Arkkitehtuurin historia

Arkkitehtuurin historia käsittelee eri aikakausien arkkitehtuuria, rakentamisen kulttuurin traditioita, perinnerakentamista ja arkkitehdin ammatin perintöä. Oppiaineena arkkitehtuurin historiaan kuuluu myös rakennussuojelu.

Arkkitehtuurissa on tunnistettavissa eri aikakausien, kulttuureiden ja rakentamisfilosofioiden mukaisia rakentamistapoja:

• Esihistoriallinen arkkitehtuuri
• Muinaisen Egyptin arkkitehtuuri (3000 eaa.−0)
• Antiikin Kreikan arkkitehtuuri (kukoisti 480−330 eaa.). Antiikin Kreikan arkkitehtuuri antoi pohjan myöhemmälle eurooppalaiselle arkkitehtuurille.^[1]
• Antiikin Rooman arkkitehtuuri (ajanlaskun alun vuosisadat molemmin puolin)
• Kiinalaiseen arkkitehtuuriin vaikutti merkittävästi Ming- ja Qing-dynastioiden aikainen rakennustyyli.^[2]
• Bysantin arkkitehtuuri (330–1450)
• Karolinginen arkkitehtuuri (790−900)
• Ottolainen arkkitehtuuri (962–1002)
• Romaaninen tyyli (1000–1250)
• Goottilainen arkkitehtuuri (1150–1525)
• Renessanssin arkkitehtuuri (1400–1600)
• Manierismi (1520–1600)
• Barokin arkkitehtuuri (1580–1800)
• Rokokoo (1715–1774)
• Uusklassinen arkkitehtuuri (1750–1850)
  • Kustavilaisuus (1760–1816)
  • Empiretyyli (1804–1835)
• Uusgotiikka (1800–1920)
• Jugend (1880–1915)
• Kansallisromantiikka (1800–1910)
• 1920-luvun klassisismi (1920–1930)
• Modernismi (1900–1990)
  • Ekspressionismi
  • Konstruktivismi
  • Orgaaninen arkkitehtuuri
  • Bauhaus
  • Brutalismi
  • Funktionalismi
  • High-tech-arkkitehtuuri
  • Strukturalismi
• Postmoderni arkkitehtuuri (1960–1990)
• Dekonstruktivismi (1980–)
• Nykyarkkitehtuuri (1990–)