Bengasi

 

Nykyisen Bengasin paikalla sijaitsi 400-luvulla eaa. kreikkalaisten perustama Euhesperideksen siirtokunta. Egyptin faaraon Ptolemaios III:n valtakaudella kaupunki tuli tunnetuksi nimellä Berenike, ja se tunnettiin myöhemmin keskiajalle saakka nimellä Bernik. Kaupunki ei ollut kovin merkittävässä asemassa ja on mahdollista, että keskiajan kuluessa se hylättiin kokonaan. Nykyinen kaupunki on perua muuttoliikkeestä alueelle Tripolitaniasta ja Andalusiata 1400-luvulla. Tuolloin kaupunki sai myös nykyisen nimensä, joka on johdettu huonosti tunnetusta paikalle haudatusta pyhimyksestä nimeltä Sidl Ghazi. Tripolitanialaisia ja andalusialaisia seurasivat Osmanien valtakunnan aikana kreetalaiset siirtolaiset, Tripolitaniasta muuttaneet juutalaiset ja eurooppalaiset siirtolaiset. 1800-luvun alussa Bengasissa oli noin 5 000 asukasta ja 1900-luvun alussa noin 15 000. Italialaisten noustessa maihin Bengasissa Italian–Turkin sodan aikana vuonna 1911 Bengasissa asui noin 19 000 henkilöä.^[2]

Italian voitettua sodan ja miehitettyä Libyan Bengasista tuli Italian Libyan itäosien hallinnollinen keskus. Italialaiset rakennuttivat uuden kaupungin eurooppalaisine palveluineen. Vanhakaupunki suunniteltiin ruutukaavan mukaisesti ja kaupungin vanha 1500-luvulta peräisin oleva moskeija korjattiin. Italialaiset rakennuttivat myös uuden aallonmurtajan suojaaman sataman, josta tuli Kyrenaikan vilkasliikenteisin. Vuonna 1938 kaupungissa oli 66 800 asukasta, joista 22 000 oli italialaisia siirtolaisia. Kaupunki kärsi pahoin toisen maailmansodan aikana ilmapommituksissa vuonna 1942. Kaupungin koko italialainen väestö evakuoitiin brittien 8. armeijan etenemisen tieltä. Libyan itsenäistyessä vuonna 1951 Bengasista tuli Kyrenaikan hallinnollinen keskus, mutta se oli menettänyt suuren osan sotaa edeltäneestä teollisuudestaan ja merkityksensä satamana. Vuonna 1954 kaupungissa oli 63 000 asukasta.^[2]

 

Helmikuussa 2011 kaupungissa alkoi Muammar Gaddafin hallinnon vastainen kansannousu, joka laajeni sisällissodaksi ja johti Gaddafin kukistumiseen lokakuussa 2011.^[3] Sisällissodan aikana Bengasi oli Gaddafia vastustaneiden kapinallisten tärkeä tukikohta.^[1] Syyskuussa 2012 hyökättiin useisiin Yhdysvaltain suurlähetystöihin, joista yksi sijaitsi Bengasissa. Bengasin iskussa sattui suurimmat vahingot, mistä syytettiin muun muassa puutteellisia turvatoimia. Tämä johti skandaaliin (”Benghazigate”), joka puhutti pitkään Yhdysvaltain mediassa.^[4]

Heinäkuun lopulla 2014 jyrkän linjan islamistit ilmoittivat ottaneensa kaupungin haltuunsa.^[5] Heitä vastaan taistelivat Khalifa Haftarin johtamat Libyan kansallisen armeijan joukot ja heinäkuussa 2017 kansallinen armeija ilmoitti hallitsevansa koko Bengasin kaupunkia.^[6]

Bengasissa vallitsee aroilmasto. Lämpimintä on elokuussa, jolloin päivän keskilämpötila vaihtelee 21 °C:n ja 32 °C:n välillä. Viileintä on tammikuussa, jolloin päivän keskilämpötila vaihtelee 9 °C:n ja 17 °C:n välillä. Suurimmat sateet saadaan lokakuun ja maaliskuun välillä. Huhtikuun ja syyskuun välisenä aikana sadetta saadaan alle 20 millimetriä. Vuosittainen sadanta on noin 270 millimetriä.^[7]

Nykyisin Bengasi on Libyan toiseksi suurin ja Kyrenaikan alueen merkittävin kaupunki. Tärkeitä teollisuudenaloja ovat suolan valmistus, öljynporaus, ruoan valmistus, sementin valmistus ja pesusienten ja tonnikalan kalastus. Bengasin maanviljelytuotteita ovat esimerkiksi oliivit. Juomavettä saadaan sekä poistamalla merivedestä suolaa että pumppaamalla Saharan alta. Kaupungissa on joitakin kansallisia hallitusrakennuksia. Bengasin yliopisto on perustettu vuonna 1955.^[1][8]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bengasi Wikimedia Commonsissa