä lähes muuttumattomana.

Sanomapohjaista synkronointia käyttävää verkkoa on kuvattu esim. US-patenteissa 2,986,723 ja 4,837,850. Molemmissa patenteissa esitetään menetelmät, joissa käyte-25 tään järjestelmän vikatilanteissa järjestelmän koosta ja muodosta riippuvia määräaikoja, joiden ajaksi solmut siirtyvät pakotetusti ennalta määrättyyn vakiotilaan, jotta estettäisiin vääränlainen synkronoituminen vikatilanteiden yhteydessä. Vikatilanteissa välitetään tieto vikaantumi-30 sesta edellä esitettyyn tapaan järjestelmän sanomien avulla. Kun tieto muuttuneesta tilanteesta on levinnyt koko järjestelmään tai riittävän laajalle alueelle, rakennetaan synkronointi uudelleen muutoskohdan luona ja mahdollisesti kauempanakin, mikäli tähän on tarvetta. Määräaikojen avul-35 la varmistetaan, että tieto muutoksesta leviää riittävän • · 4 95978 laajalle alueelle. Muutoksen/vikaantumisen havaittuaan solmu välittää tiedon tästä eteenpäin, käynnistää oman ajastimensa ja menee ennalta määriteltyyn tilaan. Kun määräaika on kulunut, käynnistää solmu jälleen normaalit toi-5 menpiteensä ajastuksen saamiseksi, ja järjestelmä alkaa synkronoitua uudelleen niiltä osin, joita muutos/vikaantuminen koski. Esillä olevan keksinnön mukainen ratkaisu on tarkoitettu nimenomaan edellä mainitussa US-patentissa 2.986.723 esitetyn kaltaisiin järjestelmiin, joissa jär-10 jestelmässä tapahtuva muutos näkyy solmuun sisääntulevan synkronointitunnisteen muuttumisena. US-patentissa 2.986.723 esitetyssä järjestelmässä mainittu vakiotila on sisäisen ajastuksen tila, jossa solmu käyttää omaa sisäistä kelloaan ajastuksensa lähteenä. Tässä US-patentissa 15 esitetyn menetelmän mukaista menetelmää kutsutaan jatkossa itseohjautuvaksi alistuvaksi synkronoinniksi (SOMS, Self-Organizing Master-Slave synchronization) ja sitä käytetään jatkossa esimerkkinä keksinnön tarkemmassa kuvauksessa.

Mainittakoon vielä täsmennyksenä, että kun tässä 20 yhteydessä puhutaan määräajasta, tarkoitetaan sillä sitä ennalta määrättyä aikaa, jonka avulla järjestelmästä on tarkoitus estää virheellisten/vanhentuneiden synkronoin-tisanomien valitseminen.

SOMS-synkronointimenetelmää käyttävässä järjestel-' 25 mässä aiheuttaa synkronointiyhteyden vikaantuminen tai hierarkiarakenteen keskellä olevan solmun vikaantuminen synkronointirakenteen hajoamisen osassa järjestelmää. Synkronointirakenteen hajottua käyttää osa järjestelmän solmuista ajastukseen omaa sisäistä kelloaan siihen asti 30 kunnes synkronointirakennetta aletaan rakentaa uudelleen.

• Solmun sisäinen kello ei kuitenkaan yleensä koskaan ole laadullisesti yhtä hyvä kuin järjestelmän pääkello. Tästä johtuen on synkronoinnissa, varsinkin suurempien järjestelmien synkronoinnissa, vaikea ylläpitää vaadittavaa laa-35 tutasoa.

, · 95978

Edellä kuvattuja haittoja on vähennetty FI-patent-tihakemuksessa 925074 (jätetty 9.11.1992, salainen esillä olevan hakemuksen jättöhetkellä) esitetyllä menetelmällä, jossa kulloinkin solmussa valittuna olevan synkronointi-5 tunnisteen muuttuessa huonommaksi solmu valitsee kyseisen muuttuneen tunnisteen välittömästi uudeksi synkronointi-tunnisteekseen pysyttäytyen siinä pakotetusti korkeintaan ennalta määrätyn määräajan verran. Solmu siirtyy siis pakotetun ajastuksen tilaan synkronoituen pakotetusti naapu-10 risolmulta tulevan signaalin kellotaajuuteen.

Esillä olevan keksinnön lähtökohtana on tällainen pakotetun ajastuksen tilanne, jossa solmu on synkronoitunut pakotetusti naapurisolmulta tulevan signaalin kellotaajuuteen. Itse keksinnön kannalta ei ole oleellista, 15 kuinka tähän tilanteeseen on tultu. Edellä mainitussa FI-patenttihakemuksessa on kuitenkin kuvattu eräs tapa, joka on siinä mielessä edullinen, että sekin jo aikaansaa uudelleen synkronoitumisen nopeutumisen tunnettuihin ratkaisuihin nähden.

20 Kun solmu on mennyt pakotetun ajastuksen tilaan verkossa tapahtuneen vian seurauksena ja synkronoitunut edellä kuvatulla tavalla pakotetusti naapurisolmulta tulevan signaalin kellotaajuuteen, voi valittu signaali (johon synkronoidutaan pakotetusti) kuitenkin muuttua esim. vian 25 seurauksena kelvottomaksi tai synkronointitunniste voi huonontua (eli sitä vastaava signaali tai synkronoin-tisanoma on edelleen laadullisesti hyväksyttävissä, mutta sen sisältämä tunniste on muuttunut prioriteettitasoltaan edelleen heikommaksi.) Tänä pakotetun ajastuksen aikana 30 pitäisi kuitenkin pystyä toimimaan oikein ja tekemään synkronoinnin suhteen oikeat päätökset, jotka mahdollisimman hyvin edistävät verkon synkronoitumista kohti stabiilia tilaa.

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena on päästä 35 eroon edellä kuvatusta ongelmasta ja nopeuttaa verkon 6 95978 synkronoitumista sekä välttää synkronoinnin sekoaminen tilanteissa, joissa valittuna oleva lähde vikaantuu tai sen lähettämä tunniste huonontuu solmun ollessa edellä kuvatun tyyppisessä pakotetun ajastuksen tilassa. Tämä päämäärä 5 saavutetaan keksinnön mukaisella menetelmällä, jolle on ensimmäisessä suoritusmuodossaan tunnusomaista se, mitä kuvataan oheisen patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosassa ja toisessa suoritusmuodossaan se, mitä kuvataan oheisen patenttivaatimuksen 6 tunnusmerkkiosassa.

10 Keksinnön ajatuksena on huomioida kaikenlaiset li sämuutokset tilanteessa, jossa solmu on pakotetun ajastuksen tilassa synkronoituneena naapurisolmulta tulevan signaalin kellotaajuuteen. Mikäli kyseiseltä naapurisolmulta tuleva synkronointitunniste muuttuu, hyväksytään uusi tun-15 niste ja käynnistetään pakotetun ajastuksen tila uudestaan. Mikäli puolestaan kyseinen naapurisolmu tai siltä tuleva signaali vikaantuu samassa tilanteessa, menee solmu ennalta määrättyyn vakiotilaan, kuten sisäisen ajastuksen tilaan, ja pakotetun tilan määräajan mittaus käynnistyy 20 uudelleen. Vikatilanteen osalta edellä mainittu pätee ainakin niihin tapauksiin, joissa naapurisolmuun on olemassa vain yksi siirtoyhteys, toisin sanoen ei ole olemassa toista siirtoyhteyttä, jolta voitaisiin (toisen yhteyden vikatilanteesta huolimatta) saada laadullisesti hyväksyt-25 tävissä oleva synkronointitunniste.

Seuraavassa keksintöä ja sen edullisia suoritusmuotoja kuvataan tarkemmin viitaten kuvioiden 3-8 mukaisiin esimerkkeihin oheisissa piirustuksissa, joissa kuvio 1 esittää sanomapohjaista synkronointia käyt-30 tävää järjestelmää yleisessä muodossa sen ollessa synkro- * noitunut päälähteen kellotaajuuteen, kuvio 2 esittää kuvion 1 verkkoa, kun sen pääsolmu on vikaantunut, kuvio 3 esittää itseohjautuvaa alistuvaa synkro-35 nointia (SOMS) käyttävää verkkoa alkutilassaan, • ' 7 95978 kuvio 4 esittää kuvion 3 verkkoa stabiilissa tilassa, kuvio 5 esittää kuvion 4 verkon uudelleen synkronoitumista sen pääsolmun mentyä epäkuntoon, 5 kuvio 6 esittää kuvion 4 verkon uudelleen synkro noitumista kahden solmun välisen yhteyden katkettua, kuviot 7a...7j esittävät tapahtumasarjana keksinnön mukaisen menetelmän soveltamista SOMS-järjestelmässä, ja kuvio 8 esittää yksittäisen solmun niitä elimiä, 10 joissa keksinnön mukainen menetelmä toteutetaan.

Kuviossa 3 on esitetty edellä mainitun US-patentin 2,986,723 mukaista itseohjautuvaa alistuvaa synkronointia (SOMS, Self-Organizing Master-Slave synchronization) käyttävää järjestelmä, joka käsittää tässä tapauksessa viisi 15 solmua (tai laitetta), joita on merkitty viitenumeroilla 1...5 niiden hierarkiatason mukaan. (Kukin numero muodostaa kyseisen solmun SOMS-osoitteen, ja verkon pääsol-mulla on pienin SOMS-osoite.) Solmut välittävät toisilleen sanomia, jotka sisältävät em. SOMS-osoitteita. Näin solmut 20 pystyvät tunnistamaan toisensa näiden osoitenumeroiden avulla ja rakentamaan synkronointihierarkian, jolloin koko verkko pystyy synkronoitumaan pääsolmuun.

Kuten edellä mainittiin, ovat verkossa jatkuvasti lähetettävät sanomat riippuvaisia käytettävästä sanomapoh-25 jäisestä synkronointimenetelmästä. Sanomat ovat lisäksi yksilöllisiä jokaista lähettävää solmua kohden. SOMS-ver-kossa synkronointisanoma käsittää kolme eri osaa: kehysrakenteen, tunnisteen ja tarkistussumman. SOMS-tunniste on SOMS-sanoman tärkein osa. Se koostuu kolmesta peräkkäises-30 tä numerosta D1...D3:

Dl on SOMS-sanoman lähettävän solmun synkronointi-taajuuden alkuperä eli lähettävälle solmulle pääsolmuna näkyvän solmun SOMS-osoite.

D2 on etäisyys Dl:llä ilmaistuun solmuun. Tämä 35 etäisyys ilmaistaan välissä olevien solmujen lukumääränä.

β 95978 D3 on lähettävän solmun SOMS-osoite.

Jokainen solmu (tai laite) vertailee jatkuvasti si-sääntulevia SOMS-tunnisteita keskenään ja valitsee näistä pienimmän. Tunnisteessa osat Dl, D2 ja D3 on yhdistetty 5 suoraan yhdeksi luvuksi laittamalla ne peräkkäin (D1D2D3) (selvyyden vuoksi jatkossa kirjoitetaan väliviiva eri osia erottamaan; D1-D2-D3). Näin pienimmän osoitteen ensisijaiseksi valintaperusteeksi tulee edellisille solmuille pää-solmuna näkyvän solmun SOMS-osoite (Dl) eli solmu pyrkii 10 synkronoitumaan signaaliin, jonka taajuus on alunperin lähtöisin solmulta, jonka osoite on mahdollisimman pieni. Tällöin stabiilissa tilanteessa koko verkko on synkronoitunut samaan pääsolmuun (koska koko verkon pääsolmulla on pienin SOMS-osoite).

15 Mikäli kaksi tai useampi sisääntulevista signaa leista on synkronoitunut samaan pääsolmuun, valitaan näistä se, joka tulee lyhintä reittiä (D2) . Viimeiseksi valintaperusteeksi jää SOMS-sanoman lähettävän solmun SOMS-osoite (D3), jonka perusteella tehdään valinta, jos muuten 20 ei saada eroa sisään tulevien signaalien välille.

Kun solmu on hyväksynyt jonkin naapurisolmuista uudeksi synkronointilähteekseen sisääntulevan SOMS-tunnis-teen perusteella, joutuu solmu muodostamaan oman (uloslähtevän) SOMS-tunnisteensa uudestaan. Uusi SOMS-tunniste 25 saadaan johdettua valitusta pienimmästä SOMS-tunnisteesta seuraavasti: ensimmäinen osa (Dl) jätetään koskematta, toista osaa (D2) kasvatetaan yhdellä ja kolmas osa (D3) korvataan solmun omalla SOMS-osoitteella.

Jokaisella solmulla on myös oma sisäinen SOMS-tun-30 nisteensa X-O-X, jossa X on ko. solmun SOMS-osoite. Mikäli mikään sisääntulevista SOMS-sanomista ei sisällä tunnistetta, joka on sisäistä tunnistetta pienempi, käyttää solmu kellotaajuutensa lähteenä omaa sisäistä oskillaattori-aan tai mahdollisesti erillistä synkronointituloa. Ulos-35 lähtevässä SOMS-sanomassa käytetään luonnollisesti tällöin • 9 95978 sisäistä SOMS-tunnistetta.

Solmut lähettävät jatkuvasti SOMS-sanomia jokaiseen suuntaan, jotta muuttuneet tiedot SOMS-tunnisteissa levi-äisivät mahdollisimman nopeasti ja naapurisolmujen toimin-5 takunto olisi jatkuvasti selvillä. Ennen kuin SOMS-tunnis-teita voidaan verrata keskenään, sisääntulevat SOMS-sano-mat on hyväksyttävä ja SOMS-tunnisteet erotettava niistä.

Kun tietyltä siirtoyhteydeltä saadaan ensimmäisen kerran SOMS-sanoma, sen sisältämä SOMS-tunniste hyväksyit) tään heti vertailuja varten, mikäli sanoma oli virheetön. Kun sisääntulevalla siirtoyhteydellä on hyväksytty SOMS-tunniste ja sisään tulee jatkuvasti saman tunnisteen sisältävää virheetöntä sanomaa, pysyy tilanne muuttumattomana. Mikäli SOMS-sanoma havaitaan virheelliseksi, pysyttäy-15 dytään vielä vanhassa SOMS-tunnisteessa, kunnes on saatu (esim.) kolme peräkkäistä SOMS-sanomaa virheellisenä. Tällöin ei enää hyväksytä ko. SOMS-tunnistetta vertailuun. Kolmen peräkkäisen SOMS-sanoman odottamisella pyritään eliminoimaan hetkelliset häiriöt pois.

20 Jos yhteydeltä ei tule mitään SOMS-sanomaa, vaikka yhteys muuten toimisikin, odotetaan (esim.) kolmen peräkkäisen SOMS-sanoman verran, kunnes hylätään sen hetkinen SOMS-tunniste. Mikäli yhteys menee kokonaan poikki, hylätään SOMS-tunniste välittömästi. Mikäli sisääntulevassa 25 signaalissa olevien häiriöiden takia ei saada vertailuja varten kelvollista SOMS-tunnistetta, hylätään ko. siirtoyhteyden SOMS-tunniste. Tällöin vertailussa käytetään ko. sisääntulevan siirtoyhteyden SOMS-tunnisteena vakioarvoista tunnistetta, jossa kaikki osat (Dl, D2 ja D3) saavat 30 maksimiarvonsa (MAX-MAX-MAX).

Kun sisääntulevassa SOMS-sanomassa havaitaan uusi muuttunut SOMS-tunniste, hyväksytään se heti vertailuun, mikäli sanoma oli virheetön. Näin verkon muutoksille ei aiheuteta turhia viiveitä.

35 Alkutilanteessa jokainen solmu käyttää omaa sisäis- 10 95978 ta synkronointilähdettään, jolloin se lähettää muille solmuille omaa sisäistä SOMS-tunnistettaan X-O-X. Tätä tunnistetta verrataan myös sisääntuleviin SOMS-tunnisteisiin. Mikäli mikään sisääntulevista tunnisteista ei ole sisäistä 5 tunnistetta pienempi, jatkaa ko. solmu oman sisäisen ajas-tuksen käyttöä.

Kuviossa 3 SOMS-verkko on esitetty alkutilassa, jolloin mikään solmu (tai laite) ei ole ehtinyt saada prosessoitua sisääntulevia SOMS-sanomia. Kaikilla solmuilla 10 korkeimman prioriteetin saa solmun sisäinen SOMS-tunniste, koska muita ei vielä ole ehditty käsitellä. Kuviossa 3 on jokaisen solmun luokse merkitty siihen sisään tulevat SOMS-tunnisteet, ja valittu tunniste on kirjoitettu kehyksen sisään (kuvion 3 mukaisessa alkutilanteessa kaikki 15 solmut käyttävät sisäistä ajastuslähdettään). Synkronoinnin käytössä olevat yhteydet on piirretty yhtenäisellä viivalla, varalla olevat yhteydet katkoviivalla (kuvion 3 mukaisessa alkutilanteessa kaikki yhteydet ovat varalla).

Kun solmut ehtivät käsitellä sisääntulevia SOMS-sa-20 nomia, solmu 1 pysyttäytyy sisäisen ajastuksen käytössä, solmut 2 ja 4 synkronoituvat solmuun 1 tunnisteen 1-0-1 perusteella, solmu 3 synkronoituu solmuun 2 (2-0-2) ja solmu 5 solmuun 3 (3-0-3) . Samalla solmut muodostavat omat uudet SOMS-tunnisteensa edellä kuvatulla tavalla ja vaih-* 25 tavat uloslähtevään SOMS-sanomaansa uuden tunnisteen. Ver kon tilanne sen stabiloiduttua on esitetty kuviossa 4. Kaikki solmut ovat synkronoituneet pääsolmuun 1 lyhintä mahdollista reittiä.

Mikäli pienin solmuun sisääntulevista SOMS-tunnis-30 teista muuttuu tai häviää kokonaan yhteyden katkettua, « valitsee solmu uuden synkronointisuunnan toiseksi pienimmän SOMS-tunnisteen mukaan. Tätä ennen solmu menee kuitenkin pakotetusti sisäiseen ajastukseen, jossa se viipyy ennalta määrätyn pituisen määräajan, jotta virheelliset 35 SOMS-tunnisteet ehdittäisiin "tappaa" verkosta pois. Jos u 95978 esimerkiksi kuvion 4 tilanteessa solmu 1 menisi epäkuntoon, eivät solmut 2 ja 4 enää saisi tunnistetta 1-0-1, jonka mukaan ne olivat synkronoituneet. Mikäli ne tässä tilanteessa hyväksyisivät välittömästi seuraavaksi pienim-5 män SOMS-tunnisteen, ei verkko olisi enää synkronoitunut yhteen pääsolmuun, vaan synkronointi kiertäisi silmukassa. Solmun 1 mennessä epäkuntoon solmu 2 saa vielä tunnisteet 1-1-4 ja 1-2-3 ja solmu 4 taas tunnisteet 1-1-2 ja 1-2-5, koska solmut 3 ja 5 eivät vielä ole ehtineet reagoida 10 muuttuneeseen tilanteeseen. Jos hyväksyttäisiin välittömästi toiseksi pienimmät tunnisteet, synkronoituisi solmu 2 solmun 4 mukaan ja solmu 4 solmun 2 mukaan. Tämä tilanne estetään edellä mainitulla pakotetulla sisäisen ajastuksen tilalla, jolloin ko. solmut siirtyvät käyttämään omaa si-15 säistä ajastuslähdettään ja alkavat lähettää ulospäin omaa sisäistä SOMS-tunnistettansa (X-O-X). Tällöin ne solmut, jotka olivat synkronoituneet sisäiseen ajastukseen siirtyneeseen solmuun huomaavat, että verkossa on tapahtunut muutos, eikä vanha synkronoinnin perustana ollut SOMS-sa-20 noma ole enää voimassa, koska se on muuttunut naapurisol-mun sisäiseksi SOMS-sanomaksi. Tällöin mainitut solmut siirtyvät itsekin määräajaksi pakotettuun sisäisen ajastuksen tilaan.

Jos kuvion 4 tapauksessa menee pääsolmu epäkuntoon, 25 menevät solmut 2 ja 4 välittömästi pakotetusti sisäisen ajastuksen tilaan menetettyään sisääntulevan SOMS-tunnis-teen 1-0-1. Kun solmut 3 ja 5 havaitsevat solmuissa 2 ja 4 tapahtuneen muutoksen, menevät myös ne pakotetusti sisäiseen ajastukseen. Solmun 2 palatessa normaaliin tilaan se 30 saa solmuilta 3 ja 4 näiden sisäiset SOMS-tunnisteet {3-03 ja 4-0-4) ja pysyttäytyy sisäisessä ajastuksessa, koska ulkoapäin ei tule pienempää SOMS-tunnistetta kuin sen oma sisäinen tunniste (2-0-2). Solmu 4 synkronoituu vuorostaan solmuun 2. Verkko on stabiloiduttuaan kuvion 5 esittämässä 35 tilassa, jossa solmusta 2 on tullut verkon uusi pääsolmu.

12 95978

Jos vain esim. solmujen 1 ja 2 välinen yhteys katkeaa (kuvio 6), menee vain solmu 2 pakotetusti sisäisen ajastuksen tilaan. Palatessaan normaalitilaan se synkronoituu solmuun 4, jolla on yhteys verkon pääsolmuun. Koko verkon stabi-5 loiduttua on synkronointi edelleenkin peräisin solmusta 1 yhdestä katkoksesta huolimatta. Tämä tilanne on esitetty kuviossa 6.

Kun synkronointipuun ylemmissä osissa (lähempänä järjestelmän päälähdettä) on tapahtunut katkos tai jokin 10 muu muutos, jonka seurauksena solmuun tuleva, sillä hetkellä valittuna olevan ajastuslähteen synkronointitunniste huononee, koska ei ole enää vanhaa reittiä pitkin yhteyttä järjestelmän pääsolmuun, voidaan mainitussa solmussa toimia siten, että valittuna olleen ajastuslähteen uusi, huo-15 nontunut synkronointitunniste välittömästi uudeksi syn-kronointitunnisteeksi. Solmu ei siis menekään sisäisen ajastuksen tilaan, kuten edellä kuvatussa tunnetussa ratkaisussa tapahtuu, vaan solmu synkronoituu pakotetusti naapurisolmulta tulevan signaalin kellotaajuuteen. Solmu 20 pysyttäytyy 'tässä muuttuneessa tunnisteessa korkeintaan tietyn ennalta määrätyn määräajan verran. Tällainen ratkaisu on esitetty aiemmin mainitussa FI-patenttihakemuksessa 925074, johon viitataan tarkemman kuvauksen suhteen.

Jotta tällaisessa pakotetun ajastuksen tilassa voi-25 täisiin nopeuttaa verkon synkronoitumista ja estää synkronoinnin sekoaminen huolimatta valittuna olevan synkronoin-titunnisteen lisämuutoksista, solmu toimii keksinnön mukaisesti siten, että (a) valittuna olevan synkronointitunnisteen muuttuessa mainitussa pakotetun ajastuksen tilassa , 30 se hyväksyy uuden tunnisteen ja käynnistää pakotetun tilan määräajan mittauksen uudelleen, ja (b) valittuna olevaa synkronointitunnistetta vastaavan signaalin muuttuessa synkronoinnin suhteen laadullisesti kelvottomaksi se siirtyy ennalta määrättyyn vakiotilaan, edullisesti sisäisen 35 ajastuksen tilaan ja käynnistää pakotetun tilan määräajan 4 · 13 95978 mittauksen uudelleen.

Viimeksi mainittu siirtyminen suoritetaan ainakin aina silloin, kun mainitulta naapurisolmulta vastaanotetaan signaali ainoastaan yhden siirtoyhteyden kautta. Mi-5 kali naapurisolmuun on useita siirtoyhteyksiä, voidaan myös valita toiselta siirtoyhteydeltä vastaanotettava signaali ja tarkistaa, onko se laadullisesti kelvollinen synkronointiin. Tämän tarkistuksen jälkeen toimitaan edellä kuvatulla tavalla.

10 Mainittakoon, että signaali katsotaan laadullisesti kelvottomaksi esim. tapauksissa, joissa (a) signaali katkeaa kokonaan, (b) kehyslukitus menetetään, tai (c) bittivirhesuhde kasvaa ennalta määrättyä rajaa, esim. 10-3 suuremmaksi. Keksinnön erään edullisen suoritusmuodon mukai-15 sesti vikatilanteeksi katsotaan myös tilanne, jossa verkkoon on (mahdollisesti) jäänyt pyörimään vanhentunut, väärän synkronointistatuksen omaava synkronointitunniste. Tätä tilannetta kuvataan tarkemmin jäljempänä.

Kuvioissa 7a-7j on esitetty eräs tapahtumasarja 20 keksinnön mukaisen menetelmän käytöstä SOMS-järjestelmän osassa, joka käsittää solmut 15, 17, 18, 19, 27 ja 30.

Kullakin hetkellä pakotetussa ajastuksen tilassa olevat solmut on merkitty piirtämällä niiden numeron alle viiva , ja synkronointiin käytettyjä yhteyksiä on edelleenkin mer- 25 kitty yhtenäisillä viivoilla.

Kuvion 7a esittämässä ensimmäisessä vaiheessa katkeaa solmun 15 yhteys järjestelmän pääsolmuun päin. Seu-raavassa vaiheessa (kuvio 7b) menee solmu 15 pakotetusti sisäisen ajastuksen tilaan ja alkaa lähettää sisäistä 30 synkronointitunnistettaan. Tällöin solmuihin 18 ja 19 si-' sääntuleva, niissä sillä hetkellä valittuna oleva synkro nointi tunniste huononee, jolloin ne valitsevat muuttuneen tunnisteen välittömästi uudeksi synkronointitunnisteekseen ja muodostavat tämän pohjalta uuden oman uloslähtevän tun-35 nisteen (kuvio 7c). Solmut 18 ja 19 joutuvat pakotetusti • 14 95978 pysyttäytymään uudessa, muuttuneessa tunnisteessa ennalta määrätyn määräajan ennen kuin ne saavat vapaasti valita kaikista sisääntulevista synkronointitunnisteista pienimmän (parhaimman). Tämä pakotettu muuttuneen tunnisteen 5 automaattinen valitseminen leviää synkronointipuussa alaspäin muuttamatta sitä. Kuvion 7d esittämässä vaiheessa se on saavuttanut solmut 27 ja 30 (solmujen uloslähtevät tunnisteet on esitetty solmujen vieressä). Mikäli nyt tässä tilassa esim. solmujen 15 ja 19 välinen yhteys katkeaa, 10 havaitsee solmu 19 ensin yhteyden katkenneen (kuvio 7e) ja menee sisäisen ajastuksen tilaan käynnistäen samalla pakotetun määräajan laskemisen alusta. Solmu 30 saa solmun 19 sisäisen tunnisteen, joka on heikompi kuin solmun 15 tunniste. Solmu 30 hyväksyy välittömästi uuden tunnisteen 15 ollessaan edelleen pakotetun ajastuksen tilassa. Samalla solmu 30 käynnistää pakotetun ajastuksen laskemisen uudestaan. Kuviossa 7f on solmun 15 pakotettu ajastus päättynyt, mutta solmu pysyy kuitenkin sisäisessä ajastuksessa, koska parempaa lähdettä ei ole tarjolla. Seuraavassa vai-20 heessa (kuvio 7g) on solmun 18 pakotettu ajastus ohi ja se synkronoituu solmun 17 kautta. Solmu 15 saa solmun 18 uuden tunnisteen ja synkronoituu tähän. Solmu 27 on vielä pakotetussa ajastuksessa, mutta se hyväksyy välittömästi solmun 18 parantuneen tunnisteen puuttumatta pakotetun 25 tilan ajastimen toimintaan (jäljempänä kuvattava edullinen suoritusmuoto). Kuviossa 7h on solmun 19 pakotettu ajastus ohi ja se synkronoituu solmuun 18. Solmu 30 hyväksyy välittömästi solmun 19 uuden tunnisteen käynnistäen pakotetun ajastuksen laskemisen uudestaan. Tässä esimerkkitapa-30 uksessa solmu 30 käyttää siis keksinnön eri suoritusmuotoa kuin solmu 27, joka ei puuttunut pakotetun tilan ajastimen toimintaan. Kahdessa viimeisessä vaiheessa (kuviot 7i ja 7j) loppuvat solmujen 27 ja 30 pakotetun ajastuksen tilat, mutta synkronointitilanne ei enää muutu. Koska solmut 27 35 ja 30 käyttävät eri suoritusmuotoa, päättyy solmun 27 pa- 95978

Jcotetun ajastuksen tila selvästi ennen (kuvio 7i) kuin solmun 30 (kuvio 7j}.

Kuviossa 8 on esitetty solmun niitä elimiä, joissa keksinnön mukainen menetelmä toteutetaan. Solmun yleinen 5 rakenne on sellainen, että se käsittää useita rinnakkaisia liitäntäyksiköltä IU1, IU2...IUN, joista kukin on yhteydessä johonkin naapurisolmuun, sekä kaikille liitäntäyksiköille yhteisen ohjausyksikön CU, jossa suoritetaan synkronointia koskeva päätöksenteko. Kuviossa on esitetty 10 kaksi järjestelmän solmuun naapurisolmuilta tulevaa siirtoyhteyttä, A ja B, jotka on kumpikin kytketty omaan liitäntäyksikköönsä. Siirtoyhteydet ovat tyypillisesti esim. CCITT:n suositusten G.703 ja G.704 mukaisia 2 Mbit/s PCM-yhteyksiä tai suositusten G.708 ja G.709 mukaisia SDH-yh-15 teyksiä. Tällaisissa signaaleissa voidaan synkronoin-tisanomat siirtää eri tavoin, eräs esimerkki on kuvattu rinnakkaisessa FI-patenttihakemuksessa 94xxxx (ref.

2932187), jossa kuvataan myös solmun yleisiä arkkitehtuurimalleja.

20 Kummankin yhteyden siirtolinja on kytketty signaa lin lähetys- ja vastaanotto-osalle 13a ja vastaavasti 13b, jotka suorittavat fyysisen signaalin käsittelyn. Osa 13a (ja vastaavasti 13b) välittää synkronointisanoman edelleen siihen kytketylle synkronointisanoman lähetys- ja vastaan-25 otto-osalle 16a (ja vastaavasti 16b). Lähetys- ja vastaanotto-osat 16a ja 16b suorittavat mm. sanoman virheettömyyden tarkistuksen ja välittävät sanoman edelleen solmun keskitetylle synkronoinnin päätöksenteko-osalle 23, jonka kyseinen sisäänmeno on kytketty vastaavan lähetys- ja vas-30 taanotto-osan 16a tai 16b ulostuloon. Signaalin lähetys-: ja vastaanotto-osat 13a ja 13b tarkkailevat myös vastaan ottamansa signaalin laatua ja tallettavat näistä tiedon liitäntäkohtaisiin vikatietokantoihin 24a ja vastaavasti 24b. Synkronointisanoman lähetys- ja vastaanotto-osa 16a 35 saa vikatiedot tietokannalta 24a ja lähetys- ja vastaanot- 95978 16 to-osa 16b vastaavasti vikatietokannalta 24b. Siirtoyhteydellä tapahtuvan vian/muutoksen havainnointi signaalin lähetys- ja vastaanotto-osissa tapahtuu sinänsä tunnetusti .

5 Ohjausyksikön CU päätöksenteko-osa 23 suorittaa sa nomien vertailun ja tallettaa ne muistiin 21, esim. prioriteetti järjestykseen siten, että ylimpänä on aina valittuna oleva synkronointitunniste. Päätöksenteko-osa saa myös liitäntäyksiköiltä vastaavan signaalin vikatiedot, 10 joko synkronointisanoman muodossa tai erillisinä vikatie-toina. Kun päätöksenteko-osa huomaa saamistaan tiedoista, että solmun on mentävä määräajaksi määrättyyn vakiotilaan, se valitsee ajastuksensa lähteen käytetyssä synkronointi-menetelmässä tilannetta varten määritellyllä tavalla, an-15 taa muistista 22 (johon se muodostaa kulloinkin käytettävän uloslähtevän tunnisteen) tätä vastaavan synkronointi-tunnisteen liitäntäkohtaisille synkronointisanoman lähetys- ja vastaanotto-osille 16a ja 16b ja käynnistää ajas-tinelimensä 25. Uudella tunnisteella solmu ilmaisee tapah-20 tuneen muutoksen naapurisolmuilleen. Kun ajastinelimet 25 ovat antaneet tiedon määräajan K umpeutumisesta, saa päätöksenteko-osa 23 jälleen valita ajastuslähteen normaalin menettelyn mukaisesti.

Kun päätöksenteko-osa 23 saa valittuna olevaa synk-25 ronointitunnistetta vastaavalta sanoman lähetys- ja vastaanotto-osalta huonommaksi muuttuneen synkronointisanoman, se käynnistää ajastinelimensä 25, valitsee huonontuneen tunnisteen ja muodostaa sen perusteella uuden oman synkronointitunnisteensa, jonka se syöttää muistista 22 ·. 30 kaikkien liitäntäyksiköiden synkronointisanoman lähetysyk- siköille.

Kun solmu on näin pakotetun ajastuksen tilassa, ja päätöksenteko-osa 23 saa uuden tunnisteen tai vikatiedon joltakin liitäntäyksiköltä, se käsittelee em. tunnis-35 teen/vikatiedon normaalisti ja tarvittaessa muokkaa muis- • <.

17 95978 tissa 22 olevaa synkronointilistaa vastaamaan uutta tilannetta. Tämän jälkeen päätöksenteko-osa tarkistaa, onko pakotetun ajastuksen tilassa käytettävästä ajastuksen lähteestä vastaanotettava signaali kunnossa.

5 Jos signaali on vielä kunnossa (laadullisesti hy väksyttävissä käytettäväksi synkronointiin), mutta sen tunniste on huonontunut, pysyttäytyy solmu tässä vanhassa lähteessä, jolloin päätöksenteko-osa päivittää muistissa 22 olevaa solmun omaa synkronointitunnistetta vastaamaan 10 muuttunutta vastaanotettua tunnistetta, syöttää uuden tunnisteen muistista 22 kaikkien liitäntäyksiköiden synk-ronointisanoman lähetysyksiköille ja käynnistää ajas-tinelimen 25 mittaamaan pakotetun ajastuksen tilaa uudelleen alusta.

15 Mikäli tässä pakotetun ajastuksen tilassa käytettä vä lähde (tai vastaava siirtoyhteys) ei kuitenkaan ole enää kunnossa (eli vastaava signaali ei ole enää laadullisesti kelvollinen käytettäväksi synkronointiin), menee solmu sisäisen ajastuksen tilaan, jolloin päätöksenteko-20 osa 23 päivittää muistiin 22 solmun sisäisen synkronointi-tunnisteen, syöttää sisäisen tunnisteen kaikkien liitäntäyksiköiden synkronointisanoman lähetysyksiköille ja käynnistää uudelleen ajastinelimen 25 mittaamaan pakotetun ajastuksen tilaa alusta. Sisäinen synkronointitunniste 25 voidaan myös antaa erillisestä muistipaikasta liitäntäyksiköille .

Keksinnön ensimmäisessä suoritusmuodossa katsotaan valitun synkronointitunnisteen muutokseksi sekä sen huonontuminen että sen parantuminen. Näin ollen myös tilan-30 teessä, jossa synkronointitunniste parantuu pakotetun ajastuksen tilan aikana käynnistetään pakotetun tilan ajastus uudelleen.

Keksinnön toisessa suoritusmuodossa katsotaan valitun synkronointitunnisteen muutokseksi ainoastaan sen huo-35 nontuminen, jolloin valitun synkronointitunnisteen muut- 18 95978 tuessa paremmaksi mainitussa pakotetun ajastuksen tilassa hyväksyy solmu sen suoraan käyttöön ja päivittää uloslähtevän tunnisteen sen mukaiseksi. Tässä tapauksessa ei siis pakotetun ajastuksen määräaikaa käynnistetä uudelleen, 5 vaan annetaan ajastinelimien jatkaa toimintaansa itsenäisesti. Tämä toinen suoritusmuoto nopeuttaa edelleen järjestelmän synkronoitumista.

Keksinnön erään muun suoritusmuodon mukaisesti voidaan vikatilanteeksi määritellä myös sellainen (edellä 10 mainittu) tilanne, jossa vanha synkronointitunniste on jäänyt kiertämään verkkoon, jolloin solmu menee edellä kuvatulla tavalla sisäisen ajastuksen tilaan, uloslähtevä tunniste muutetaan sisäistä ajaetusta vastaavaksi ja pakotetun ajastuksen määräaika käynnistetään uudelleen. Täl-15 laisen vikatilanteen tunnistus tapahtuu siten, että solmu tarkkailee prioriteettilistalla kulloinkin korkeimmalle tasolle tulleen lähteen synkronointitunnisteen sisältämää etäisyysparametria (SOMS-verkossa tunnisteen toinen osa D2), joka kuvaa etäisyyttä ajastuksen päälähteeseen, sekä 20 kyseisen synkronointitunnisteen sisältämää alkuperäistä synkronointilähdettä kuvaavaa parametria (SOMS-verkossa tunnisteen ensimmäinen osa Dl) . Siirtyminen sisäisen ajastuksen tilaan ja pakotetun ajastuksen määräajan käynnistys suoritetaan, mikäli etäisyyttä kuvaava arvo kasvaa riittä-25 vän useasti peräkkäin tietyn lyhyen ajan sisällä, alkuperäistä synkronointilähdettä kuvaavan parametrin pysyessä kuitenkin ennallaan tänä lyhyenä määräaikana. Tällaista ratkaisua kuvataan tarkemmin rinnakkaisessa FI-patenttihakemuksessa 94xxxx, johon viitataan tarkemman kuvauksen 30 suhteen. Viime mainittua ratkaisua voidaan siis käyttää * * verkoissa, joissa synkronointitunniste sisältää jossain muodossa etäisyystiedon verkon pääkelloon sekä tiedon alkuperäisestä ajastuslähteestä, ja joissa solmu käyttää tätä tietoa yhtenä valintaperusteena (mahdollisesti yhdes-35 sä ajastuksen alkuperäistä lähdettä kuvaavan laatuparamet- 19 95978 rin kanssa). Nämä vaatimukset täyttää mm. SOMS-menetelmä.

Keksinnön erään muun suoritusmuodon mukaan solmu vertaa pakotetun ajastuksen tilan aikana huonontunutta synkronointitunnistetta ensin omaan sisäiseen tunnistee-5 seensa ja valitsee näistä paremman vaihtoehdon. Vertailu suoritetaan päätöksenteko-osassa 23. Mikäli sisäinen tunniste on parempi, menee solmu tunnetulla tavalla sisäiseen ajastukseen, ja mikäli huonontunut tunniste on parempi, valitsee solmu sen uudeksi tunnisteekseen edellä kuvatulla 10 tavalla. Kummassakin tapauksessa käynnistetään pakotetun ajastuksen tila uudestaan.

Vaikka keksintöä on edellä selostettu viitaten oheisten piirustusten mukaisiin esimerkkeihin, on selvää, ettei keksintö ole rajoittunut siihen, vaan sitä voidaan 15 muunnella edellä ja oheisissa patenttivaatimuksissa esitetyn keksinnöllisen ajatuksen puitteissa. Vaikka siis edellä on käytetty esimerkkinä SOMS-järjestelmää, on keksinnön mukainen ratkaisu sovellettavissa kaikkiin vastaavantyyppisiin järjestelmiin, joissa järjestelmän muutos näkyy 20 solmuun sisään tulevan synkronointisanoman muutoksena. Vaikka edellä on esitetty sellainen suoritusmuoto, jossa käytetään vain yhtä ajastinta ja yhtä määräaikaa kaikille siirtymille, voi kullakin tilalla periaatteessa olla eri määräaika tai jopa oma ajastimensa, jolloin aina kussakin 25 tilanteessa määrääväksi tullut ajastin määrää solmun toiminnan, eikä muiden ajastimien määräaikojen kuluminen loppuun aiheuta toimenpiteitä. Kun siis oheisissa vaatimuksissa puhutaan pakotetun määräajan mittaamisen uudelleen käynnistämisestä, on sen ymmärrettävä kattavan myös nämä , 30 vaihtoehdot. Edellä kuvattu suoritusmuoto (yksi ajastin ja • sama määräaika) on kuitenkin yksinkertaisin ja sikäli myös edullisin. Myös se ennalta määrätty vakiotila (joka on edullisesti sisäisen ajastuksen tila), johon solmu siirtyy valittuna olevaa synkronointitunnistetta vastaavan signaa-35 Iin muuttuessa synkronoinnin suhteen laadullisesti kelvot- « 20 95978 tomaksi, voi vaihdella esim. käytettävästä synkronointimenetelmästä riippuen. Tällaisessa vakiotilassa voidaan esim. valita määräajaksi jokin kiinteä ulkoinen ajastus-lähde.

il i itt-t m» i f 4 -β* · i »

Claims (6)

21 95978 Patent t ivaatimukset

1. Hierarkkinen synkronointimenetelmä sanomapohjaista synkronointia käyttävään tietoliikennejärjestel-5 mään, joka käsittää useita solmuja, jotka on kytketty toisiinsa siirtoyhteyksillä (A, B) , jossa menetelmässä solmut lähettävät toisilleen signaaleja, jotka sisältävät synkro-nointisanomia, jotka käsittävät synkronointitunnisteen, joka ilmoittaa vastaavan signaalin prioriteetin järjestel- 10 män sisäisessä synkronointihierarkiassa, ja jossa menetelmässä solmu siirtyy muutostilanteen, kuten vikatilanteen seurauksena pakotetusti ennalta määrättyyn vakiotilaan virheellisten synkronointisanomien valinnan estämiseksi, tunnettu siitä, että 15. solmu siirtyy muutostilanteessa sellaiseen pako tetun ajastuksen tilaan, jossa se on valinnut naapurisol-multa vastaanotetun synkronointitunnisteen ja synkronoitunut naapurisolmulta tulevan signaalin kellotaajuuteen, jolloin kyseinen siirtymä käynnistää pakotetun tilan ajas- 20 timen, jonka mittaaman ajan umpeutuessa solmu siirtyy takaisin normaaliin ajastustilaan, jolloin - valittuna olevan synkronointitunnisteen muuttuessa mainitussa pakotetun ajastuksen tilassa hyväksytään uusi tunniste ja käynnistetään pakotetun tilan määräajan • t 25 mittaaminen uudelleen, ja - valittuna olevaa synkronointitunnistetta vastaa van signaalin muuttuessa synkronoinnin suhteen laadullisesti kelvottomaksi solmu siirtyy ennalta määrättyyn vakiotilaan, edullisesti sisäisen ajastuksen tilaan virheel- 30 listen synkronointitunnisteiden valinnan estämiseksi ja - : * käynnistää pakotetun tilan mittaamisen uudelleen, jolloin mainittu siirtyminen suoritetaan ainakin aina silloin, kun mainitulta naapurisolmulta vastaanotetaan signaali ainoastaan yhden siirtoyhteyden kautta.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 22 9 5 9 7 8 tunnettu siitä, että valitun synkronointitunnis-teen muutokseksi katsotaan sekä sen huonontuminen että sen parantuminen.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 5 tunnettu siitä, että valitun synkronointitunnis-teen muutokseksi katsotaan ainoastaan sen huonontuminen, jolloin valitun synkronointitunnisteen muuttuessa paremmaksi mainitussa pakotetun ajastuksen tilassa hyväksytään kyseinen parantunut tunniste välittömästi käyttöön ja pa-10 kotetun tilan ajastimen annetaan jatkaa toimintaansa itsenäisesti .

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valittuna olevaa synkronoin-titunnistetta vastaava signaali katsotaan laadultaan kel- 15 vottomaksi myös silloin, kun korkeimmalle prioriteetti-tasolle tulleen synkronointitunnisteen etäisyyttä kuvaava arvo kasvaa tietyn ennalta määrätyn määrän kertoja tietyn ennalta määrätyn määräajan sisällä kyseisen synkronointi-tunnisteen alkuperäistä synkronointilähdettä kuvaavan pa-20 rametrin pysyessä kuitenkin ennallaan.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että solmun ollessa yhteydessä mainittuun naapurisolmuun useamman kuin yhden siirtoyhteyden kautta ja valittuna olevaa synkronointitunnistetta 25 vastaavan signaalin muuttuessa synkronoinnin suhteen laadullisesti kelvottomaksi valitaan toiselta siirtoyhteydeltä vastaanotettava signaali tarkkailtavaksi.

6. Hierarkkinen synkronointimenetelmä sanomapohjaista synkronointia käyttävään tietoliikennejärjestel- 30 mään, joka käsittää useita solmuja, jotka on kytketty toisiinsa siirtoyhteyksillä (A, B) , jossa menetelmässä solmut lähettävät toisilleen signaaleja, jotka sisältävät synkro-nointisanomia, jotka käsittävät synkronointitunnisteen, joka ilmoittaa vastaavan signaalin prioriteetin järjestel-35 män sisäisessä synkronointihierarkiassa, ja jossa menetel- Il »H l Hill I | ! ei 23 95978 mässä solmu siirtyy muutostilanteen, kuten vikatilanteen seurauksena pakotetusti ennalta määrättyyn vakiotilaan virheellisten synkronointisanomien valinnan estämiseksi, tunnettu siitä, että 5. solmu siirtyy muutostilanteessa sellaiseen pako tetun ajastuksen tilaan, jossa se on valinnut naapurisol-multa vastaanotetun synkronointitunnisteen ja synkronoitunut naapurisolmulta tulevan signaalin kellotaajuuteen, jolloin kyseinen siirtymä käynnistää pakotetun tilan ajas-10 timen, jonka mittaaman ajan umpeutuessa solmu siirtyy takaisin normaaliin ajastustilaan, - valittuna olevan synkronointitunnisteen muuttuessa huonommaksi mainitussa pakotetun ajastuksen tilassa solmu vertaa pakotetun ajastuksen tilan aikana huonon- 15 tunutta synkronointitunnistetta ensin omaan sisäiseen tunnisteeseensa, jolloin (a) mikäli huonontunut tunniste on parempi, valitsee solmu sen uudeksi tunnisteekseen ja käynnistää pakotetun tilan määräajan mittauksen uudelleen, tai 20 (b) mikäli sisäinen tunniste on parempi, menee sol mu sisäisen ajastuksen tilaan ja käynnistää pakotetun tilan määräajan mittauksen uudelleen, ja - valittuna olevaa synkronointitunnistetta vastaavan signaalin muuttuessa synkronoinnin suhteen laadulli- 25 sesti kelvottomaksi solmu siirtyy ennalta määrättyyn vakiotilaan, edullisesti sisäisen ajastuksen tilaan, ja käynnistää pakotetun tilan määräajan mittauksen uudelleen, jolloin mainittu siirtyminen suoritetaan ainakin aina silloin, kun mainitulta naapurisolmulta vastaanotetaan sig-30 naali ainoastaan yhden siirtoyhteyden kautta. 24 95978