CMX

CMX:n ura sai alkunsa 6. huhtikuuta pitkäperjantaina vuonna 1985 Torniossa nimellä Cloaca Maxima 18-vuotiaiden Aki Yrjänän ja Pekka Kanniaisen päätettyä perustaa uuden yhtyeen.^[4][5][6] He olivat aiemmin soittaneet eri kokoonpanoissa punkia, heviä ja goottirockia. Sana ”Cloaca Maxima” on peräisin H. P. Blavatskyn Hunnuton Isis -kirjan alaviitteestä ja se tarkoittaa kirjaimellisesti latinan kielellä ”suurinta viemäriä”. Termi viittaa nimeen, jota muinoin käytettiin antiikin Rooman viemäröintijärjestelmästä.^[3]

Kokoonpanoksi vakiintui Pekka Kanniainen rumpalina, Aki Yrjänä eli A. W. Yrjänä basistina ja laulajana ja Kimmo Suomalainen kitaristina. Yhtyeen nimi lyhennettiin seuraavana vuonna muotoon CMX. Materiaalista suuri osa oli aluksi englanniksi, suomi valtasi alaa laulukielenä vähitellen. Musiikki oli lähinnä nopeatempoista hardcore punkia Dischargen ja torniolaisen Terveiden käsien tapaan. Esiintymisiä oli vain pari Torniossa ja Haaparannalla. Yhtye teki kaksi studionauhoitusta 1985 ja 1986. Yrjänästä tuli yhtyeen sanoittaja ja hän alkoi kokeilla tiivillä ilmaisulla ja kirjallisilla viitteillä. Musiikiin tuli aiheita muun muassa šamanistisuudesta, mihin Yrjänä on viitannut yhtyeen kulttuuriantropologisena sivujuonteena. Yhtyeen demot saivat hyviä arvioita punk-pienlehdissä, mutta levyttämistä ei ollut suunnitteilla.^[3]

Jyväskyläläinen Vote Vasko sai käsiinsä CMX:n demon ja halusi yhtyeen julkaisevan pienlevymerkillään.^[3] CMX:n ensimmäinen EP Johannes Kastaja äänitettiin kesällä 1987 Tico Tico -studiolla Kemissä ja levy ilmestyi alkuvuodesta 1988. Erään pienlehden haastattelussa yhtye selitti levyn nimeä sillä, että ”Se kastaa mahdollisen kuulijan meidän apokalyptiseen visioomme”. Albumin kansitaiteen teki Läjä Äijälä, jonka Terveet kädet -yhtyeessä Yrjänä oli vähän aikaa soittamassa kitaraa. Rumba-lehdessä ep-levy arvosteltiin albumien joukossa. Samana vuonna CMX esiintyi ensimmäistä kertaa muualla kuin Tornion lähiseudulla, kun yhtye konsertoi Liedon punkfestivaaleilla.^[3]

Oululaisen Bad Vugumin Kari Heikonen otti yhtyeen pienlevymerkilleen. CMX äänitti materiaalin EP:hen Raivo. Alun perin kyseessä piti olla albumi, mutta rahoitus ei ollut riittävä. EP julkaistiin 1989 ja seurasi ensiesiintyminen Helsingin Tavastialla.^[3]

Syksyllä 1989 yhtye äänitti esikoisalbumin Kolmikärki. Levy ilmestyi tammikuussa 1990 ja Yrjänä kuvasi sen olevan ”psykologinen näky tästä aikakaudesta”. Levyä myytiin julkaisuvuonna parituhatta kappaletta ja CMX alkoi olla kulttiyhtye. Keväällä yhtyeeseen tuli toinen kitaristi, torniolainen Pasi Isometsä. CMX teki Keski-Euroopassa yhteiskiertueen Bad Vugumin Radiopuhelimien ja kanadalaisen Nomeansno:n kanssa.^[3]

Tässä vaiheessa Yrjänä ja Kanniainen asuivat Helsingissä, mutta Suomalainen ei perhesyiden takia voinut muuttaa Torniosta Etelä-Suomeen ja hän jäi yhtyeestä pois. Kimmo Suomalaisen korvasi Helsingissä opiskeleva Janne Halmkrona. Hän oli aiemmin soittanut Torniossa Yrjänän ja Kanniaisen kanssa sekä omissa yhtyeissään. Uudella kokoonpanolla levytettiin minialbumi Tanssitauti.^[3]

Ilmeni, ettei Pasi Isometsäkään ollut kiinnostunut muuttamaan etelään. Torniosta Helsinkiin muuttanut Timo Rasio päätettiin ottaa yhtyeeseen Isometsän tilalle. Uuden kokoonpanon musiikki oli entistä rauhallisempaa, sillä yhtye oli kyllästynyt nopean hardcoren soittamiseen. Vuonna 1991 ilmestynyt toinen albumi Veljeskunta oli entistä kauempana punkista ja sisälsi goottisävyjä. Levy voitti Rumban kriitikkoäänestyksen vuoden parhaasta levystä. Syksyllä yhtye julkaisi singlen ”Musiikin ystävälliset kasvot”.^[3]

Helmikuussa 1992 CMX ja Bad Vugumin Radiopuhelimet tekivät viiden viikon yhteisen kiertueen Saksan, Itävallan, Italian ja Tanskan pienissä punk-esiintymispaikoissa. Aiemmin yhtyeet olivat kiertäneet yhdessä myös kanadalaisen Nomeansnon kanssa.^[3]

Yhtyeen palattua Suomeen EMIn uusi tuotantopäällikkö Gabi Hakanen ilmoitti haluavansa tehdä sopimuksen CMX:n kanssa. Hän oli juuri myynyt Kauko Röyhkän kanssa perustamansa Herodes-levy-yhtiön EMI:lle. Yhtyettä arvelutti aluksi sopimuksen tekeminen suuren yhtiön kanssa, mutta päätti kuitenkin siirtyä EMI:lle. Kesällä yhtye alkoi äänittää albumia Herodes-studiossa Helsingissä. Yhtyeellä oli nyt ensi kertaa tilaisuus työstää kappaleita kunnolla studiossa. Mukana oli myös ensi kertaa oikea tuottaja eli Gabi Hakanen. Koskettimia levyllä soitti Hakasen entinen soittokumppani Mara Salminen. Kappaleella ”Ainomieli” oli hitin ainekset, mutta yhtye piti Pixies-vaikutteista vaihtoehtorockia edustavaa kappaletta tyyliltään liian kevyenä aikaisempaan tuotantoonsa verrattuna eikä julkaissut sitä singlenä. Aurinko-albumi ilmestyi syksyllä 1992. Musiikkilehdissä ilmestyivät ensimmäiset kansikuvajutut yhtyeestä ja CMX:stä alettiin puhua muun muassa 1990-luvun tärkeimpänä suomalaisena yhtyeenä. Veda Honkasesta tuli yhtyeen ensimmäinen keikkamyyjä ja CMX alkoi konsertoida entistä säännöllisemmin eri puolilla Suomea. Albumi sai hyvät arvostelut ja yhtye voitti Rumban lukijaäänestyksen vuoden parhaasta yhtyeestä.^[3]

Seuraava albumi Aura sisälsi paitsi raskasta rockia, myös paljon akustisia kitaroita ja useisiin kappaleisiin sovitettiin jousitaustat. Aikataulujen vuoksi yhtye pääsi studioon vasta syksyllä 1993, joten teologian ja uskontotieteen opintonsa ajanpuutteen vuoksi kesken jättänyt Yrjänä käytti kesän hioen kappaleiden sanoituksia yhä uudestaan. Vuoden 1994 helmikuussa ilmestynyt Aura nousi Suomen albumilistan kolmanneksi. Albumin myyntiä siivitti balladiksi luonnehdittu single ”Ruoste”, joka sai runsaasti radiosoittoa. Yhtye teki ensi kertaa pitkän konserttikiertueen.^[3]

Seuraava levy, A. W. Yrjänän tuottama Rautakantele ilmestyi helmikuussa 1995. ”Ruosteen” pehmeää linjaa seurannut single ”Pelasta maailma” sai radiosoittoa. Vuoden 1995 loppupuolella yhtye perusti Halmkronan aloitteesta omat internet-sivut eräänä ensimmäisistä yhtyeistä Suomessa. CMX esiintyi ensimmäisenä eurooppalaisena yhtyeenä livenä internetissä 30. toukokuuta 1996. Hanke toteutettiin Telen kokeilulaboratorion avustuksella. Suoran lähetyksen ja uusintojen yhteenlaskettu katsojamäärä oli yli 18 000.^[3]

Vuonna 1996 Gabi Hakanen oli taas yhtyeen tuottajana. Tarkoituksena oli tehdä Herodeksen uudella täysdigitaalisella äänityslaitteistolla ensimmäinen suomalainen rockalbumi, jonka kaikki soitto-osuudet koostettaisiin pienistä palasista. Studiossa syntyi konemusiikkivaikutteinen levy Discopolis. Levyn sanoitukset kommentoivat yhteiskuntaa aiempaa suoremmin. Talvella 1998 yhtye sai Discopoliksesta ensimmäisen kultalevynsä.^[3]

Vuonna 1997 Yrjänä julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa ja samana syksynä yhtyeeltä ilmestyi kolmen levyn kokoelma Cloaca Maxima. Aiemmin samana vuonna Kanniainen totesi, ettei halua jatkaa yhtyeessä, ja uudeksi rumpaliksi valikoitui Tuomas Peippo. Seuraavan levyn, Vainajalan, tuottajaksi yhtye pyysi Faith No More-yhtyeen Billy Gouldin, johon yhtye oli tutustunut FNM:n Suomen-konsertin yhteydessä vuosia aiemmin. Levy äänitettiin kesällä 1998 hirsimökissä Ylläsjärven kylässä Lapissa. Vainajalasta tuli pelkistetty rock-levy ja se nousi heti ilmestyessään albumilistan ykköseksi. Kiertueen yhteydessä yhtye kuitenkin kärsi motivaatio-ongelmista ja päätti keskittyä jatkossa levyttämiseen ja lopettaa esiintymiset kokonaan. Vainajalan kultalevyjen jaon yhteydessä Lista-ohjelmassa vuonna 1999 julkituotu ilmoitus herätti kohua. Viimeinen esiintyminen Ilosaarirockissa keräsi noin 17 000 katsojaa.^[3]

Vuonna 2000 CMX työsti yli viisi kuukautta Dinosaurus Stereophonicus -tuplalevyä, joka sisälsi progressiivista rockia. Levy nousi albumilistan toiseksi ja myi kultaa.^[3]

Vuonna 2001 CMX pyörsi päätöksensä esiintymisten lopettamisesta ja palasi lavalle Provinssirockissa. Keikkailutaukonsa aikana yhtye teki kaksi esiintymistä salanimellä: ensimmäisen Helsingin Lepakossa nimellä Johannes Kastaja marraskuussa 1999 ja toisen lähes kaksi vuotta myöhemmin Jyväskylän Lutakossa nimellä Rappion Apostolit. Jälkimmäisen oli tarkoitus olla harjoittelua Provinssirockia varten. Loppuvuodesta 2001 yhtye julkaisi DVD:n, jolle oli koottu sekä musiikkivideoita että muuta materiaalia.^[3]

Vuonna 2002 julkaistiin albumi Isohaara, jolla oli edelliseen albumiin nähden raskaampaa rockia. Levy meni ilmestyttyään listakärkeen. Vuonna 2003 syntyi kymmenes albumi Aion, jonka tuotti Rauli ”Illusion Rake” Eskolin Yrjänän ja Halmkronan kanssa. Yhtye kuvasi pahuutta käsittelevää albumia lähes teemalevyn omaiseksi. Ylistävät arvostelut saanut levy oli kaksi viikkoa albumilistan kärjessä jouluaikaan ja myi kultaa. Vuonna 2004 julkaistiin toinen kokoelma Cloaca Maxima II, joka edellisen tapaan käsitti kolme levyä.^[3]

Vuonna 2005 julkaistu albumi Pedot meni listaykköseksi ja myi kultaa. Singlet ”Uusi ihmiskunta” ja ”Kain” saivat radiosoittoa. A. W. Yrjänä on kuvannut albumin olevan hyvin henkilökohtainen ja todennut sillä olevan eräitä hänen kypsimpiä tekstejään ja sävellyksiään.^[3]

Elokuussa 2006 CMX, Kotiteollisuus ja 51koodia järjestivät Tuuliajolla 2006-risteilyn, alkuperäisen Tuuliajolla-kiertueen kunniaksi.^[7]

Kahdestoista albumi Talvikuningas ilmestyi syksyllä 2007. Albumista julkaistiin aluksi vain numeroitu 8000 kappaleen erikoispainos^[8]. Albumi oli teemalevy, jonka 12 raitaa muodostivat yhden teoksen. Avaruusooppera-aiheinen progealbumi jakoi yleisön kahtia.^[3]

Vuonna 2008 yhtyeeltä julkaistiin radiohiteiksi sopivien kappaleiden kokoelma Kaikki hedelmät. Kokoelmalla oli myös kaksi uutta kappaletta, ”Rautalankaa” ja ”Kivinen kirja”, ja sen mukana tuli tilauslappu, jolla sai tilata rajoitettuna painoksena julkaistun HC-EP:n.

Elokuussa 2010 CMX julkaisi 13. albuminsa Iäti. Levy meni listakärkeen^[9] ja singlet ”Sateenkaaren pää” ja ”Linnunrata” saivat radiosoittoa.

CMX:n 14. albumi Seitsentahokas ilmestyi helmikuussa 2013. Tuomas Peippo jätti yhtyeen muiden kiireidensä vuoksi ja albumilla rumpuja soitti 51koodia ja Kumikameli -yhtyeiden rumpalina tunnettu Olli-Matti Wahlström. Myöhemmin keväällä Wahlströmistä tuli yhtyeen virallinen jäsen. Albumin ensimmäinen single ”Kusimyrsky” ilmestyi 30. marraskuuta 2012.^[10]

Vuonna 2015 julkaistiin Arto Tuunelan tuottama albumi Mesmeria. Syksyllä 2015 yhtyeen kotisivuille murtauduttiin ja ne poistuivat saatavilta.^[11][12] Mukana hävisi myös Kysy-palsta, jonka pohjalta oli vuonna 2009 julkaistu kirja Encyclopedia idiotica.

CMX:n 16. studioalbumi Alkuteos julkaistiin heinäkuussa 2018.

Vuonna 20022 yhtye perui tulevat keikkansa ja Yrjänä on siirtynyt sen jälkeen soolouralle. Hän kommentoi ettei tiedä onko kyseessä tauko vai mikä.^[13] Janne Halmkrona ja Olli-Matti Wahlström soittavat nykyään Kalle Aholan Puut -yhtyeessä.^[14]

A. W. Yrjänä on luonnehtinut yhtyeensä tyylisuuntaa taiderockiksi.^[15] CMX:n uran alkupään tuotanto on punk-henkisempää kuin uudempi. Muun muassa ensialbumilla Kolmikärki (1990) on tyypillisiä hardcore-punkin piirteitä: pariminuuttisia, nopeita kappaleita ja huutavaa, rosoista laulua. Taiderockin piirteitä on muun muassa albumeilla Dinosaurus Stereophonicus (2000), Aion (2003) ja Talvikuningas (2007).

CMX:n sanoitukset ovat koko uran ajan olleet lähes poikkeuksetta suomeksi. Varhaisilta hardcore-ajoilta ovat kuitenkin peräisin englanninkieliset ”My Tribe” ja ”On The Wing”, sekä nimeltään englanninkielinen ”Shaman’s Prayer”, jossa tosin ei lauleta selviä sanoja. Sanoitukset käsittelevät monesti mytologisia, uskonnollisia tai filosofisia aiheita tai ovat yhteiskuntakritiikkiä tai itsetutkiskelua.^[16]

 

 

Yhtyeen kokoonpano on muuttunut useita kertoja vuosien varrella. A. W. Yrjänä on ainoa yhä mukana oleva alkuperäisjäsen. Vuodesta 2013 kokoonpano on ollut seuraava:

• A. W. Yrjänä – laulu, basso (1985–)
• Janne Halmkrona – kitara (1990–)
• Timo Rasio – kitara, basso (1991–)
• Olli-Matti Wahlström – rummut (2013–) (sessiomuusikkona 2012–2013)

• Pekka Kanniainen (rummut, 1985–1997)
• Kimmo Suomalainen (kitara, 1985–1990)
• Pasi Isometsä (kitara, 1990)
• Tuomas Peippo (rummut, 1997–2012)

Pääartikkeli: CMX:n diskografia

• Kolmikärki (1990)
• Veljeskunta (1991)
• Aurinko (1992)
• Aura (1994)
• Rautakantele (1995)
• Discopolis (1996)
• Vainajala (1998)
• Dinosaurus Stereophonicus (2000)
• Isohaara (2002)
• Aion (2003)
• Pedot (2005)
• Talvikuningas (2007)
• Iäti (2010)
• Seitsentahokas (2013)
• Mesmeria (2015)
• Alkuteos (2018)

Covereita CMX:n kappaleista on julkaistu seuraavasti:

• Rautakantele-albumilla ilmestyneen ”Pelasta maailma” -kappaleen ovat levyttäneet Antti Tuisku vuonna 2005 ilmestyneelle joululevylleen Minun jouluni^[17] ja Vesa-Matti Loiri vuoden 2006 albumilleen Ivalo.^[18].
• Vesa-Matti Loirin Inari-coverlevyllä on Aura-levyllä julkaistu ”Ruoste”.
• Kotiteollisuus julkaisi vuonna 2008 cover-levyn Sotakoira, josta löytyy muun muassa coverversio kappaleesta ”Matti”.
• Mokoma julkaisi vuonna 2013 ep-levyn Yksi, jolta löytyy coverversio kappaleesta ”Lintu”.

• Luettelo CMX:n kappaleista

• Luoto, Santtu: CMX. Pirunmaitoa. Helsinki: WSOY, ilmestyy 2017. ISBN 978-951-0-41262-6
• Yrjänä, A. W.: Päiväkirja 1995–2008. Helsinki: Johnny Kniga, 2009. ISBN 978-951-0-35454-4
• Yrjänä, A. W. & Halmkrona, Janne: Encyclopedia Idiotica. (Yhtyeen internetsivujen Kysy-palstan kysymyksiä ja vastauksia vuosilta 1995–2009. Toimittanut Tuukka Hämäläinen) Helsinki: Johnny Kniga, 2009. ISBN 978-951-0-35456-8

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta CMX.

• Yhtyeen kotisivut.
• CMX Ylen Elävässä arkistossa.
• CMX discogsissa.