Afrikka

Antiikin kreikkalaiset kutsuivat maanosan pohjoisosaa Libya-nimellä. Ensimmäinen tunnettu Africa-maininta on 100-luvun eaa. alusta roomalaiselta runoilijalta Enniukselta. Hän viittasi sanalla Karthagon seutuun. Roomalaiset hävittivät Karthagon vuonna 146 eaa. ja nimesivät ensimmäisen Välimeren eteläpuolisen provinssinsa Africaksi. Provinssi käsitti suurin piirtein nykyisen Tunisian ja osan Algeriaa. Myöhemmin Afrikka laajentui tarkoittamaan laajempaa aluetta, mutta vasta 1400-luvulta lähtien se on tarkoittanut koko maanosaa. Afrika-nimen alkuperä saattaa olla foinikian kielen sanassa afer, musta, monikossa afri. Roomalaiset kutsuivat alueella asuneita berbereitä afreiksi.^[2]

Pääartikkeli: Afrikan maantiede

 

Afrikka rajautuu pohjoisessa Välimereen, koillisessa Suezin kanavaan ja Punaiseenmereen, idässä Intian valtamereen ja lännessä Atlanttiin.^[3]

Afrikka jaetaan maantieteellisesti viiteen osaan: Pohjois-Afrikka, Itä-Afrikka, Länsi-Afrikka, Keski-Afrikka ja Eteläinen Afrikka.

Afrikan pinta-ala on 30,365 miljoonaa neliökilometriä.^[1] Afrikan pohjoisimmasta kohdasta, Ras ben Sakkasta Tunisiassa (37°21' N), eteläisimpään, Cape Agulhasiin Etelä-Afrikassa on matkaa suunnilleen 8 000 kilometriä.^[4] Manteren läntisimmästä kohdasta, Kap Verden niemimaasta Senegalissa (17°33'22” W), itäisimpään kohtaan Sar Hafuniin Somaliassa (51°27'52” E), on noin 7 400 kilometriä.^[5]

Afrikan rantaviivan pituus on noin 26 000 kilometriä. Muihin maanosiin verrattuna Afrikan rannikot ovat melko suoria, ilman laajoja niemimaita tai lahtia.^[5] Afrikan kaakkoisrannikolla sijaitseva Madagaskar on maailman neljänneksi suurin saari.^[6]

Afrikka koostuu useista ylätasangoista, jotka Itä-Afrikan hautavajoama halkaisee mantereen itäosissa. Afrikan luoteisosissa ovat Atlasvuoret, jotka ovat geologisesti mantereen nuorinta osaa.^[3] Afrikan korkein vuori on Kilimanjaro, jonka huippu on 5 895 metriä merenpinnasta.^[7][8]

Afrikan suurin joki on Välimereen laskeva Niili, jota pidetään noin 6 690 kilometrin pituudellaan maailman pisimpänä jokena. Muita Afrikan suurimpia jokia ovat Kongojoki (4 630 km), Sambesi (2 735 km) ja Nigerjoki (4 100 km).^[3] Useimmat Afrikan suurista järvistä sijaitsevat Itä-Afrikan hautavajoaman alueella. Suurimpia järviä ovat esimerkiksi Victorianjärvi, Tanganjikajärvi, Njassajärvi, Albertinjärvi ja Tšadjärvi.^[9]

 

Suurin osa Afrikkaa kuuluu trooppiseen ilmastovyöhykkeeseen, pohjoisimmat ja eteläisimmät alueet subtrooppiseen. Pohjois-Afrikassa on suuri Saharan kuumuusaavikko. Sen pohjoispuolella on kapea Välimeren rannikkovyöhyke. Saharan eteläpuolella on Sahel, joka on kuiva, puoliaavikosta savanniksi asteittain muuttuva alue. Keski- ja Länsi-Afrikka ovat tiheiden ja kosteiden trooppisten sademetsien peitossa. Eteläisessä Afrikassa on Kalaharin puoliaavikko ja Namibin aavikko.^[3]

 

Pleistoseenin lopun joukkotuho vaikutti Afrikassa vähemmän kuin muissa maanosissa. Osittain tämän vuoksi Afrikka onkin tullut tunnetuksi moni­muotoisesta eläimistöstään. Siellä on maailman muihin alueisiin verrattuna huomattavan paljon suurikokoisia eläimiä, varsinkin nisäkkäitä. Sellaisia ovat petoeläimistä leijona, leopardi, gepardi ja hyeena, kasvis­syöjistä esimerkiksi afrikannorsu, kirahvi, virtahepo, kafferipuhveli ja sarvikuono. Afrikassa on myös suuri joukko antilooppilajeja sekä kädellisiä, kuten paviaanit sekä ihmis­apinoihin kuuluvat simpanssit ja gorillat. Afrikassa on myös suuria lintuja, kuten strutseja sekä matelijoita, kuten krokotiileja.

Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma UNEP totesi vuonna 2008 metsäkadon olevan Afrikassa noin kaksi kertaa nopeampaa kuin muualla.^[10] On jopa väitetty, että 90 prosenttia Länsi-Afrikan alkuperäisistä metsistä olisi jo tuhoutunut.^[11] Madagaskarin alkuperäisistä metsistä 90 prosenttia on tuhoutunut sen jälkeen, kun ihmiset asuttivat saaren noin 2 000 vuotta sitten.^[12] Noin 65 prosenttia Afrikan viljelysmaasta kärsii maaperän köyhtymisestä.^[13]

•  
  Afrikan alueet:

    Länsi-Afrikka

    Pohjois-Afrikka

    Keski-Afrikka

    Itä-Afrikka

    Eteläinen Afrikka
•  
  Afrikan poliittinen kartta.

Valtio	Pinta-ala (km²)	Asukas­luku (2009) ellei muuta mainita	Väestö­tiheys (as. / km²)	Pää­kaupunki	Viralliset kielet	Valtiomuoto	Valuutta
Itä-Afrikka:	6 384 904	316 053 651	49,5
Burundi	27 830	8 988 091 [14]	322,9	Gitega	kirundi, ranska	hallitsevan puolueen presidentillinen tasavalta	Burundin frangi
Komorit	2 170	752 438 [14]	346,7	Moroni	škimoro, ranska, arabia	presidentillinen liittotasavalta	Komorien frangi
Djibouti	23 000	516 055 [14]	22,4	Djibouti	ranska, arabia	perinnöllisen diktatuurin alainen presidentillinen tasavalta	Djiboutin frangi
Eritrea	121 320	5 647 168 [14]	46,5	Asmara	tigrinja, arabia	totalitaarisen diktatuurin alainen, yhden puolueen presidentillinen tasavalta	Eritrean nakfa
Etelä-Sudan	619 745	8 260 490	13	Juba	englanti, arabia [15]	väliaikaiseen hallitukseen perustuva liittotasavalta[15]	Etelä-Sudanin punta [15]
Etiopia	1 127 127	85 237 338 [14]	75,6	Addis Abeba	amhara	parlamentaarinen liittotasavalta	Etiopian birr
Kenia	582 650	39 002 772 [14]	66,0	Nairobi	swahili, englanti	presidentillinen tasavalta	Kenian šillinki
Madagaskar	587 040	20 653 556 [14]	35,1	Antananarivo	ranska, malagassi	puolipresidentillinen tasavalta	Madagaskarin ariary
Malawi	118 480	14 268 711 [14]	120,4	Lilongwe	njandža, englanti	presidentillinen tasavalta	Malawin kwacha
Mauritius	2 040	1 284 264 [14]	629,5	Port Louis	englanti	parlamentaarinen tasavalta	Mauritiuksen rupia
Mayotte (Ranska)	374	223 765 [14]	489,7	Mamoudzou	ranska	merentakainen paikallishallintoalue	euro
Mosambik	801 590	21 669 278 [14]	27,0	Maputo	portugali	hallitsevan puolueen puolipresidentillinen tasavalta	Mosambikin metical
Réunion (Ranska)	2 512	743 981 (2002)	296,2	Saint-Denis de la Réunion	ranska	Ranskan merentakainen departementti	euro
Ruanda	26 338	10 473 282 [14]	397,6	Kigali	ruanda, ranska, englanti	hallitsevan puolueen autoritaarisen hallinnon alainen presidentillinen tasavalta	Ruandan frangi
Seychellit	455	87 476 [14]	192,2	Victoria	ranska, englanti, Seychellien kreoli	presidentillinen tasavalta	Seychellien rupia
Somalia	637 657	9 832 017 [14]	15,4	Mogadishu	somalia, arabia	parlamentaarinen liittotasavalta	Somalian šillinki
Tansania	945 087	41 048 532 [14]	43,3	Dodoma	englanti, swahili	hallitsevan puolueen presidentillinen tasavalta	Tansanian šillinki
Uganda	236 040	32 369 558 [14]	137,1	Kampala	englanti, swahili	hallitsevan puolueen presidentillinen tasavalta	Ugandan šillinki
Sambia	752 614	11 862 740 [14]	15,7	Lusaka	englanti	presidentillinen tasavalta	Sambian kwacha
Keski-Afrikka:	6 613 253	121 585 754	18,4
Angola	1 246 700	12 799 293 [14]	10,3	Luanda	portugali	hallitsevan puolueen presidentillinen tasavalta	Angolan kwanza
Kamerun	475 440	18 879 301 [14]	39,7	Yaoundé	ranska, englanti	yhden puolueen johtama presidentllinen tasavalta	CFA-frangi
Keski-Afrikan tasavalta	622 984	4 511 488 [14]	7,2	Bangui	sango, ranska	presidentillinen tasavalta	CFA-frangi
Tšad	1 284 000	10 329 208 [14]	8,0	N’Djamena	ranska, arabia	sotilasjuntan alainen tasavalta	CFA-frangi
Kongon tasavalta	342 000	4 012 809 [14]	11,7	Brazzaville	ranska	hallitsevan puolueen puolipresidentillinen tasavalta	CFA-frangi
Kongon demokraattinen tasavalta	2 345 410	68 692 542 [14]	29,2	Kinshasa	ranska	puolipresidentillinen tasavalta	Kongon frangi
Päiväntasaajan Guinea	28 051	633 441 [14]	22,6	Malabo	ranska, espanja	hallitsevan puolueen presidentillinen, diktatuurin alainen tasavalta	CFA-frangi
Gabon	267 667	1 514 993 [14]	5,6	Libreville	ranska	hallitsevan puolueen presidentillinen tasavalta	CFA-frangi
São Tomé ja Príncipe	1 001	212 679 [14]	212,4	São Tomé	portugali	puolipresidentillinen tasavalta	São Tomén ja Príncipen dobra
Pohjois-Afrikka:	8 533 021	211 087 622	24,7
Algeria	2 381 740	34 178 188 [14]	14,3	Alger	arabia	puolipresidentillinen tasavalta	Algerian dinaari
Egypti Egypti sijaitsee maantieteellisesti suurimmaksi osaksi Afrikassa.Siinain niemimaan itäinen osa kuuluu Aasiaan	1 001 450	80 471 869	77	Kairo	arabia	puolipresidentillinen tasavalta	Egyptin punta
Libya	1 759 540	6 310 434 [14]	3,6	Tripoli	arabia	väliaikainen hallinto	Libyan dinaari
Marokko	446 550	34 859 364 [14]	78,0	Rabat	arabia	parlamentaarinen perustuslaillinen monarkia	Marokon dirhami
Sudan	1 861 484	30 894 000 (2008)	17	Khartum	arabia	sotilasdiktatuurin alainen liittotasavalta	Sudanin punta
Tunisia	163 610	10 486 339 [14]	64,1	Tunis	arabia	presidentillinen tasavalta	Tunisian dinaari
Länsi-Sahara Länsi-Saharan asema on kiistanalainen. Marokko hallitsee aluetta suurelta osin ja on julistanut koko alueen osaksi Marokkoa. Tätä ei tunnusteta yleisesti. Polisario on toinen aluetta omanaan pitävä ryhmä.	266 000	405 210 [14]	1,5	Laayoune	arabia	kiistanalainen ei-itsehallinnollinen alue	Marokon dirhami
Etelä-Afrikka:	2 693 418	56 406 762	20,9
Botswana	600 370	1 990 876 [14]	3,3	Gaborone	tswana, englanti	hallitsevan puolueen parlamentaarinen tasavalta, toimeenpaneva presidentti	Botswanan pula
Lesotho	30 355	2 130 819 [14]	70,2	Maseru	eteläsotho	parlamentaarinen perustuslaillinen monarkia	Lesothon loti
Zimbabwe	390 580	11 392 629 [14]	29,1	Harare	shona, ndebele, englanti	hallitsevan puolueen presidentillinen tasavalta	(muun muassa Yhdysvaltain dollari)
Namibia	825 418	2 108 665 [14]	2,6	Windhoek	englanti	hallitsevan puolueen puolipresidentillinen tasavalta	Namibian dollari
Etelä-Afrikka	1 219 912	49 052 489 [14]	40,2	Kapkaupunki (lakiasäätävä), Pretoria (hallinnollinen), Bloemfontein (juridinen)	afrikaans, englanti, zulu, xhosa, swazi, ndebele, eteläinen sotho, pohjoinen sotho, tsonga, tswana ja venda	hallitsevan puolueen parlamentaarinen tasavalta, toimeenpaneva presidentti	Etelä-Afrikan randi
Swazimaa	17 363	1 123 913 [14]	64,7	Mbabane	swazi	absoluuttinen monarkia	Lilangeni
Länsi-Afrikka:	6 144 013	296 186 492	48,2
Benin	112 620	8 791 832 [14]	78,0	Porto-Novo	ranska	presidentillinen tasavalta	CFA-frangi
Burkina Faso	274 200	15 746 232 [14]	57,4	Ouagadougou	ranska	sotilas­vallan­kaappauksen alainen valtio	CFA-frangi
Kap Verde	4 033	429 474 [14]	107,3	Praia	portugali	puolipresidentillinen tasavalta	Kap Verden escudo
Norsunluurannikko	322 460	20 617 068 [14]	63,9	Yamoussoukro	ranska	presidentillinen tasavalta	CFA-frangi
Gambia	11 300	1 782 893 [14]	157,7	Banjul	englanti	presidentillinen tasavalta	Gambian dalasi
Ghana	239 460	23 832 495 [14]	99,5	Accra	englanti	presidentillinen tasavalta	Ghanan cedi
Guinea	245 857	10 057 975 [14]	40,9	Conakry	ranska	sotilasjuntan alainen tasavalta	Guinean frangi
Guinea-Bissau	36 120	1 533 964 [14]	42,5	Bissau	portugali	puolipresidentillinen tasavalta	CFA-frangi
Liberia	111 370	3 441 790 [14]	30,9	Monrovia	englanti	presidentillinen tasavalta	Liberian dollari
Mali	1 240 000	12 666 987 [14]	10,2	Bamako	ranska	sotilasjuntan alainen puolipresidentillinen yhtenäisvaltio ja tasavalta	CFA-frangi
Mauritania	1 030 700	3 129 486 [14]	3,0	Nouakchott	arabia	puolipresidentillinen islamilainen tasavalta	Mauritanian ouguiya
Niger	1 267 000	15 306 252 [14]	12,1	Niamey	ranska	puolipresidentillinen tasavalta	CFA-frangi
Nigeria	923 768	149 229 090 [14]	161,5	Abuja	englanti	presidentillinen liittotasavalta	Nigerian naira
Saint Helena (Britannia)	410	7 637 [14]	14,4	Jamestown	englanti	Britannian merentakainen alue	Saint Helenan punta
Senegal	196 190	13 711 597 [14]	69,9	Dakar	ranska	presidentillinen tasavalta	CFA-frangi
Sierra Leone	71 740	6 440 053 [14]	89,9	Freetown	englanti	presidentllinen tasavalta	Sierra Leonen leone
Togo	56 785	6 019 877 [14]	106,0	Lomé	ranska	yhden puolueen hallitsema semipresidentillinen tasavalta	CFA-frangi
Yhteensä:	30 368 609	1 001 320 281	33,0

Vuonna 2023 Afrikassa oli viisi sotilasjuntan alaista maata: Tšad, Sudan, Burkina Faso, Guinea ja Mali. Diktatuureja olivat Djibouti, Eritrea ja Päiväntasaajan Guinea.

Katso myös: Luettelo Afrikan maista asukasluvun mukaan

 

Pääartikkeli: Afrikan historia

Afrikan esihistoria alkaa aiemmin kuin minkään muun mantereen; arkeologisten löytöjen mukaan nykyihminen kehittyi Itä-Afrikassa. Esihistoriallisena aikana siellä ei sen enempää kuin muuallakaan ollut järjestäytyneitä kansallisvaltioita vaan metsästäjä-keräilijäheimot, kuten sanit (bushmannit) asuttivat mannerta. Noin 10 000 vuotta sitten alkoi maanviljely ja kotieläimiä kesytettiin. Maanviljelijät asettuivat paikalleen asumaan. Runsaampi ravinto mahdollisti väestönkasvun. Monin paikoin tehtiin runsaita kalliomaalauksia.^[16]

Historiallinen aika alkoi noin 3300 eaa. Egyptissä. Muita vanhan ja antiikin ajan suuria valtioita olivat Nubian kuningaskunta, Karthago ja Aksum. Kahden viimeisen vuosisadan aikana ennen ajanlaskumme alkua Rooman valtakunta valloitti vähitellen koko Pohjois-Afrikan. 600-luvulla alueen valloittivat arabit, minkä jälkeen arabian kieli ja islam tulivat vähitellen vallitseviksi koko alueella.^[17] Myöhempinä aikoina islam on levinnyt laajalle Saharan eteläpuolellekin, jossa kuitenkin jo aikaisemmin kristinuskoon kääntynyt Etiopia on jäänyt kristilliseksi saarekkeeksi nykyaikaan saakka.

Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tapahtui noin 2000 eaa. – 1000 jaa. bantuekspansio, jossa nykyisen Länsi-Afrikan alueella Guineanlahdella asuvat bantukansat levisivät itään ja etelään Kongon ja Sambesin sademetsiin sekä Kalaharin autiomaahan aina Oranjejoelle nykyiseen Etelä-Afrikan tasavaltaan. He syrjäyttivät tai sulauttivat alkuperäiskansat ja toivat mukanaan raudan valmistustaidon.^[18]

Keskiajalla Afrikassa oli monia kuningaskuntia, kuten Ghana, Kanem, Songhai, Benin ja Mali. Kaupankäynti oli suurta, pohjoisesta Saharan alueelta karavaanit toivat hevosia, tekstiilejä ja Saharan kaivosten suolaa, etelästä Senegalin ja Nigerin kultaa, kolapähkinöitä ja orjia. Vauraus kasvatti kuningaskuntien varoja ja islaminuskoiset karavaanarit perustivat kouluja ja moskeijoita. He eivät tehneet käännytystyötä, mutta kuninkaat huomasivat heidän hyödyllisyytensä. Islamin mukana maihin levisi luku- ja kirjoitustaito.^[19]

Vuonna 1482 portugalilaiset perustivat kauppa-aseman Guineanlahden rannalle.^[17] Pääasialliset kaupan kohteet olivat orjat, kulta, norsunluu ja mausteet. Eurooppalaisten levittäytyessä Amerikkaan orjia haettiin Afrikasta työvoimaksi maatiloille.

Turkki valloitti 1500-luvulla koko Pohjois-Afrikan Marokkoa lukuun ottamatta. Vuonna 1830 se kuitenkin menetti Algerian Ranskalle ja myöhemmin Euroopan maille muutkin afrikkalaiset alueensa, viimeisenä Libyan Italialle vuonna 1912. Samana vuonna myös siihen saakka itsenäisenä pysynyt Marokko joutui Ranskan miehittämäksi.

Afrikan kolonisaation huippuvuosina 1880-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa, Belgia, Italia, Portugali ja Espanja jakoivat siirtomaikseen lähes koko Afrikan. Maanosaan jäi lopulta vain kaksi itsenäistä valtiota, Liberia ja Etiopia.^[20] 1800-luvun Euroopan teollistuneet valtiot halusivat vallata alueita, joilta ne saisivat halpoja raaka-aineita ja työvoimaa. Siirtomaiden hankkimista alettiin pitää vallan tunnusmerkkinä. Länsimaalaiset pyrkivät levittämään Afrikkaan myös omaa elämäntapaansa. Sen sijaan, että siirtomaaisännät olisivat investoinneet paikalliseen infrastruktuuriin, investointeja tehtiin yksipuolisen kaupan kehittämiseen. Tämä loi pohjan Afrikan alikehittyneisyydelle.^[21]

Siirtomaat itsenäistyivät toisen maailmansodan jälkeen, useimmat 1960-luvulla. Nykyisin Afrikassa on 54 itsenäistä valtiota. Niiden rajat ovat peräisin siirtomaa-ajalta, eivätkä perustu kansallisuuksiin tai heimoihin. Myös Afrikan maiden viralliset kielet ja useissa tapauksissa pääuskonnotkin ovat peräisin siirtomaa-ajalta.

Vuonna 1963 perustettiin Afrikan yhtenäisyysjärjestö OAU tukemaan Afrikan maiden yhteistyötä ja itsenäistymispyrkimyksiä. Vuonna 2002 sen korvasi Afrikan unioni, jonka tavoitteena on tiivis taloudellinen ja poliittinen yhteistyö.^[22]

Kiina on 2010-luvulla vahvistanut yhteyksiään Afrikkaan, ja maa on noussut Afrikan tärkeimmäksi kauppakumppaniksi. Kiinan vaikutusvalta Afrikassa on kasvanut niin taloudellisesti, sotilaallisesti kuin kulttuurillisestikin. Myös Venäjä on moninkertaistanut kauppansa Afrikan kanssa. Länsimaiden Afrikan-politiikka nivoutuu 2010-luvun lopulla etenkin Afrikasta suuntautuvaan maahanmuuttoon sekä turvallisuuskysymyksiin.^[23]

YK:n arvioiden mukaan Afrikan väkiluku vuonna 2023 on noin 1,4 miljardia.^[25]

Afrikan väkiluvun odotetaan kasvavan vuoteen 2025 mennessä 1,4 miljardiin ja vuonna 2040 kahteen miljardiin.^[26] Afrikan väestö kasvaa noin 20 miljoonalla vuodessa. Unicefin vuonna 2014 julkaisema raportti ennusti seuraaville 35 vuodelle jopa 1,8 miljardia syntyvää lasta. Ennusteen mukaan vuoteen 2050 mennessä Afrikassa on yli miljardi alle 18-vuotiasta lasta, mikä on lähes 40 prosenttia kaikista maailman lapsista. Vuonna 2100 afrikkalaisia on tämän skenaarion mukaan neljä miljardia, joista miljardi Nigeriassa.^[27]

 

Afrikassa on useita tuhansia (tarkkaa lukumäärää ei voi määrittää) erilaisia yhteisöjä ja etnisiä ryhmiä, joilla on omat kulttuurinsa, kielensä, uskontonsa ja historiansa. Ryhmien rajat eivät ole selviä varsinkaan ulkopuoliselle. Useimmat afrikkalaiset puhuvat useampaa kuin yhtä kieltä. Viime vuosisatoina etnisiä ja kulttuurillisia eroja on vuoroin korostettu, vuoroin vähätelty poliittisista syistä.^[28]

Pohjois-Afrikassa asuu arabeja ja berberejä. Saharan eteläpuolella olevilla kansoilla on yleensä tumma iho. Keski-Afrikan metsissä elää pygmejä. Eteläisen Afrikan karuilla seuduilla nykyisin asuvat khoisanit asuttivat aikaisemmin paljon laajempia alueita, kunnes bantut levittäytyivät alueelle noin 2000 vuotta sitten. Etelä-Afrikan rannikolla asuu 1600-luvulta alkaen tulleiden eurooppalaisten siirtolaisten jälkeläisiä kuten buureja. Monen Afrikan maan eurooppalaista syntyperää olevat asukkaat ovat 1880-luvun jälkeen tulleiden siirtolaisten jälkeläisiä. Madagaskarin asukkaiden esi-isät tulivat Indonesiasta noin 1500 vuotta sitten.^[28]

Pääartikkeli: Islam Afrikassa

Pääartikkeli: Kristinusko Afrikassa

Afrikan pohjoispuoliskon valtauskonto on islam ja eteläpuoliskon kristinusko. Suunnilleen puolet afrikkalaisista on muslimeja, ja heistä puolet puhuu muuta kuin arabiaa. Islam levisi Pohjois-Afrikkaan valloituksen seurauksena, mutta siitä eteenpäin kauppiaitten, etenkin orjakauppiaitten avulla, mitä seurasi yläluokan kääntyminen ja uuden uskonnon leviäminen myös maaseudulle.^[29] Islam sai Afrikassa afrikkalaisia erityispiirteitä, missä sen opit sulautuivat luonnonuskontojen antamalle pohjalle. Islam levisi etenkin paimentolaisvyöhykkeelle, mutta pysähtyi keskisen Afrikan sademetsäalueelle.^[30]

Kristittyjä on myös Etiopiassa ja Egyptissä, ja Itä-Afrikan rannikolla on muslimeja. Saharan eteläpuolella harjoitetaan myös erilaisia perinteisiä uskontoja, joilla on yhteisiä piirteitä.^[31]

Pääartikkeli: Afrikan kielet

 

Afrikan kielet jaetaan usein neljään kielikuntaan: afroaasialaisiin kieliin, nilosaharalaisiin kieliin, nigeriläis-kongolaisiin kieliin ja khoisankieliin. Niiden lisäksi Madagaskarin saarella puhutaan austronesialaista kieltä malagassia, ja eri puolilla Afrikkaa puhutaan indoeurooppalaisia kieliä, jotka tulivat maanosaan eurooppalaisen kolonialismin mukana. Afrikassa puhutaan yhteensä noin kahta tuhatta kieltä.^[32]

Pääartikkeli: Afrikkalainen taide

Saharan eteläpuolisen Afrikan taiteen eri muodot, tarkoitukset ja käytännöt ovat niin monimuotoisia, ettei voida helposti puhua mistään yleisafrikkalaisesta taiteesta. Joitain afrikkalaisen taiteen yleispiirteitä ovat pyrkimys uudistumiseen ja luovuuteen, visuaalinen abstrahointi ja konventionaalisuus, tasapainoisen sommittelun ja asymmetrian yhdistely, kuvanveiston tärkeä asema, ihmiskehon muuttaminen ja koristelu, sekä merkitysten monilukuisuus. Afrikan perinteisen taiteen perusosia ovat esiintyminen ja kokoontuminen, joihin yhdistyy dynaamisesti ja merkityksellisesti musiikki, tanssi, pukeutuminen ja kehonkoristelu, maskit ja kuvanveisto.^[33]

Katso myös: Afrikkalainen keittiö

 

Pääartikkeli: Afrikan talous

Yli puolet Afrikan väestöstä saa elantonsa maanviljelyksestä. Omavaraistalous on yleistä. Vientitulot saadaan usein plantaasituotteista. Riisiä, maissia ja vehnää viljellään sateisilla ja keinokastelluilla alueilla. Muita suuria viljelytuotteita ovat esimerkiksi hedelmät, tee, kahvi, maapähkinät ja tupakka. Trooppisista metsistä saadaan arvopuita, kuten mahonkia.^[34]

Afrikassa ei ole varsinaisia teollisuusmaita. Maanosa on luonnonvaroiltaan rikas, mutta louhitut mineraalit päätyvät lähes kokonaisuudessaan jalostamatta vientiin. Useat Afrikan valtiot saavat yli puolet vientituloistaan yhdestä kauppatavarasta. Suurimmat öljyntuottajat ovat Algeria, Libya ja Nigeria. Maakaasun tuottajia ovat Algeria, Libya ja Egypti. Keski-Afrikasta eteläiseen Afrikkaan ulottuu rikas malmiesiintymä, josta saadaan kuparia, sinkkiä, lyijyä ja rautamalmia. Etelä-Afrikka tuottaa lisäksi kultaa ja platinaa, ja eteläisen Afrikan alueelta louhitaan timantteja. Keski-Afrikan tasavalta tuottaa uraania. Jalostusteollisuutta on Etelä-Afrikassa, Egyptissä ja Keniassa.^[35]

Afrikka on kokonaisuutena tarkastellen maailman asutetuista mantereista selvästi köyhin ja oli vuonna 2007 keskimääräisesti köyhempi kuin 30 vuotta aiemmin.^[36] Vuonna 2018 Inhimillisen kehitteneisyyden indeksillä mitattuna maailman kymmenen vähiten kehittynyttä valtiota olivat kaikki Afrikassa. Erot Afrikan maiden välillä ovat kuitenkin suuria, Afrikan kehittyneimpiä valtioita indeksillä mitaten olivat Seychellit, Algeria, Tunisia, Botswana, Libya ja Gabon, jotka sijoittuivat korkean inhimillisen kehittyneisyyden luokkaan ja kaikki esimerkiksi eurooppalaisen Moldovan edelle. ^[37]

Afrikan nykyisen köyhyyden juuret ovat paikoin historiassa.^[38] Afrikan heikon taloudellisen tilanteen merkittävimpiä syitä ovat olleet epävakaa siirtyminen pois kolonialismista, kylmä sota, poliittisen korruption kasvu ja despotismi sekä protektionismi. Afrikan talouskehitys on polkenut paikallaan verrattuna Kiinan, Intian ja Etelä-Amerikan nopeaan talouskasvuun, joka on nostanut miljoonia ihmisiä köyhyysrajan yläpuolelle. Afrikan talous on jopa taantunut ulkomaankaupalla, investoinneilla ja BKT:lla mitattuna.^lähde? Köyhyydellä on kauaskantoisia vaikutuksia, kuten alhainen elinikä, väkivalta ja epävakaus. Vuosikymmenten aikana Afrikan taloutta on yritetty useasti kasvattaa, mutta huonolla menestyksellä.^[39]

• Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica – suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat. Könemann, 2000. ISBN 3-8290-2481-9
• Ohlig, Karl-Heinz: Weltreligion Islam. Eine Einführung. Mathias Grünewald Verlag, 2000. ISBN 3-7867-2273-0 (saksaksi)
• Robinson, David: Muslim Societies in African History. Cambridge University Press, 2011 (1. painos 2004). ISBN 978-0-521-53366-9 (englanniksi)

• Teppo, Annika (toim.): Afrikan aika Näkökulmia Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Gaudeamus., 2007. ISBN 9789524957304 suomi
• Paloheimo, Eero: Tämä on Afrikka. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33083-8 suomi
• Dumont, René: False Start in Africa. Kääntänyt Phyllis Nauts Ott (kään).. Sphere Books, 1967. ISBN 9781853830273
• Vakkuri, Juha: Afrikan poikki. Like, 2009. ISBN 978-952-01-0317-0 suomi
• Vakkuri, Juha: Afrikan ympäri. Like, 2012. ISBN 978-952-01-0791-8 suomi
• Vakkuri, Juha: Afrikan sydämeen. Like. ISBN 978-952-01-1057-4 Suomi

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Afrikka Wikimedia Commonsissa

•   Sitaatteja aiheesta Afrikka Wikisitaateissa
•   Matkaopas aiheesta Afrikka Wikimatkoissa