Parlamentin hajottaminen
Parlamentin hajottaminen tarkoittaa, että parlamentin työskentely keskeytetään kesken vaalikauden ja järjestetään ennenaikaiset parlamenttivaalit. Useimmissa maissa parlamentin hajottaminen on vähintäänkin muodollisesti valtionpäämiehen yksinoikeus, joskin monissa maissa todellisen päätöksen tekee esimerkiksi pääministeri.
Eduskunnan hajottaminen Suomessa
muokkaaSuomessa eduskunnan hajottaminen on perinteisesti ollut tasavallan presidentin (alkuaan Venäjän keisarin ja suuriruhtinaan) yksinoikeus, mutta vuonna 2000 voimaanastuneen uuden perustuslain 26 §:n mukaan presidentti voi hajottaa eduskunnan vain pääministerin perustellusta aloitteesta ja eduskuntaryhmiä kuultuaan sekä eduskunnan ollessa koolla.
| Hajotusajankohta [1] | Hajotuksen määrääjä | Syy hajotukseen |
|---|---|---|
| 6. huhtikuuta 1908 | keisari Nikolai II | epäluottamuslause eduskunnan senaatille antama Venäjän duuman tehtyä Suomen valtiollisia oloja koskevan välikysymyksen |
| 22. helmikuuta 1909 | uuden esittelyjärjestyksen arvostelu puhemies P. E. Svinhufvudin huomautus laittomista toimenpiteistä valtiopäivien avajaispuheessa | |
| 18. marraskuuta 1909 | asevelvollisuuskorvaukset eduskunta oli torjunut Venäjän vaatimuksista huolimatta | |
| 8. lokakuuta 1910 | asevelvollisuuskorvaukset ja yhdenvertaisuuslaki puhemies P. E. Svinhufvudin kieltäytyminen esittelemästä eduskunnalle Venäjän lakiin perustuvina esityksinä | |
| 1913[2] | ||
| 2. elokuuta 1917 | Aleksandr Kerenski (Venäjän väliaikainen hallituksen pääministeri) |
valtalaki eduskunta oli hyväksynyt valtalain, joka ei toteutunut |
| 23. joulukuuta 1918[3] | Gustaf Mannerheim (valtionhoitaja) |
vajaalukuisuus sosiaalidemokraattisten kansanedustajien valtaenemmistön esteet osallistua eduskuntatyöhön sisällissodan jälkeen (tynkäeduskunta) |
| 18. tammikuuta 1924 | K. J. Ståhlberg (presidentti) |
vajaalukuisuus SSTP:n kansanedustajien vangitsemiset (suuri kommunistijuttu 1923) |
| 19. huhtikuuta 1929 | Lauri Kristian Relander | lakiesitys valtion virkamiesten palkkojen korotuksesta eduskunta oli hylännyt |
| 15. heinäkuuta 1930 | kommunistilait eduskunta oli jättänyt lepäämään | |
| 8. joulukuuta 1953 | J. K. Paasikivi | ristiriidat puolueiden välillä (hallituskriisi) |
| 14. marraskuuta 1961 | Urho Kekkonen | puolueettomuusaseman uhanalaisuus kiristynyt kansainvälinen tilanne (noottikriisi) |
| 29. lokakuuta 1971 | kiista maataloustulosta elintarvikkeiden hintasäännöstelyn laajuus | |
| 4. kesäkuuta 1975 | kehitysaluelakia koskenut esitys SDP:n ja Keskustan erimielisyys ns. maapaketista. |
Lähteet
muokkaa- ↑ Vaarnas, Kalle: ”Eduskunta”, Otavan Suuri Ensyklopedia, s. 932. (Osa 2 (Cid–Harvey)) Otava, 1977. ISBN 951-1-04170-3
- ↑ Taulukko: Eduskuntavaalit 1907- (PDF) (ajankohdat, äänestysprosentit; arkistoitu 13.7.2017) Vaalit. Oikeusministeriö. Arkistoitu 13.7.2017. Viitattu 8.1.2021.
- ↑ Sihvonen, Riitta: Valtaistuin vapaana – Kysymys korkeimman vallan käytöstä 1917-1919 (PDF) (Liite: Kronologinen luettelo eräistä keskeisistä tapahtumista maaliskuusta 1917 heinäkuuhun 1919; arkistoitu 12.5.2014) Eduskunta. Arkistoitu 12.5.2014. Viitattu 23.1.2012.