Särkijärvi (Tampere, Hervanta)

Särkijärvi
Särkijärveä Hervannan vesitornista.
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Pirkanmaa‎
Koordinaatit	61°26′52″N, 23°47′47″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue	Moisionjoen valuma-alue‎ (35.24)
Laskuoja	oja Suolijärveen [1]
Järvinumero	35.242.1.015
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	114,9 m [1]
Rantaviiva	13,0969 km [2]
Pinta-ala	1,44961 km² [2]
Tilavuus	0,00946658 km³ [2]
Keskisyvyys	6,53 m [2]
Suurin syvyys	21,73 m [2]
Särkijärvi
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Särkijärvi ^[2][1] on Pirkanmaalla Tampereella sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajaveden–Pyhäjärven alueen Moisionjoen valuma-alueeseen. Särkijärvi on osa Höytämönjärven valuma-aluetta.^[2][1]

Järvi on 3,8 kilometriä pitkä, 1,3 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 145 hehtaaria. Järvi on pitkän muotoinen ja se suuntautuu lounas-koillis-suuntaan. Sen koillispäässä on Lahdesjärvi-niminen lahti, joka kurkottaa noin 50 metriä leveän lahden suulta luoteeseen 800 metriä pitkänä ja alle 300 metriä leveänä omana järvialtaanaan. Ilman Lahdesjärveä Särkijärvi olisi vain 550 metriä leveä. Järvessä on kaksi suurempaa saarta ja kaksi pientä luotoa. Etelärannassa sijaitsee 60 metriä pitkä Lehtisaari ja koillispään pohjoisrannassa 80 metriä pitkä Pihtikanto. Myös luodot sijaitsevat rannan tuntumassa. Järvi on luodattu. Luotauksen perusteella järven 22-metrinen syvin kohta sijaitsee lounaispuolen puolivälissä, missä on laajempi syvänne. Järven keskellä on yli 15 metriä syvää ja koillispäässä vain pari yli 15 metrin syvännettä. Lahdesjärven suurin syväys on noin 3 metriä.^[2][1][3]

Järveen laskee yhdeksän lyhyttä metsäojaa. Järven lounaispäähän laskee Vuoreksenlammin laskuoja ja etelästä Rimminsuon kuivatusvesien oja. Särkijärven oma laskuoja lähtee koillispäästä Lahdesjärveä vastapäätä, mista alkaa vain 270 metriä pitkä Suolioja, joka laskee Suolijärveen.^[1]

Järven rantaviivan pituus on 13,1 kilometriä. Järven etelärannat ovat jyrkempiä kuin pohjoisrannat. Rannoille ei ole rakennettu kovinkaan paljon, mutta siellä on noin 70 vapaa-ajan asuntoa. Kaikille niistä ei johda teitä. Järven ylittää Lahdesjärven vierestä valtatieltä 9 Vuorekseen johtava Vuoreksen puistokatu Särkijärven siltaa pitkin. Korkeajännitelinja sivuaa Lahdesjärveä pohjoisessa.^[2][1][3]

Järven vedenlaatua esitellään käyttämällä joitakin vuosien 2010, 2011, 2012, 2014 ja 2015 (loppukesien ja - talvien) tutkimustuloksia, jotka on otettu järven syvänteestä. Järven pintavesi on ollut kirkasta (keskimäärin 0,9 FNU), veden näkösyvyys on ollut keskimäärin 4,0 metriä ja vedenväri on vaalean ruskea (väriluku 12–18 mg(Pt)/l, keskiarvolla 15 mg(Pt)/l). Veden sähkönjohtavuus on keskimmäärin 8,5 mS/m, mikä on suomalaisessa järvessä normaali taso. Järven pintaveden happamuustaso on ollut keskimäärin pH 7,1–7,2. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä (keskimäärin 0,18 mmol/l). Silloin järvi ei ole välittömässä vaarassa happamoitua. Järven vesi lämpötilakerrostuu selvästi talvisin ja kesäisin. Silloin järven pohjan lähellä alusvedessä voi olla hyvinkin erilaiset olosuhteet kuin päällysvedessä. Alusveden happamuustaso on talvella pH 6,7 ja kesällä pH 6,8. Päällysveden happipitoisuus on ollut kesäisin 8,2 mg/l, jolloin hapen kylläisyys on ollut 87%. Talvisin se on ollut 11,7 mg/l (kylläisyys 93%). Alusveteen ei lämpötilakerrostumisen vuoksi tule kovin paljon happitäydennystä pinnalta. Siellä on kesäisin ollut happipitoisuus 2,9 mg/l (kylläisyys 34%) ja talvisin 4,5 mg/l (kylläisyys 34%). Näiden arvojen perusteella voidaan järven happitilanne kokonaisuudessaan luokitella välttäväksi. Kun hapen määrä vähenee alusvedessä pohjan lähellä, aiheutuu siitä haitallisia seurauksia. Hapen vähennyttyä kriittiselle tasolle, on siitä voinut aiheutua sisäistä kuormitusta. Sisäisessä kuormutuksessa pohjan sedimentistä liukenee takaisin veteen ravintoaineita ja metalleja, joiden pitoisuudet kasvavat alusvedessä. Päällysvedessä fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 7 µg/l. Kesäisin pitoisuudet ovat olleet keskimäärin 8 µg/l ja talvisin 6 µg/l. Alusvedessä pohjan lähellä fosforipitoisuudet ovat olleet kesällä 12 µg/l ja talvella 8 µg/l. Typpipitoisuudet ovat olleet päällisvedessä keskimäärin 302 µg/l (vaihteluvälillä 250–350 µg/l), kun taas alusveden typpipitoisuudet ovat vaihdelleet 370–510 µg/l. Näiden tulosten perusteella järvi voidaan ravinteidensä puolesta luokitella karuksi järveksi.^[2]

Vuonna 1953 julkaistussa peruskartassa järven rannoilta oli lohkottu vapaa-ajan asunnoille tontteja, jonne oli rakennettu runsaasti mökkejä.^[4][5] Järven ylittävä silta valmistui vuonna 2011. Silta oli valmistuessaan Tampereen pisin.^[6]