Wim Jansen

Wilhelmus ”Wim” Marinus Anthonius Jansen (28. lokakuuta 1946 Rotterdam – 25. tammikuuta 2022^[1]) oli alankomaalainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja. Hän saavutti pelaajana MM-hopeaa vuosina 1974 ja 1978.

Jansen pelasi suurimman osan urastaan kotikaupunkinsa Rotterdamin suurseurassa Feyenoordissa. Feyenoordissa hän voitti neljä Alankomaiden mestaruutta, yhden Alankomaiden Cupin sekä UEFA Cupin. Feyenoordissa hän voitti myös Euroopan Cupin vuonna 1970, kun Celtic FC kaatui finaalissa 2–1. 1980 hän siirtyi Feyenoordista yhdysvaltalaiseen Washington Diplomatsiin. Hän pelasi Washingtonissa 27 ottelua ja palasi sitten kotimaahan ja AFC Ajaxiin. 1982 hän siirtyi Ajaxista takaisin Washington Diplomatsiin, jossa hän päätti peliuransa vuonna 1983.^lähde?

Alankomaiden jalkapallomaajoukkueessa Jansen pelasi 65 A-maaottelua ja teki niissä yhden maalin.^[2] Hän oli mukana MM-kisoissa 1974 ja 1978, joissa molemmissa joukkue saavutti hopeaa.^[3]

Seurat pelaajana

• 1965–1980 Feyenoord Rotterdam
• 1980 Washington Diplomats
• 1980–1982 AFC Ajax
• 1982–1983 Washington Diplomats

Meriitit pelaajana

• Alankomaiden mestaruus (4): 1965, 1969, 1971, 1974
• Alankomaiden Cup: 1969
• UEFA Cup: 1974
• Euroopan Cup: 1970
• Intercontinental Cup: 1970
• MM-hopeaa (2): 1974, 1978

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Jansen aloitti valmennusuransa Feyenoord Rotterdamissa nuorisojoukkueen valmentajana 1982. Kaudella 1986–1987 hän toimi päävalmentaja Rinus Israëlin apuvalmentajana. Feyenoordista hän siirtyi kaudeksi 1987–1988 päävalmentajaksi belgialaisseura SC Lokereniin. Siellä hän valmensi yhden kauden ennen siirtymistään SVV Dordrechtin tekniseksi johtajaksi.

Jansen palasi valmennustehtäviin 1991 ja Feyenoordin päävalmentajaksi. Hän luotsasi Feyenoordin KNVB Cupin voittoon 1991 ja 1992. Cup-voittajien Cupissa 1991–1992 hän johdatti Feyenoordin välieriin, joissa se hävisi ranskalaiselle AS Monacolle vierasmaalisäännön perusteella.

Jansen siirtyi 1992 Feyenoordin tekniseksi johtajaksi. Päävalmentajaksi nousseen Hans Dorjeen sairastuttua hän palasi lyhyeksi aikaa päävalmentajaksi, kunnes Willem van Hanegem otti tehtävän vastaan. Feyenoord voitti Alankomaiden mestaruuden 1993 ja Cupin 1994 Jansenin toimiessa teknisenä johtajana.

Joulukuusta 1993 helmikuuhun 1994 Jansen toimi Saudi-Arabian jalkapallomaajoukkueen päävalmentajan Leo Beenhakkerin apuvalmentajana. 1994 hän siirtyi japanilaisen Sanfrecce Hiroshiman päävalmentajaksi. Joukkue ei saavuttanut suuria voittoja, ja kesäkuussa 1997 Jansen korvasi erotetun Tommy Burnsin skotlantilaisen Celticin päävalmentajana. Hänestä tuli Celticin ensimmäinen Britteinsaarten ulkopuolelta tullut päävalmentaja.

Jansen nousi legendaaristen Celtic-luotsien joukkoon luotsaamalla seuran Skotlannin Valioliigan voittoon 1998 kymmenen vuoden tauon jälkeen. Samalla kaudella Celtic voitti myös Skotlannin liigacupin. Hän erosi seuran peräsimestä 1998 mestaruuksien jälkeen riitauduttuaan General Manager Jock Brownin kanssa.

Jansen palasi 2002 valmennustehtäviin yhden kauden ajaksi japanilaisen Urawa Red Diamondsin apulaisvalmentajaksi.

Seurat valmentajana

• 1982–1986 Feyenoord Rotterdamin nuorisojoukkue
• 1986–1987 Feyenoord Rotterdamin apulaisvalmentaja
• 1987–1988 SC Lokeren
• 1988–1990 SVV Dordrecht (tekninen johtaja)
• 1991–1992 Feyenoord Rotterdam
• 1992–1993 Feyenoord Rotterdam (tekninen johtaja)
• 1993–1994 Saudi-Arabia (apuvalmentaja)
• 1994–1997 Sanfrecce Hiroshima
• 1997–1998 Celtic FC
• 2002 Urawa Red Diamonds (apuvalmentaja)

Meriitit valmentajana

• KNVB Cup: 1991, 1992
• Skotlannin mestaruus: 1998
• Skotlannin Liigacup: 1998
• Skotlannin vuoden valmentaja: 1998

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wim Jansen Wikimedia Commonsissa