Yhdysvaltain presidentinvaalit 1976

Yhdysvaltain presidentinvaalit 1976

1972 ← 2. marraskuuta 1976 → 1980

538 valitsijamieskokouksen valitsijamiesääntä 270 valitsijamiesääntä tarvitaan voittoon Äänestysprosentti 53,6 %[1] 1,6 %-yks.   Ehdokas Jimmy Carter Gerald Ford Puolue Demokraatit Republikaanit Kotiosavaltio Georgia Michigan Varapresidenttiehdokas Walter Mondale Bob Dole Valitsijamiesäänet 297 240 Voitetut osavaltiot 23 + DC 27 Äänet 40 831 881 39 148 634 Kannatus 50,1 % 48,0 %

Sinisissä osavaltioissa Carter voitti valitsijamiehet ja punaisissa Ford. Violetti merkitsee Reagania äänestänyttä valitsijamiestä. Numerot kertovat jokaisen osavaltion valitsijamiesäänten määrän.

Presidentti ennen vaaleja Gerald Ford Republikaanit Uusi presidentti Jimmy Carter Demokraatit

Vuoden 1976 presidentinvaalit huipentui tiukkaan taisteluun. Richard Nixonin erottua Watergate-skandaalin vuoksi hänen tilalleen oli astunut republikaanien Gerald Ford, joka nyt tavoitteli virkansa säilyttämistä. Hänen vastaehdokkaanaan oli demokraattien Jimmy Carter, joka voitti vaalit. Tärkeimpänä syynä Carterin voittoon on pidetty sitä, että Ford antoi yhä rikostutkinnan kohteena olleelle Nixonille ehdottoman armahduksen.

Vaalit ovat tähän asti viimeiset, joissa Alabaman, Mississipin, Etelä-Carolinan ja Texasin osavaltioiden valitsijamiehet ovat menneet demokraateille.

• Birch Bayh, Indianan senaattori
• Lloyd Bentsen, Texasin senaattori
• Jerry Brown, Kalifornia kuvernööri
• Jimmy Carter, Georgian kuvernööri
• Frank Church, Idahon senaattori
• Fred R. Harris, Oklahoman senaattori
• Henry M. ”Scoop” Jackson, Washingtonin senaattori
• Robert Byrd, Länsi-Virginian senaattori
• Terry Sanford, Pohjois-Carolinan kuvernööri
• Milton Shapp, Pennsylvanian kuvernööri
• Sargent Shriver, Ranskan suurlähettiläs, varapresidenttiehdokas 1972
• Adlai Stevenson III, Illinoisin senaattori
• Morris ”Mo” Udall, Arizona
• George Wallace, Alabaman kuvernööri, presidenttiehdokas 1968 ja 1972

Carter voitti vaalit ajaen muutosta rappeutuneeseen tilanteeseen Nixonin Watergate-skandaalin vuoksi.

• Gerald Ford, istuva presidentti
• Ronald Reagan, Kalifornian kuvernööri

Ford voitti äärimmäisen tiukasti Reaganin. Syynä tähän pidettiin Fordin kohtelua varapresidentti Nelson Rockefelleriä kohtaan sekä muutenkin haluttiin muutosta ryvettyneeseen istuvaan hallintoon.

• James Earl ”Jimmy” Carter, Jr. demokraatti 40 831 881 ääntä (50,1 %) 297 valitsijamiestä
• Gerald Rudolph Ford, Jr. republikaani 39 148 634 ääntä (48,0 %) 240 valitsijamiestä
• Ronald Wilson Reagan republikaani ei ääniä 1 valitsijamiestä
• Eugene J. McCarthy 740 460 ääntä (0,9 %) 0 valitsijamiestä

Ford oli Yhdysvaltain historian ainoa presidentti, jota ei valittu vaaleilla presidentiksi tai varapresidentiksi. Kun Richard Nixon valittiin presidentiksi, hänen aisaparinaan oli varapresidentti Spiro Agnew. Agnew’n erotessa korruptiosyytteiden takia 1973 Nixon nimitti Fordin tämän tilalle. Kun Nixon itse erosi Watergate-skandaalin seurauksena seuraavana vuonna, Ford astui virkaan ja ilmoitti, että ”kansakuntamme pitkä painajainen on ohi”. Ford nimitti varapresidentiksi Nelson Rockefellerin.