Pilvet (Aristofanes)

Pilvet
Νεφέλαι
Strepsiades ja Feidippides keskustelevat, Sokrates riippuu korissa. Kohtaus komediasta Pilvet (Joannes Sambucus: Emblemata et aliquot nummis antiqui operis, 1564).
Kirjoittaja	Aristofanes
Alkuperäiskieli	muinaiskreikka (klassinen)
Tyylilaji	komedia
Aihe	Sokrateen ja sofistien arvostelu
Tapahtumapaikka ja -aika	Ateena 400-luvulla eaa.: Strepsiadeen koti, Ajatushautomo (Sokrateen koulu)
Kantaesitys	423 eaa.
Kantaesityspaikka	Dionysoksen teatteri, Ateena
Henkilöt
Henkilöt	Strepsiades, talonpoika Feidippides, Strepsiadeen poika Ksanthias, orja Sokrates Khairefon ja muita Sokrateen oppilaita Oikeamielinen, argumentti Vääristelijä, argumentti Pasias, velkoja Amynias, toinen velkoja palvelijoita yms.
Kuoro	Pilvettäriä (jumalattaria)
Infobox OK

Pilvet (m.kreik. Νεφέλαι, Nefelai, lat. Nubes) on Aristofaneen kirjoittama antiikin kreikkalainen komedia, joka pilkkaa sofisteja ja Sokratesta sekä muita Ateenan 400-luvun eaa. älymystön suuntauksia.^[1] Vaikka näytelmä sijoittui viimeiseksi komediakilpailussa, johon se osallistui, se on Aristofaneen tunnetuimpia teoksia, koska se tarjoaa Sokrateesta hyvin poikkeuksellisen kuvan.

Aristofaneen Pilvien kantaesitys oli Ateenan Dionysoksen teatterilla kaupunki-Dionysia-juhlilla vuonna 423 eaa. Näytelmä tuli juhlien komediakilpailussa kolmanneksi eli viimeiselle sijalle.^[2] Ensimmäisen epäonnistumisensa jälkeen Aristofanes kirjoitti näytelmän uudelleen joskus vuosien 420–417 eaa. välisenä aikana^[1] ja lisäsi sen keskelle väliajan, jossa näytelmäkirjailija itse astuu näyttämölle ja syyttää yleisöä huonosta huumorintajusta. Näin näytelmää voidaan pitää ensimmäisenä itseensä viittaavan kirjallisuuden ilmentymänä.

Pilvet edustaa tyyliltään ja rakenteeltaan niin kutsuttua vanhaa attikalaista komediaa. Näytelmän pituus on 1 509 runosäettä.^[1]

Näytelmä alkaa sillä, että Strepsiades istuu yöllä sängyssä poikansa Feidippideen nukkuessa autuaasti viereisessä sängyssä. Strepsiades valittaa, että on liian huolissaan kotitaloutensa veloista, jotta saisi unta. Hänen vaimonsa, joka on hienoa sukua, on saanut pojan kiinnostumaan kalliista hevosharrastuksesta.^[3]

Strepsiades miettii suunnitelmaa päästä veloistaan, ja herättää tämän jälkeen poikansa varovasti ja pyytää tätä tekemään jotakin puolestaan. Feidippes myöntyy aluksi, mutta kieltäytyy kuultuaan, että hänen pitäisi kirjautua oppilaaksi Ajatushautomoon, tyhjäntoimittajien ja hamppareiden kouluna pitämäänsä paikkaan, jonka oppilaiden kanssa kukaan urheilullinen nuori mies ei halua olla missään tekemisissä. Strepsiades selittää, että Ajatushautomon oppilaat oppivat kääntämään huonot argumentit voittaviksi argumenteiksi, ja tämä olisi ainoa keino, jolla he voisivat voittaa velkojansa oikeudessa. Feidippides ei kuitenkaan vakuutu ajatuksesta, ja Strepsiades päättää itse ryhtyä Ajatushautomon opiskelijaksi iästään huolimatta.^[3]

Ajatushautomolla Strepsiades tapaa oppilaan, joka kertoo koulun johtajan Sokrateen viimeisimmistä löydöksistä: tämä on mitannut kirpun hyppyjen pituuksia, ja kehittänyt näin uuden mittayksikön, kirpun jalan; sekä selvittänyt hyttysen ininän alkuperän, hyttysen takapään, jossa ilma puristuu suolessa ja tulee ulos kuin torvesta. Viimeisimpänä hän on tutkinut Kuun rataa ja kiertokulkua. Strepsiades vaikuttuu ja haluaa heti tavata Sokrateen. Toive täyttyy pian: Sokrates saapuu paikalle korissa, joka roikkuu yläilmoissa; sieltä hänen on helpompi tarkkailla taivaan ilmiöitä. Strepsiades huutaa tätä nimeltä ja kysyy, mitä hän puuhailee; Sokrates vastaa:^[3]

»SOKRATES Mä leijun ilmass', aurinkoa aprikoin.
STREPSIADES Sä jumalia halveksit, kun heilut noin. Maass' aprikoi!
SOKRATES Mä yläilmain ilmiöt
vain ymmärrän, jos itse istun ilmassa,
ja tuulenhengen aina annan leyhyttää
mun henkeäni, jok' on samaa ainetta.
Ei maasta käsin tutkia voi korkeaa.^[4]»

Lopulta Sokrates laskeutuu alas, ja niin alkaa Strepsiadeen vastaanottoseremonia kouluun. Paikalle saapuu Pilvettärien, ajattelijoiden ja muiden vetelehtijöiden suojelusjumalattarien, muodostama kuoro. Pilvettäret laulavat juhlallisesti paikoista, jossa ovat nousseet, ja Ateenasta, johon nyt ovat saapuneet. Strepsiades pyytää Pilvettäriä tekemään itsestään Kreikan parhaan puhujan. Nämä lupaavat Strepsiadeelle loistavan tulevaisuuden. Sokrates johdattaa hänet Ajatushautomoon ensimmäiselle oppitunnille.^[5]

Pilvettäret astuvat sillä välin puhumaan suoraan yleisölle parabasiksessa. Kuoro riisuu pilviasunsa ja sanoo, että näytelmä on kirjoittajansa nerokkain ja vaati suurta vaivannäköä. Kuoro moittii yleisöä siitä, ettei näytelmä menestynyt juhlilla aiemmin vaan hävisi huonommille näytelmille, ja ylistää kirjailijaa omaperäisyydestä ja siitä, että tämä rohkenee pilkata vaikutusvaltaisia poliitikkoja, kuten Kleonia. Tämän jälkeen kuoro palaa pilvien rooliin, ja lupaa jumalallisia siunauksia, jos yleisö rankaisee Kleonia, sekä nuhtelee ateenalaisia siitä, että nämä olivat muuttaneet kalenteria, minkä seurauksena se ei enää ollut samassa tahdissa Kuun vaiheiden kanssa.^[5]

Sokrates palaa näyttämölle suuttuneena ja valittaa uuden oppilaansa kyvyttömyyttä. Hän yrittää opettaa Strepsiadesta vielä kerran, ja laittaa tämän makaamaan sänkyyn peiton alle ikään kuin mietiskelemään, siinä tarkoituksessa että ajatukset nousisivat ikään kuin luonnostaan tämän päähän. Strepsiades valittaa ensin luteita ja sitten päätyy tyydyttämään itseään peiton alla, ja lopulta Sokrates kieltäytyy enää olemasta tekemisissä tämän kanssa. Pilvettäret neuvovat Sokratesta ottamaan jonkun nuoremman oppilaan.^[5]

Strepsiades saa poikansa Feidippideen uhkailemalla Ajatushautomolle. Siellä he kohtaavat kaksi henkilöitynyttä argumenttia, Oikeamielisen ja Vääristelijän, jotka ovat Sokrateen kumppaneita. Nämä kaksi väittelevät siitä, kumpi osaa tarjota parempaa kasvatusta. Oikeamielinen on oikeuden ja jumalten puolella ja lupaa opettaa Feidippideelle rehellistä ja kurinalaista elämää; Vääristelijä puolestaan kieltää oikeuden ja lupaa tarjota helppoa ja nautinnontäytteistä elämää, joka on tyypillistä ihmisille, jotka osaavat puhua itsensä pois ongelmista. Väittelyn jälkeen pieni katsaus yleisöön riittää osoittamaan, että Vääristelijän oppilaat näyttävätkin nousseen Ateenan johtopaikoille. Oikeamielinen hyväksyy tappionsa. Vääristelijä johdattaa Feidippideen sisään Ajatushautomoon, ja Strepsiades poistuu tyytyväisenä kotiinsa.^[5]

Pilvet astuvat näyttämölle toistamiseen puhuakseen suoraan yleisölle. Ne vaativat näytelmälle ensimmäistä palkintoa, ja lupaavat vastineeksi hyviä sateita — muussa tapauksessa ne uhkaavat tuhota sadon, särkeä katot ja pilata hääjuhlat.^[5]

Strepsiades palaa Ajatushautomoon noutamaan poikaansa. Feidippides on muuttunut kalpeaksi nössöksi ja älyköksi, jollaiseksi aiemmin pelkäsi tulevansa. Strepsiades vie pojan takaisin kotiin innoissaan siitä, että tämä voisi puhua heidät ulos taloudellisista ongelmista, ja järjestää tälle juhlat. Seuraavaksi paikalle tulee yksi velkojista yhdessä oikeudenkäyntiä varten hankkimansa todistajan kanssa, mutta Strepsiades suhtautuu tähän ylenkatseella. Toinen velkoja saa saman kohtelun, ja Strepsiades palaa juhlimaan poikaansa.^[5]

Vähän ajan kuluttua Strepsiades kuitenkin astuu ulos talostaan ja valittaa saaneensa selkäänsä omalta pojaltaan. Feidippides astuu paikalle ja väittelee isänsä kanssa siitä, että jos isällä on oikeus lyödä poikaansa, on pojallakin oikeus lyödä isäänsä. Lopuksi Feidippides uhkaa lyödä äitiäänkin. Strepsiades ryntää suuttuneena Ajatushautomoon syyttäen Sokratesta kaikesta. Hän johtaa orjansa, jotka ovat varustautuneet soihduin ja työkaluin, hyökkäykseen koulua vastaan, ja koulurakennus sytytetään palamaan. Näytelmä päättyy siihen, että Sokrates oppilaineen juoksee ulos palavasta talosta, ja heitä ajetaan takaa. Kuoro hipsii vaivihkaa pois paikalta.^[5]

»STREPSIADES Kas siitä saitte, jumalien solvaajat,
kuun vaelluksen kelvottomat kurkkijat!
Lyö, hutki heitä! Suuret heill' on rikokset,
vaan suurin niistä jumalien rienaus.^[6]»

Näytelmä on suhteellisen vakava vanhan komedian edustajaksi, ja tämä saattaa olla syy sen epäonnistumiseen näytelmäkilpailuissa. Komedian pääteemana vaikuttaa olevan Ateenan koulutuksen rappio, kun vanhan jumaluskon tilalle on tullut uusia, kilpailevia rationaalisesti ja tieteellisesti perusteltuja ajatuksia. Näytelmä esittää Sokrateen sofistina ja humpuukimaakarina, ja tätä pilkattiin myös monissa muissa ajan komedioissa. Platon esitti Sokrateen puolustuspuheessa näytelmän yhdeksi syyksi, joka lopulta johti Sokrateen saamaan kuolemantuomioon. Sokrates tuomittiin kuitenkin vasta 24 vuotta näytelmän esitystä myöhemmin.^[1]

• Aristofanes: Pilvet. (5-näytöksinen huvinäytelmä. Suomentanut V. Arti. 2. painos (1. painos 1952)) Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-25095-3
• Aristofanes: Pilvet. Monisteessa Aristofanes: Komediat 1. (Akharnalaiset, Ritarit, Pilvet, Ampiaiset) Suomentanut Aulis Rissanen. Omakustanne, 1972.

• Aristophanes: Nubes. Teoksessa Aristophanis Comoediae Vol. I. (Ach., Eq., Nub., Vesp., Pax, Aves. Toim. F. W. Hall & W. M. Geldart. Oxford Classical Texts) Oxford University Press, 1963. ISBN 978-0-19-814504-2 Kreikankielinen alkuteksti.
• Aristophanes: Clouds. Teoksessa Aristophanes: Clouds. Wasps. Peace. (Aristophanes Volume II. Käännös Jeffrey Henderson. Loeb Classical Library 488) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1998. ISBN 9780674995376 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

• Marianetti, Marie C.: Religion and politics in Aristophanes' Clouds. (Altertumswissenschaftliche Texte und Studien 24) Olms-Weidmann, 1992. ISBN 3487096331
• O'Regan, Daphne: Rhetoric, Comedy, and the Violence of Language in Aristophanes' Clouds. Oxford University Press, 1992. ISBN 0195361458
• Strauss, Leo: Socrates and Aristophanes. University of Chicago Press, 1966. ISBN 0226777197

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pilvet Wikimedia Commonsissa

• Αριστοφάνης: Νεφέλαι. Wikisource. (muinaiskreikaksi)
• Aristophanes: Clouds. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)