saha

 

 

saha (9)

1. pitkittäisen litteän seläkkeen laitaan, yleensä edestakaista sahausliikettä varten, pyöreän litteän laikan reunaan, pyörivää sahausliikettä varten, tai ketjuun, kiertävää sahausliikettä varten, kiinnitettyjen peräkkäisten hammasmaisten terien leikkuuvoimaan perustuva kappaleen halkaisuun tai katkaisuun käytettävä työkalu
2. sahalaitos, jossa puuta jalostetaan mm. laudoiksi ja lankuiksi
3. jousella soitettava käsisahan muotoinen soitin tai joskus myös oikea käsisaha

• IPA: /ˈsɑhɑ/
• tavutus: sa‧ha

haritus, kaariviila, sahanasettaja, sahata, sahausjälki, sahauspöytä, sirkkeli

• adjektiivit: sahalaitainen, sahamainen
• substantiivit: sahaaja, sahaaminen, sahaamo, sahalainen, sahaus, sahuri
• verbit: sahata, sahautua, sahauttaa

halkaisusaha, halkosaha, jännesaha, kaarisaha, kehyssaha, kehäsaha, konesaha, kuviosaha, käsisaha, lehtisaha, moottorisaha, muotosaha, oksasaha, pistosaha, pokasaha, puukkosaha, pyörösaha, raamisaha, raivaussaha, rautasaha, reikäsaha, sahajauho, sahalaitalevä, sahalaitos, sahalehti, sahanhammas, sahanpuru, sahanterä, sahapukki, sahapuu, sahatavara, sahateollisuus, sahatukki, sahaviila, selkäsaha, sirkkelisaha, sähkösaha, työntösaha, vannesaha, viilusaha

• saha Kielitoimiston sanakirjassa
• saha Tieteen termipankissa
• Artikkeli 105 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

saha (9)

1. jakuutin kieli
2. jakuuttien kansan jäsen

saha

1. kenttä
2. ala
3. (urheilu) urheilukenttä