Apollon
Apollon (m.kreik. Ἀπόλλων, roomalaisten Apollo) on jumala kreikkalaisessa ja roomalaisessa mytologiassa. Apollon on Zeuksen ja Leton poika ja Artemiin (metsästyksen jumalatar) kaksoisveli.[1] Apollon oli alun perin luonteeltaan šamaaninen: hänen alaansa oli parannustaito, jousiammunta, ennustus ja runollinen innostus.[1] Myöhemmin hän kehittyi erityisesti valon ja auringon jumalaksi, ennustustaidon jumalana herätti runollista innostusta ja suosi laulua ja soittoa. Tärkein ennustustaidon ilmentymä oli vanhan ajan tunnetuin oraakkeli, Apollonin oraakkeli Delfoissa. Parannustaito eriytyi myöhemmin jumala Asklepiokseen ja runollinen innostus muusiin.
Myöhempinä aikoina hän sekoittui osittain auringonjumala Helioksen ja tämän sisaren, kuunjumala Selenen kanssa. Etruskien mytologiassa hänet tunnetaan nimellä Aplu.
Apollon syntyi Deloksen saarella, joka säilyi hänelle pyhitettynä. Ollessaan vielä poikanen Apollon matkusti Delfoihin, jossa hän surmasi valtavan Python-käärmeen ja otti valvontaansa Pythian oraakkelin.[1] Hän ilmestyi delfiininä kreetalaisille merimiehille ja vei heidät Delfoihin määräten heidät vartioimaan oraakkeliaan ja rakentamaan temppeliä Apollon Delfiniokselle.
Apollonin kunniaksi vietettiin Delfoin Python kisoja. Roomassa Apollon sai huomattavan aseman keisarin suojelusjumalana, varsinkin Augustuksen aikana. Hänen pääpalvontapaikkojaan olivat Delfoi ja Delos. Apollon on helppo tunnistaa antiikin taiteessa tunnusmerkeistään, laakeriseppeleestä ja lyyrasta, joista on tullut mm. Suomessa yliopistosivistyksen tunnuksia. Lisäksi hänet kuvataan yleensä alastomana ja pitkäkutrisena; hänen symboleinaan ovat lyyran ja laakeriseppeleen lisäksi jousi, jolla hän saattaa ampua sekä vahingoittavia että parantavia nuolia, sekä kithara.