Vuoripuolue
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Lähes lähteetön |
Vuoripuolue (ransk. la Montagne) oli vaikutusvaltainen, vasenta äärilaitaa edustanut Ranskan suuren vallankumouksen (1789–1799) ajan puolue. Puolueen nimi tuli siitä, että sen jäsenten paikat olivat kansalliskonventin istuntosalin ylimmillä penkeillä. Vuoripuolue muodostui lähinnä radikaaleista jakobiiniedustajista.[1] Vuoripuolue oli jakobiinien tuella hallitsevassa asemassa 1792–1794 Ludvig XVI:n mestauksesta lähtien aina Robespierren tuhoon saakka.
| La Montagne | |
|---|---|
| Perustettu | 6. syyskuuta 1792 |
| Lopetti | 21. toukokuuta 1795 |
| Johto | |
| Ideologia |
Radikalismi Dirigisme Jakobinismi |
| Poliittinen kirjo | vasemmisto |
| Toimisto | Tuileries’n palatsi, Pariisi, Ranska |
| Äänenkannattaja |
L'Ami du peuple Le Vieux Cordelier Le père Duchesne |
Vallankumouksen alussa 1789–1791 liberaalit, muun muassa girondistit, olivat pääroolissa ja kansalliskonventin suurimpana ryhmänä, mutta vuoripuolue nousi vuoden 1792 loppupuolella girondistien oppositioksi. Vuoripuolue koostui lähinnä Pariisin ja muiden kaupunkien edustajista, ja he olivat riippuvaisia alemman porvariston ja pääosin köyhälistöstä koostuvien sanskulottien tuesta. [1] Vuoripuolue nousi valtaan katumellakoiden, kiihotuksensa ja veritöiden kautta. Vuonna 1792 se teloitutti kuninkaan, vuonna 1793 vastustajansa. Vuonna 1794 Robespierre teloitutti kilpailijansa puolueen sisällä, mutta kukistui lopulta itse 28. heinäkuuta 1794 ja vallankumous valui sekalaisiin käsiin ja lopulta Napoleonille.
Termiä jakobiinit käytetään joskus synonyyminä vuoripuolueelle, joskin vuoteen 1792 jakobiiniklubi oli liberaalien johtama (kuten vallankumouskin) ja vuoripuolue oli sielläkin vähemmistönä.
Kolme pääsiipeä
muokkaaKoko puolue oli hajanainen (kuten myös pahin kilpailijansa, liberaalit girondistit), mutta sen merkittävimpinä siipinä[2][3] voidaan pitää seuraavia:
- Danton johti maltillisinta siipeä.
- Robespierre johti keskisiipeä (Saint-Just, Georges Couthon ym.), joka kannatti rousseaulaista sosialistis-totalitaarista ideologiaa ja oikeutti sillä toimintansa.lähde? Robespierren ja Saint-Justin toimet omistusoikeutta vastaan eivät kuitenkaan johtaneet tuloksiin, ja vallankumous oli julistanut omistusoikeuden pyhäksi ja koskemattomaksi.
- Jacques Hébertin kannattajista käytettiin nimeä hébertistit, ja he olivat vuoripuolueen jyrkin siipi ("äärivasemmistosiipi", sekin rousseaulaisen[4] sosialistinen[5]). Osin samaa väkeä oli Jacques Rouxin "Enragés", "raivoisat".
Osa historioitsijoista ei laske vuoripuoluelaisiksi kuin osan Hébertin ryhmästä (eikä Hébertiä itseäänkään) ja "raivoisista" ja näin katsoo vuoripuolueen jakautuvan lähinnä Dantonin maltillisempiin ja Robespierren radikaalisiipeen.
Puolue
muokkaaPuolueesta mainitaan useimmiten Danton, Marat ja Robespierre, mutta girondisti Charlotte Corday puukotti tappolistaa kirjoittaneen Marat'n kylpyyn jo 13.7.1793. Puolueella ei ollut yhtenäistä ideologiaa, vaan se oli kokoelma sekalaisia, toisiaan lähellä olleita ja tukeneita joukkioita ja yksilöitä. Alussa sekä Vuoripuolue että muut pääosin kannattivat perustuslaillista monarkiaa, mutta vuonna 1792 girondisti Brissot'n aloitteesta puolueet kääntyivät kuningasta vastaan.
Tapahtumat
muokkaaNousu valtaan
muokkaaAlkuvuodesta 1789 kesään 1792 asti vallankumous oli enimmäkseen liberaalien johdossa. Vuosina 1792–1793 äärivasemmistolaisen Vuoripuolueen Danton, Marat ja Robespierre pääsivät vähitellen valtaan ja vallankumouksesta tuli erityisen verinen (muun muassa "syyskuun murhat" 2.–6.9.1792, jotka olivat vähintäänkin kolmikon innoittamia)
Jo 26. syyskuuta 1792 liberaalit girondistit syyttivät välillä Robespierreä diktatuurin tavoittelusta, välillä Robespierreä, Dantonia ja Marat'ta triumviraatin tavoittelusta[6]. Joulukuussa 1792 Robespierre liittolaisineen vei girondisteilta kansan suosion vaatien populistisesti kuninkaan tuomioksi kuolemaa, ja tämän jälkeen Vuoripuolue alkoi olla niskan päällä liberaaleihin nähden[6]. Vuonna 1793 vuoripuolue pääsi lähes yksinvaltaan ja teloitutti muun muassa liberaalit vastustajansa, joskin osa pakeni tai piiloutui maan alle kuten Condorcet.
Robespierre tuhoaa kilpailijansa
muokkaa- Pääartikkeli: Terrorin aika
Hébertin äärisiiven Robespierre kukisti Dantonin kanssa (hébertiläiset teloitettiin 24.3.1794), sitten hieman maltillisemman Dantonin siiven (Danton kumppaneineen teloitettiin 5.4.1794; Marat'n oli girondisti Charlotte Corday puukottanut kylpyyn jo 13.7.1793), minkä jälkeen Robespierre oli pitkälti diktaattori. Puhutaan myös Rousseauhun uskovien[6] Robespierren, Saint-Justin ja Couthonin "(terrorin) triumviraatista"[7].
10. kesäkuuta 1794 säädetty Prairialkuun 22. päivän laki lopetti todistajien käytön oikeudenkäynneissä: annettiin vain tuomiot. Niinpä 12.6.–28.7. teloitettiin 1 285 ihmistä.[6]
Robespierren tuho
muokkaa- Pääartikkeli: Thermidorin vallankaappaus
Saint-Justin puhuessa 27. heinäkuuta 1794 Robespierren aloitteen puolesta puhdistuksia pelänneelle kansalliskokukselle edustajat alkoivat huutaa: "Alas tyranni!", osa teloitusta peläten, osa vihoissaan Dantonin kohtalosta. Lopulta vain Robespierren nuorempi veli Augustin sekä Lebas tukivat "terrorikolmikkoa", ja nämä viisi pidätettiin iltapäivällä ja teloitettiin 28.7.1794.[6] Thermidorin vallankaappauksen jälkeen useimmat vuoripuolueen jäsenet joko teloitettiin tai erotettiin konventista, jossa heistä tuli vähemmistöryhmä, jota kutsuttiin nimellä crête ("vaakuna"), ja heidän vaikutusvaltaansa hiipui.[1] Vaikka henkiinjääneet girondistitkin pääsivät myöhemmin mukaan kansalliskokoukseen, vallankumous jäi maltillisemmille mutta vähemmän ideologisille, osin opportunistisillekin linjoille ja päätyi lopulta Napoleonille.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Montagnard Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.4.2022. (englanniksi)
- ↑ III. L'histoire Constitutionnelle Française (Arkistoitu – Internet Archive), Cours: Introduction générale au droit public, Univ.-Prof. Dr. Christian Autexier. "C. La période montagnarde: L'élimination des factions: J. R. Hébert sur la gauche, G.-J. Danton sur l'aile droite des montagnards."
- ↑ The French Revolution: A Political History 1789–1804[vanhentunut linkki] Vol 3 by F. A. Aulard, Bernard Miall. 392 pgs.
- ↑ Radical revolution World Civilizations päivitetty 6.6.1999 Washington State University (Archive.org)
- ↑ The French Revolution. A Political History (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e Maximilien François Marie Isidore de Robespierre, 1902 Encyclopedia (Encyclopaedia Britannica)
- ↑ Georges Couthon, Classic Encyclopedia (1911 Edition of the Encyclopaedia Britannica)