Valkokurkkurosella

Valkokurkkurosella
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo:	Kaijat Psittaculidae
Suku:	Rosellat Platycercus
Laji:	eximius
Kaksiosainen nimi
Platycercus eximius (Shaw, 1792)
Katso myös
Valkokurkkurosella Wikispeciesissä   Valkokurkkurosella Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Valkokurkkurosella (Platycercus eximius) on kaakkoisaustralialainen kaijalaji.

Valkokurkkurosellan pituus on noin 36 cm ja paino 95–120 grammaa. Sen höyhenpuku on varsin värikäs ja kirjava: pää, rinta ja alaperä ovat punaiset, kurkku ja posket valkoiset, vatsan yläosa keltainen ja alaosa vihreä, siivet, keskimmäiset peitinhöyhenet ja selkä mustat kellanvihrein höyhenten reunoin, siiven alapeitinhöyhenet ja käsisulkien ulkoreunat siniset, keskimmäiset pyrstösulat vihreät ja sinihohtoiset, reunimmaiset pyrstösulat vaaleansiniset ja valkokärkiset. Nokka on vaaleanharmaa, iiris tummanruskea ja koivet harmaat. Naaras on haileamman värinen. Nuoren linnun niska ja takaraivo ovat vihreät, muuten se muistuttaa naarasta.

Valkokurkkurosella elää Australian kaakkoisosassa, Tasmaniassa ja Uudessa-Seelannissa. Sen elinympäristön ala on 100 000–1 000 000 neliökilometriä ja populaation koko vähintään 500 000 yksilöä. Lajista tunnetaan kolme alalajia, joista eximius on siirretty Uuteen-Seelantiin Aucklandin ympäristöön ja Dunedinin seudulle. Talvella linnut kerääntyvät pieniksi, tai joskus jopa sadan yksilön, parviksi. George Shaw kuvaili lajin holotyypin Uudesta Etelä-Walesista.^[2] Laji on maailmalla suosittu lemmikkilintu, mutta Suomessa laji ei ole kovin yleinen.

Valkokurkkurosellat elävät valoisissa metsissä, maatiloilla, savannilla, puutarhoissa ja puistoissa aina 1 250 metrin korkeudelle merenpinnasta.

Pari muodostaa elinikäisen liiton. Valkokurkkurosellan lisääntymiskausi on syyskuusta tammikuulle, tosin joskus pesintä on todettu vielä huhti–toukokuussa. Pesä on puun kolossa tai onkalossa, pöntössä, kannossa, maapuun kolossa, aidantolpassa tai jopa kaniininkolossa. Naaras munii neljästä yhdeksään, tavallisesti viisi munaa, joita se hautoo kolmisen viikkoa. Poikaset jättävät pesän viisiviikkoisina ja pysyttelevät vanhempiensa seurassa vielä kuukausia, elleivät nämä pesi toistamiseen. Aikuisen puvun nuori lintu saa vuoden ikäisenä.

Lajin ruokavalio koostuu siemenistä, viljasta, marjoista, hedelmistä sekä hyönteisistä ja niiden toukista. Talvisin parvet ruokailevat orapihlaja-aidoissa marjoja syöden. Paikoin ne ovat haitallisia puutarhatuholaisia syöden muun muassa sitrushedelmiä.

• Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
• World Parrot Trust (englanniksi)
• Birds in Backyards (englanniksi)