Mansaari

Ensimmäiset asukkaat saapuivat Mansaarelle kivikaudella. Aluksi asukkaat elivät keräilyllä ja metsästyksellä, mutta myöhäiskivikaudella he oppivat viljelemään maata. Näihin aikoihin saaren eri puolille rakennettiin kivimonumentteja. Pronssikaudella ilmestyivät suuret yhteisöhaudat, jotka korvasivat pienemmät kumpuhaudat. Ensimmäiset merkit kelttiläisestä vaikutuksesta ovat rautakaudelta.^[3]

Mansaari tunnettiin antiikin aikana nimellä Mona. Manksinkielisten kelttien asuttamalle saarelle saapui irlantilaisia lähetyssaarnaajia 400-luvulla, ja 600-luvulla saari kuului lyhyesti Northumbrian kuningaskuntaan.^[4] Norjalaiset viikingit perustivat saarelle siirtokuntia 800-luvulta lähtien. Tällöin saari tunnettiin nimellä Eubonia. Viikingit perustivat saaren hallintoelimen Tynwaldin ja tekivät maanjakouudistuksia. 900-luvulla Mansaari oli Dublinin viikinkikuningaskunnan hallussa ja vuodesta 990 Orkneysaarten hallitsijoiden alla. Godfred I Crovan julisti vuonna 1079 Mansaaren itsenäiseksi valtakunnaksi, Mannin kuningaskunnaksi.^[5][4] Godfredista alkunsa saanut dynastia hallitsi saarta ja osia Skotlannin rannikkosaarista vuoteen 1265 asti. Kuninkaista merkittävin oli skottilaissyntyinen Argyllin jaarli Somerled, joka nousi Mansaaren valtaistuimelle 1158.^[4]

1200-luvulla Mansaaren hallitsijat hakivat turvaa Norjan hallitsijoista turvatakseen riippumattomuutensa vahvoilta naapureiltaan. Saaren viimeinen kuningas oli Magnus II, jonka kuoleman jälkeen vuonna 1265 saari joutui Norjan ja Skotlannin kiistakapulaksi. Skotlanti sai saaren pysyvästi haltuunsa vuonna 1275 mutta säilytti sen itsehallinnon. Vuonna 1333 saari siirtyi Englannin kuninkaiden käsiin. He nimittivät saaren hallitsijoiksi ylimyksiä, jotka kutsuivat itseään Mansaaren kuninkaiksi ja myöhemmin herroiksi.^[4]

Stanleyn hallitsijasuku piti Mansaarella valtaa 1400-luvun alusta vuoteen 1736. Sen jälkeen saari annettiin Athollin herttuoille. Koska saaresta tuli merkittävä salakuljetuksen keskus, se siirrettiin vuonna 1765 suoraan Ison-Britannian kruunulle. Vuonna 1828 Mansaaresta tuli Ison-Britannian kruunun omistama itsehallinnollinen alue.^[4]

Pääartikkeli: Mansaaren maantiede

 

 

Mansaari sijaitsee Irlanninmerellä suurin piirtein yhtä kaukana Englannin, Irlannin, Skotlannin ja Walesin rannikoista. Saari on 48 kilometriä pitkä ja 16 kilometriä leveä ja pinta-alaltaan 572 neliökilometriä. Saaren sisäosan massiivin korkein kohta on Snaefell, jonka korkeus on 621 metriä. Kukkulat ovat jääkausien pyöreiksi kuluttamia ja ruohopeitteisiä. Puita kasvaa vain suojaisissa paikoissa. Rannikko on kallioista.^[6]

Pääsaaren lounaispuolella on pieni Calf of Manin saari, joka on lintujen rauhoitusalueena.^[6]

Mansaaren ilmasto on merellinen ja lauhkea. Helmikuun keskilämpötila 4,9 astetta ja elokuun 14,3 astetta. Vuotuinen sademäärä on 1 140 millimetriä.^[6]

Mansaarenkissa on luultavasti saaren alkuperäislaji.^[6]

Mansaari on Ison-Britannian kruunun alainen itsehallintoalue.^[7] Sen päämies on Lord of Mann, joka on brittien hallitsija. Häntä edustaa saaren varakuvernööri. Yhdistynyt kuningaskunta vastaa Mansaaren puolustuksesta ja huolehtii sen kansainvälisistä suhteista. Saaren oma kansanedustuslaitos Tynwald vastaa lähes kaikista sisäisistä asioista. Kansalaisuusasioissa noudatetaan yleensä Britannian käytäntöjä, henkilöt, jotka eivät ole asuneet Britanniassa yli viittä vuotta tai joiden vanhemmat tai isovanhemmat eivät ole syntyneet Britanniassa, eivät saa samoja oikeuksia esimerkiksi työnhaussa. Mansaari ei ollut osa EU:ta Ison-Britannian siihen kuuluessa.

Tynwald on Mansaaren hallitus. Se perustettiin vuonna 976, ja se on yksi vanhimmista eduskuntalaitoksista. Mansaaren eduskunta ajoittuu 930-luvulle. Tynwald-päivänä pidetään seremoniallinen tapaaminen Tynwaldin kukkulalla, jolloin julistetaan uudet virat ja kerrotaan lyhyt selonteko edellisenä vuonna tehdyistä lakimuutoksista.

Suurin osa Mansaaren poliitikoista edustaa itseään ennemmin kuin puolueita. Suurin poliittinen ryhmä on Liberaali Vannin-puolue, joka ajaa saarelle suurempaa itsemääräämisoikeutta. Toinen merkittävä tekijä on Mec Vannin, nationalistinen puolue, joka ajaa saarelle itsenäisyyttä.

Mansaaren tuomioistuimissa tuomareita ei kutsuta termillä judge vaan deemster. Saarella on vain kolme kokopäiväistä deemsteriä ja yksi vetoomustuomari (the Judge of Appeal).

 

Perinteisesti Mansaari on jaettu kuuteen hallintoalueeseen joita kutsutaan nimellä sheading. Alueet ovat Ayre, Glenfaba, Garff, Michael, Rushen ja Middle. Alueilla on nykyään merkitystä vaalipiireinä ja lainsäädännön yksikköinä.^[8] Nykyinen paikallishallintolaki on vuodelta 1927, ja se jakaa Mansaaren 24 kuntaan.^[9] Kunnat ovat:

Vuonna 2006 saarella asui 80 058 henkilöä, joista 26 218 asui pääkaupungissa Douglasissa. Vuonna 2016 saaren väkiluku oli 83 314. Mansaaren alkuperäistä kelttiläistä väestöä kutsutaan mankseiksi. He muodostavat nykyisin saaren vähemmistön, sillä Mansaaren asukkaista vain 38 069 (47,6 %) henkilöä on syntynyt saarella. Saaren muualla syntyneistä asukkaista 29 785 (37,2 % koko väestöstä) oli syntynyt Englannissa, 2 707 (3,4 %) Skotlannissa. Kanaalisaarien ja EU:n ulkopuolella syntyneitä oli 3 434, eli 4,3 % väestöstä. Kansallisuudeltaan suurin osa ilmoitti vuonna 2006 olevansa brittejä (75 104), iiriläisiä oli 1 966, muita eurooppalaisia 1 077 ja aasialaisia 837.^[10]

Mansaarella puhuttiin aikaisemmin manksin kieltä, joka muistuttaa iiriä ja gaelia. Manksi alkoi erottua iiristä joskus 1100–1700-luvuilla. Kieli jäi 1900-luvulla pois käytöstä, vaikka sitä edelleen tutkitaan, opiskellaan ja harrastetaan jonkin verran. Vuonna 2001 1 689 mansaarelaista ilmoitti osaavansa jonkin verran manksia^[11].

Mansaarella puhuttu englannin kieli on oma murteensa. Se on saanut vaikutteita manksin kielestä. Murre on tosin melkein kadonnut suuren siirtolaismäärän takia. T. E. Brown oli tunnettu runoilija, joka kirjoitti Mansaaren englannilla.

Mansaarella on hyvin kevyt verotus (tulovero 10 %–18 %). Yritysvero on useimmissa tapauksissa 0 %, yrityksistä vain pankkien tuloja verotetaan. Turismi ja pankkiala ovat avainasemassa saaren talouselämässä. Maanviljely ja kalastus ovat talouden tukipilareita. Mansaaren hallitus on yrittänyt markkinoida saarta hyvänä paikkana elokuvien tekemiseen. Vuoden 1995 jälkeen saarella on kuvattu yli 80 elokuvaa.

Mansaaren valuutta on Mansaaren punta, joka on sidoksissa Englannin puntaan suhteessa 1:1. Mansaaren punnat ovat käypää valuuttaa vain Mansaarella. Myös Englannin punta käy Mansaarella. Mansaari painattaa myös yhden punnan seteleitä, vaikka on olemassa myös samanarvoisia kolikoita. Mansaaren kolikot ovat muodoltaan, kooltaan ja seokseltaan identtisiä Englannin kolikoiden kanssa, ja vain niiden kuva-aiheissa on eroja.

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mansaari.

• Mansaari – Veroparatiisin verkkainen tahti. Plaza.fi, Ellit. 20.10.2009. Arkistoitu 30.4.2013.