partitiivi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapartitiivi (5)
- (kielitiede) sijamuoto, joka ilmaisee osittaisuutta tai päättymätöntä toimintaa. Suomen kielen partitiivin sijapääte on vokaalisointua mukaillen -a, -ä, -ta, -tä, -tta, -ttä
- Poika-sanan partitiivi on poikaa.
- Kylläpä se tekikin poikaa.
- Leipä-sanan partitiivi on leipää.
- Millaisia leipiä teillä on?
- Meiltä löytyy monenlaista leipää.
- Viisi leipää ja kaksi kalaa.
- Poika-sanan partitiivi on poikaa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpɑrt̪iˌt̪iːʋi/, [ˈpɑ̝rtiˌt̪iːʋi]
- tavutus: par‧ti‧tii‧vi
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | partitiivi | partitiivit |
genetiivi | partitiivin | partitiivien (partitiivein) |
partitiivi | partitiivia | partitiiveja |
akkusatiivi | partitiivi; partitiivin |
partitiivit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | partitiivissa | partitiiveissa |
elatiivi | partitiivista | partitiiveista |
illatiivi | partitiiviin | partitiiveihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | partitiivilla | partitiiveilla |
ablatiivi | partitiivilta | partitiiveilta |
allatiivi | partitiiville | partitiiveille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | partitiivina | partitiiveina |
translatiivi | partitiiviksi | partitiiveiksi |
abessiivi | partitiivitta | partitiiveitta |
instruktiivi | – | partitiivein |
komitatiivi | – | partitiiveine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | partitiivi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Huomautukset
muokkaa- Ostin kaksi leipää. (part.)
- Ostin molemmat leivät. (akk.)
Käännökset
muokkaa1. osanto, sijamuoto, joka ilmaisee osittaisuutta tai päättymätöntä toimintaa
|
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaa- (harvinainen) osanto
- partitiivisija
Lyhenteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- partitiivi Kielitoimiston sanakirjassa
- partitiivi Tieteen termipankissa