Tulkinnasta

Tulkinnasta
Περὶ ἑρμηνείας
Alkuperäisteos
Kirjailija Aristoteles Kieli muinaiskreikka (klassinen) Genre filosofia Julkaistu 300-luku eaa. Numerointi 16a–24a Suomennos Niteessä Teokset I Suomentaja Lauri Carlson Kustantaja Gaudeamus Julkaistu 1994 ISBN 951-662-581-9
Sarja: Organon
Edeltävä	Kategoriat
Seuraava	Ensimmäinen analytiikka
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Tulkinnasta (m.kreik. Περὶ ἑρμηνείας, Peri hermēneias; lat. De interpretatione tai De elocutione oratoria) on Aristoteleen logiikan alan Organon-kokoelmaan kuuluva teos, joka käsittelee väitelauseiden ominaisuuksia ja loogista muotoa.^[1][2]

Organon (”Väline”) on kokoelma Aristoteleen logiikkaa ja metodiikkaa koskevia kirjoituksia. Sen nimitys tulee siitä, että sen osa-alueiden hallitsemisen katsotaan antavan filosofille tarvittavat ajattelun välineet kaikkien muiden asioiden käsittelyyn, sekä tieteessä että yleensäkin kaikessa järkevässä ajattelussa ja väittelyissä. Se sisältää Tulkinnasta-teoksen lisäksi viisi muuta teosta.^[1]

Organoniin luetuista teoksista Tulkinnasta kuuluu Aristoteleen varhaisimpiin teoksiin.^[1] Nykyään hermeneutiikka merkitsee filosofista tekstien tulkintaa tai esimerkiksi Raamatun tulkintaa. Tulkinnasta-teoksen nimessä kreikan sanan hermēneuein voisi suomentaa myös toisin, jolloin teoksen nimi voisi olla esimerkiksi ”Väittämistä”.

Varhaisella keskiajalla aina 1100-luvulle saakka Tulkinnasta oli teoksen Kategoriat ohella ainoa Aristoteleen teos, joka oli tunnettu latinankielisessä lännessä, kunnes muut Aristoteleen teokset käännettiin kreikasta latinaksi.^[3] Näin teoksen historiallinen vaikutus on ollut monia muita Aristoteleen teoksia suurempi.^[2]

Tulkinnasta määrittelee perustavanlaatuiset väitelauseiden osat ja muodot, muun muassa:^[2]

• Termit: nimisana (nominaali), teonsana (verbi)
• Propositiot: väitelause (yksinkertainen, yhdistetty)
• Kielto (negaatio)
• Yleistykset
• Monitulkintaisuus

Käytännössä teos siis kuvaa, millainen väitelause on loogisesti pätevä, eli minkälaisia väitelauseita muotonsa puolesta voidaan yleensäkään käyttää väittelyissä. Aristoteles antaa myös negatiivisia esimerkkejä käsittelemällä kolmannen poissuljetun lakia sekä kieltämällä yleistykset ja modaliteetit.^[2]

• Aristoteles: Tulkinnasta. Teoksessa Aristoteles: Teokset I. Kategoriat. Tulkinnasta. Ensimmäinen analytiikka. Toinen analytiikka. ((Katēgoriai. Peri hérmēneias.) Suomentanut ja selitykset laatinut Lauri Carlson. (Analytika protera.) Suomentanut ja selitykset laatinut Simo Knuuttila. (Analytika hystera.) Suomentanut ja selitykset laatinut Juha Sihvola) Helsinki: Gaudeamus, 1994. ISBN 951-662-581-9

• Aristotle: Liber de Interpretatione. Teoksessa Aristotle: Categoriae et Liber de Interpretatione. (Toimittanut L. Minio-Paluello. Oxford Classical Texts) Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145073 Kreikankielinen alkuteksti.
• Aristotle: On Interpretation. Teoksessa Aristotle's Works. (Volume I. Categories. On Interpretation. Prior Analytics. Loeb Classical Library 325) Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99359-4 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

• Whitaker, C. W. A.: Aristotle’s De Interpretatione: Contradiction and Dialectic. Oxford: Clarendon Press, 1996.

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Περί ερμηνείας (kreikaksi)

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: On Interpretation (englanniksi)

• Aristotle: On Interpretation. The Internet Classics Archive. (englanniksi)