Bauhaus

Koulun perusti Walter Gropius Weimarissa vuonna 1919 yhdistämällä kaksi muuta koulua. Perusajatuksena oli luoda koulu, jossa yhdistyisivät arkkitehtuuri-, käsityö-, taideteollisuus- ja taidekoulutus.

Ensimmäisen maailmansodan loputtua Gropius tunsi uuden aikakauden alkaneen ja halusi luoda siihen sopivan uuden tyylin. Funktionalismiksi kutsuttua tyyliä sovellettiin myös esine- ja huonekalumuotoiluun. Sen tuli olla funktionaalista, halpaa ja sen oli sovelluttava massatuotantoon. Kuten William Morris ja arts and crafts -liike edellisellä vuosisadalla, Gropius halusi yhdistää taiteen ja käsityön taidot sekä tuottaa korkealaatuisia, toimivia tuotteita. Gropius johti koulua vuosina 1919–1928, hänen jälkeensä koulua johtivat Hannes Meyer ja Ludwig Mies van der Rohe.

Weimarin tasavalta tuki aluksi vahvasti Bauhausia. Hallituksen vaihduttua Bauhaus muutti Dessauhun vuonna 1925, jonne rakennettiin Bauhausin koulurakennus ja useita muita funktionalistisia rakennusprojekteja. Vuonna 1927 Bauhausin tyyli ja sen tunnetuimmat arkkitehdit vaikuttivat voimakkaasti Die Wohnung (suom. ’asunto’) -näyttelyssä Weissenhofissa, Stuttgartissa. Vuonna 1932 Bauhaus joutui jälleen muuttamaan, tällä kertaa Berliiniin.

Vuosina 1953–1968 Bauhausin koulutusperinteitä pyrki jatkamaan Ulmin muotoilukoulu.^[4]

Natsien piirissä Bauhaus ja sen piirissä tapahtunut taiteellinen toiminta miellettiin ”epäsaksalaiseksi” ja ”rappiotaiteeksi”, eivätkä he hyväksyneet bauhauslaisten harjoittamaa modernia tyyliä. Bauhausia vastusti myös poliittinen oikeisto, jonka piirissä koulun toimintaa pidettiin kommunistisen toiminnan kulissina, erityisesti siksi että Bauhausissa toimi useita venäläisiä taiteilijoita. Natsit tekivät viimein rajoituksillaan Bauhausin toiminnan käytännössä mahdottomaksi, ja vuonna 1933 opettajat päättivät yksimielisesti lopettaa koulun.

Natsien kielteinen suhde Bauhausiin osoittaa heidän taidepolitiikkansa ristiriitaisuutta ja epäjohdonmukaisuutta. Natsit hyljeksivät Marcel Breuerin suunnittelemia funktionaalisia teräsputkituoleja, vaikka samaan aikaan suosivat suunnitteluperiaatteiltaan vastaavien Volksradion (’kansanradio’) ja Volkswagenin (’kansanauto’) suunnittelua ja tuotantoa. Arkkitehtuurissa suosittiin kansanperinteestä muotokielensä omaksunutta mansardikattoista Blut und Boden -tyyliä Bauhausin funktionalismin sijaan, mutta maahan rakennettiin kuitenkin moderneja Autobahneja (moottoritie). Kun muissa Euroopan maissa oli siirrytty Bauhausinkin typografien suosimiin selkeisiin ja helppolukuisiin antiikva- ja groteski-painokirjaimiin, Kolmannen valtakunnan virallinen kirjaintyyppi oli schwabacher, jota käytettiin, kunnes se tammikuussa 1941 kiellettiin ”juutalaiskirjaimena”.^[5]

Bauhausin suunnittelijat saivat hyviä työtarjouksia varsinkin Yhdysvalloista. Bauhaus vaikutti voimakkaasti varsinkin toisen maailmansodan jälkeen muotoilijoihin ja muotoilusuuntauksiin. Yhdysvalloissa luodut koulutusmenetelmät, tavat ja tyylit muotoilla esineitä ja suunnitella rakennuksia vallitsevat voimakkaina nykyäänkin. Bauhausin opit näkyivät varhain muun muassa suomalaisessa valokuva- ja muotoilukoulutuksessa.^[6] Sen vaikutus on nähtävissä myös suomalaisten arkkitehtien ja muotoilijoiden, etenkin Alvar Aallon ja Ilmari Tapiovaaran tuotannossa.

• Bauhaus-arkisto
• Johannes Itten

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bauhaus Wikimedia Commonsissa

• Berliinin Bauhaus-arkisto (saksaksi, englanniksi)
• Weissenhofin asuntoalue Stuttgartissa (saksaksi, englanniksi, japaniksi)