kuolema

 

kuolema (10)

1. ihmisen, eläimen tai muun eliön elämän päättyminen

   Syntymästä alkavassa ihmisen elämänkierrossa kuolema on elämän välitön jatke.

   Eräissä uskonnoissa kuolema on alku.

• IPA: /ˈkuolemɑ/
• tavutus: kuo‧le‧ma

• verbi kuolla (vokaalivartalo kuole-) + johdin -ma

hiipuminen, kuolemanväsynyt, kuolintapa, kuolla, kuollut, tuskallinen kuolema, viimeinen matka

• (eliön elämän päättyminen) syntymä

• adjektiivit: kuolematon
• adverbit: kuolematta, kuolemattomana
• substantiivit: kuolemattomuus

aivokuolema, hirttokuolema, hotellikuolema, hukkumiskuolema, joukkokuolema, kalakuolema, kauppakuolema, kehtokuolema, kehäkuolema, kuolemaantuomittu, kuolemanhätä, kuolemanjälkeinen, kuolemankaarre, kuolemankaipuu, kuolemankauppa, kuolemankauppias, kuolemankello, kuolemankolari, kuolemankurva, kuolemanleiri, kuolemanloukku, kuolemanmerkki, kuolemanpartio, kuolemanpelko, kuolemanrangaistus, kuolemansairas, kuolemansynti, kuolemansyy, kuolemansäde, kuolemantanssi, kuolemantapaus, kuolemantauti, kuolemantuomio, kuolemantuottamus, kuolemantuska, kuolemanvaara, kuolemanvakava, kätkytkuolema, lehtikuolema, liikennekuolema, marttyyrikuolema, metsäkuolema, myrkytyskuolema, nälkäkuolema, putkakuolema, ristinkuolema, sankarikuolema, sikiökuolema, sovintokuolema, sovituskuolema, sydänkuolema, tukehtumiskuolema, uhrikuolema, valekuolema, yrityskuolema, äkkikuolema

• (eliön elämän päättyminen) kuolo

harvinaiset

• kalma

kiertoilmaukset

• poismeno, lähtö, ikiuni

• kuolema Kielitoimiston sanakirjassa
• kuolema Tieteen termipankissa
• kuolema Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 323, 3676 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa