Ulla Rantanen

Ulla Valpuri Rantanen (s. 18. heinäkuuta 1938 Keitele) on suomalainen taidemaalari ja -graafikko.^[1]

Rantanen opiskeli Taideakatemian koulussa 1955–1959, paneutuen taidegrafiikkaan. Hän on tuottanut muun muassa hiilipiirroksia, lyijykynäpiirroksia ja metalligrafiikkaa.^[1] Vuonna 1966 Rantanen liittyi suomalaisten informalistien ryhmään, joita sanottiin maaliskuulaisiksi. ^[2]Hänen varhaisimmissa töissään on viitteellisiä ihmishahmoja, ja 1970-luvulla hän kuvasi esineitä lähes valokuvamaisen tarkasti poptaidetta mukaellen^[1]. Uudemmat työt ovat abstraktin rajamailla, mutta niistä voi hahmottaa aiheen ja luonnon tunnelman. 1980- ja 1990-lukujen töissä on viitteitä pohjoisesta luonnosta. 2000-luvun töissä on yhteyksiä Afrikkaan^[3], hän on asunut pitkiä jaksoja Keniassa ja saanut sieltä aiheita ja vaikutteita teoksiinsa^[4].

Rantanen voitti 1980 pääpalkinnon Gagnes-sur-Merin kansainvälisessä maalaustaiteen näyttelyssä.^[4] Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1985, jolloin hänet myös valittiin Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilijaksi ja hänen laaja retrospektiivinen näyttelynsä järjestettiin Helsingin Taidehallissa. Rantanen sai Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon 1989, ja professorin arvonimi hänelle myönnettiin 2009^[4].

Rantanen on osallistunut lukuisiin näyttelyihin ja hänen töitään on monissa julkisissa, yritysten ja yksityishenkilöiden kokoelmissa. Hänen laajat yksityisnäyttelynsä ja suomalaisen nykytaiteen katselmukset ovat tehneet häntä tunnetuksi eri puolilla maailmaa. Taiteellisen läpimurtonsa hän teki vuonna 1965 Helsingin Galerie Pinxin näyttelyssä. ^[2] Hänen seinämaalauksiaan ovat tilanneet muun muassa Kuusankosken ja Kajaanin kaupungit. Kuvituksen Rantanen teki Frans Emil Sillanpään koottuihin teoksiin (1988-1990).^[4]

Rantanen oli naimisissa taidemaalari Esko Tirrosen kanssa. Liitto päättyi eroon.^[1]

• Kuvataiteilijamatrikkeli
• Rauli Heino, Ulla Rantanen, Aika Keniassa, Galleria Heino (Arkistoitu – Internet Archive)