Walesinterrieri

Walesinterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa	Wales,  Iso-Britannia
Määrä	Suomessa rekisteröity 842[1]
Alkuperäinen käyttö	luolakoira
Nykyinen käyttö	metsästys- ja seurakoira
Elinikä	12–15 vuotta[2]
Muita nimityksiä	walesi, welshi, Welsh Terrier, welshi terjer
FCI-luokitus	ryhmä 3 Terrierit alaryhmä 1 Isot ja keskikokoiset terrierit #78
Ulkonäkö
Paino	9–9,5 kg
Säkäkorkeus	korkeintaan 39 cm
Väritys	punaruskea mustin merkein tai musta harmaankirjava (grizzle) punaruskein merkein
Infobox OK

Walesinterrieri (engl. Welsh Terrier, kymriksi Daeargi Cymreig) on koirarotu, yksi monista terriereistä. Se sopii erilaiseen metsästykseen ja lemmikiksi. Walesinterrieri on peräisin Isosta-Britanniasta Walesista ja on syntynyt 1800-luvulla. Sen taustalla on epävirallinen rotu Black and Tan Terrier, joka ollut olemassa Englannissa jo 1200-luvulla. Sitä oli myös Walesissa, ja sen lajin Britannian kennelliitto vihdoin rekisteröi walesinterrieriksi. Vuoteen 1900 sen nimi oli "vanhaenglanninterrieri" eli "Black and Tan Rough Haired Terrier" ('mustaruskea karkeakarvainen terrieri'). Rotu hyväksyttiin Britanniassa 1886, ja se on siellä yleisempi kuin airedalenterrieri tai kettuterrieri.

Rodun väri on punaruskea mustin merkein tai musta harmaankirjava (grizzle) punaruskein merkein. Koiran säkäkorkeus voi olla korkeintaan 39 cm ja se voi painaa 9–9,5 kg.

Sillä on kaksinkertainen turkki, jossa aluskarva eristää ja karkea päällyskarva suojaa lialta, sateelta ja tuulelta.

Walesinterrieri on terrierin perikuva^{kenen mukaan?} ja sen luonne on tyypillinen terrierimäinen. Se näyttää airendalenterrieriltä, mutta on puolet pienempi. Se on iloinen, eloisa eikä juuri koskaan ujo tai arka. Walesinterriereistä voi tulla uskollisia ja tottelevaisia ystäviä, ja ne sopivat niin kaupunkiin kuin maallekin. Joskus niillä saattaa ilmetä metsästysviettiä. Se ei kaipaa erityisen paljon liikuntaa, mutta ei kuitenkaan väsy ja on hyvä kumppani liikuntaa harrastavalle. Se on aktiivinen ja peloton, eikä se ole innokas tappelemaan, mutta pitää kyllä tarvittaessa puoliaan. Mukavana pysyäkseen se kaipaa paljon henkisiä virikkeitä. Pikkuinen piha, jossa se joutuu olemaan päivän ilman mitään tekemistä, ei riitä sille. Nämä koirat kaipaavat kiinnostavaa tekemistä päivittäin.

Walesinterrierit sopeutuvat hyvin lasten kanssa olemiseen. Ne leikkivät mielellään ja katselevat lasten leikkiä. Ne myös leikkivät mielellään lasten kanssa, mutta joskus lapsi väsyy ennen koiraa, joten aikuisen valvova silmä on tarpeen, ettei tule väärinkäsityksiä.

Rotu kuuluu nypittäviin rotuihin. Sillä on karkea karva, joka pitää nyppiä käsin, ei leikata. Se ei pudottele karvoja kuten monet muut koirarodut, vaan siltä pitää nyppiä vanhat pitkät karvat, jolloin karva säilyy lyhyenä. Koira ei kaipaa säännöllistä kylvetystä. Turkki on nypittävät 3–6 kuukauden välein. Perusteellinen nyppiminen kestää 3–4 tuntia, ja kasvattajan pitää osata neuvoa, mistä löytyy ammattitaitoinen henkilö sen tekijäksi oikealla tavalla. Jos karvan leikkaa, se pehmenee ja sen selvärajainen musta ja ruskea väritys häviää, ja väri muuttuu epämääräisen sameaksi.

Seurakoirana olevan koiran turkin voi myös leikata, jos sen kanssa ei käy näyttelyissä.

Suurin osa walesinterriereistä on terveitä ja ne ovat fyysisesti kestäviä. Rodulla ei ole mitään sille tyypillisiä vikoja. Terve walesinterrieri elää noin viisitoistavuotiaaksi ja pysyy aktiivisena ja eloisana hyvin iäkkääksi, jos siitä ja sen terveydestä pidetään hyvää huolta.

• Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Walesinterrieri.

• Kennelliiton rotukuvaus
• Walesinterrierikerho
• hankikoira.fi