Arkhelaos

Arkhelaos (m.kreik. Ἀρχέλαος, 400-luku eaa.) oli eräs antiikin kreikan esisokraattisista filosofeista, hänet luetaan kuuluvaksi ns. joonialaisen luonnonfilosofian haaraan. Hän oli kotoisin joko Ateenasta tai Miletoksesta. Hän oli Anaksagoraan oppilas ja Sokrateen opettaja.

Diogenes Laertioksen mukaan Arkhelaos oli se, joka toi luonnonfilosofian Jooniasta Ateenaan. Kuitenkin yleisesti ajatellaan jo Anaksagoraan tehneen sen. Arkhelaokseen luonnonfilosofia joka tapauksessa päättyy, sillä hänen jälkeensä Sokrates aloitti etiikan tutkimisen ja siirsi näin filosofian painopisteen hyvään elämään. Sokrates kuitenkin omaksui etiikan tutkimuksen Anaksagoraalta, mutta sai kunnian sen keksimisestä. Arkhelaos oli kuitenkin käsitellyt etiikkaa jo jossain määrin, sillä hän pohti filosofiassaan lakeja, sekä sitä, mitkä asiat ovat hyviä ja oikeudenmukaisia. Hänen mukaansa oikeudenmukaiset ja häpeälliset asiat eivät ole olemassa luonnostaan, vaan ne perustuvat siihen mitä yhteiskunnassa on sovittu.

Arkhelaos jakoi Anaksagoraan näkemyksen siitä, että maailma on saanut alkunsa äärettömästä aineesta, joka koostuu keskenään samanlaisista ainesosasista, ja että kaikki yksittäiset osaset puolestaan syntyvät näistä. Kuitenkin tämän yhdistymisen saa hänen mukaansa aikaan näissä ainesosasissa oleva sielu jumalan (tai Järjen, nous) sijasta. Se panee mainitut ikuiset osaset liikkeelle yhdistelemällä ja erottelemalla niitä, aivan kuten Anaksagoras opetti.

Arkhelaos opetti myös, että kosmoksen syntymisellä on kaksi syytä, lämpö ja kylmyys. Lämmön vaikutuksesta vesi synnyttää joko ilmaa tai maata, sen mukaan pääseekö se valumaan vapaasti vai sakeutuuko se. Näin maata siis rajoittaa ensin ilma, ja ilman yläpuolella tuli. Kaikki eläimet, mukaan lukien ihmiset, ovat syntyneet lämpimästä maasta, kun se erittää limaa.