Peter Sellers

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Peter Sellers
Henkilötiedot
Koko nimi Richard Henry Sellers
Syntynyt8. syyskuuta 1925
Southsea, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut24. heinäkuuta 1980 (54 vuotta)
Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti näyttelijä, koomikko
Puoliso
Näyttelijä
Aktiivisena 1948–1980
Aiheesta muualla
www.petersellers.com
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Peter Sellers, oikealta nimeltään Richard Henry Sellers, (8. syyskuuta 1925 Southsea, Portsmouth, Englanti24. heinäkuuta 1980 Lontoo, Englanti)[1] oli englantilainen koomikko, imitaattori ja näyttelijä. Hänen merkittävimpiä elokuviaan ovat Blake Edwardsin Vaaleanpunainen pantteri -elokuvat, Stanley Kubrickin elokuva Tohtori Outolempi (1964) sekä Hal Ashbyn Tervetuloa, Mr. Chance! (1979).

Sellersiä pidetään yhtenä aikansa merkittävimmistä ja arvostetuimmista näyttelijöistä. Hänet mainitaan usein kaikkien aikojen parhaaksi koomikoksi. Kotimaassaan Isossa-Britanniassa Sellersiä on pidetty maan suurimpana koomikkonerona sitten Charles Chaplinin[2]. Sellers oli erikoistunut imitaatioihin ja aksentteihin. Hänestä on käytetty nimitystä ”kävelevä luokkaero”, mikä juontaa Englannin sosiaaliluokkien välisiin murre-eroihin. Sellersin väitetään osanneen seitsemän eri sosiaaliluokan murretta täydellisesti. Sellers imitoi taitavasti myös eri maiden aksentteja. Sellersin arvostus näyttelijänä perustuu myös ilmiömäiseen muuntautumiskykyyn. Muun muassa näyttelijä Bette Davis sanoi, ettei Sellers ole näyttelijä vaan kameleontti.[3] Shirley Maclaine kutsui Sellersiä lahjakkuudeksi, joka pystyi näyttelemään mitä tahansa.[4]

Sellersiä on kuvattu äkkipikaiseksi, lapselliseksi ja vaikeaksi henkilöksi, jonka oma persoonallisuus hukkui lukuisten roolihahmojen alle.[5][2] Hän riitaantui monien ohjaajien ja näyttelijöiden kanssa ja koki kolme avioeroa. Yhteensä Sellers oli naimisissa neljästi.

Sellers syntyi vuonna 1925 protestanttiselle isälle ja juutalaiselle äidille. Hänen äidinpuolinen isoisänsä isä oli sefardijuutalainen nyrkkeilijä Daniel Mendoza.[6][7] Sellers varttui Lontoossa ja kävi roomalaiskatolista koulua.[6]

Uran alkuvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viihdetaiteilijoiden pojaksi syntynyt Sellers aloitti uransa BBC:n suositussa radiohupailussa The Goon Show (1951–1960) Harry Secomben ja Spike Milliganin kanssa. Jo The Goon Show’ssa Sellers osoitti lahjakkuutensa luoda koomisia tyyppejä sekä matkia erilaisia murteita ja aksentteja. Sellers esiintyi myös television huumoriohjelmissa. Hänen koomikkoparinaan oli usein Graham Stark, jonka kanssa Sellers esiintyi myöhemmin monissa elokuvissa.

Sellers aloitti elokuvauransa 1950-luvulla näyttelemällä brittikomedioissa, kuten Naisentappajat (The Ladykillers, 1955), jossa hän uransa ainoan kerran näytteli yhdessä Alec Guinnessin kanssa, Viikunanlehtiä ja lakkoilua (I’m All Right, Jack, 1959) ja Hiiri joka murisi (The Mouse That Roared, 1959). Todellinen läpimurtoelokuva oli kuitenkin George Bernard Shaw’n näytelmään perustuva Miljoonaperijätär (The Millionairness, 1960), jossa Sellersin vastanäyttelijänä oli Sophia Loren. Elokuvan menestys nosti Sellersin kansainväliseen kuuluisuuteen.

Lopullinen läpimurto: Tohtori Outolempi ja Vaaleanpunainen pantteri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miljoonaperijättären menestyksen jälkeen Sellersin ura kulki kahtaalle. Stanley Kubrick poimi hänet elokuviinsa Lolita (1962) ja Tohtori Outolempi (Dr. Strangelove, 1964), joista jälkimmäistä pidetään Sellersin parhaana työnä. Tohtori Outolemmessä hän näytteli virtuoosimaisen kolmoisroolin brittiupseerina, Yhdysvaltain presidenttinä ja hulluna natsitiedemiehenä tohtori Outolempenä. Alun perin Sellersin piti esittää myös neljäs rooli, mutta hän katkaisi jalkansa kesken kuvausten. Hän sai Outolemmestä toisen Oscar-ehdokkuutensa. Kubrick vaikuttui syvästi Sellersin suorituksesta ja piti tätä sittemmin suosikkinäyttelijänään.[8]

Sellersin tunnetuin rooli lienee kuitenkin kömpelö ranskalaiskomisario Jacques Clouseau Blake Edwardsin Vaaleanpunainen pantteri -elokuvasarjassa. Ensimmäinen elokuva Vaaleanpunainen pantteri (The Pink Panther) tehtiin 1963. Elokuva rakennettiin pääosassa näytelleen David Nivenin ympärille, mutta Sellersin koomisuus varasti huomion Niveniltä. Elokuva sai Sellersin eläessä neljä jatko-osaa, joista jokaisessa Sellers oli pääroolissa: Laukaus pimeässä (A Shot in the Dark, 1964), Vaaleanpunaisen pantterin paluu (The Return of the Pink Panther, 1975), Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen (The Pink Panther Strikes Again, 1976) ja Vaaleanpunaisen pantterin kosto (Revenge of the Pink Panther, 1978). Peter Sellersin suoritusta Clouseauna on taitavuudessaan verrattu Chaplinin ja Buster Keatonin roolisuorituksiin [9]. Sellers puhui karrikoidulla ranskalaisella aksentilla ja sai käyttää muuntautumiskykyään sekä kielellisiä lahjojaan naamioitumalla erilaisiin valepukuihin, kuten paaviksi, kiinalaiseksi mafiosoksi tai ruotsalaiseksi merirosvoksi. Eräänlaisena Pantteri-sarjan kylkiäisenä Edwardsilta ja Sellersiltä syntyi myös kohelluskomedia Pahuksenmoiset pirskeet (The Party, 1968), jossa Sellers esitti kömpelöä intialaista elokuvanäyttelijää. Pahuksenmoisista pirskeistä piti Edwardsin alkuperäisten suunnitelmien mukaan tulla mykkäelokuva, mutta kuvausten alussa Sellers huomasi hahmonsa toimivan paremmin puhuvana, joten suunnitelmasta luovuttiin. [10]

Vaaleanpunaisen pantterin koston jälkeen Sellers alkoi saada tarpeekseen Clouseaun roolista ja koki, ettei hänellä ole siihen enää mitään annettavaa.[11] Siitä huolimatta Sellers oli kaksi vuotta myöhemmin mukana tekemässä käsikirjoitusta elokuvaan Vaaleanpunaisen pantterin romanssi, joka oli määrä tehdä ilman Blake Edwardsia. Sellers kuitenkin kuoli sydänkohtaukseen ennen kuvauksia. Vaaleanpunaisen pantterin romanssia ei koskaan tehty. Viimeinen Peter Sellersin tähdittämä Vaaleanpunainen pantteri -elokuva Vaaleanpunaisen pantterin jäljillä (1982) tehtiin hänen kuolemansa jälkeen hyödyntämällä aikaisempien elokuvien materiaalia.

Sellersin uran viimeiseksi kohokohdaksi jäi Jerzy Kosinskin kirjaan "Mukana kuvassa" perustunut satiirinen draamaelokuva Tervetuloa Mr. Chance! (Being There, 1979). Sellers piti roolia suurimpana ambitionaan, ja totesi heti kirjan ilmestyttyä: "Maailmassa ei ole kuin yksi näyttelijä joka osaa tulkita Chancen osan. Minä."[12] Hän sai puutarhuri Chancen roolista uransa kolmannen Oscar-ehdokkuuden muttei voittanut tälläkään kertaa.

Sellersistä tehtiin vuonna 2004 palkittu elämäkertaelokuva Peter Sellersin elämä, jossa häntä näyttelee Geoffrey Rush.

Sellersin vaikea yksityiselämä: ”Mies vailla omaa persoonallisuutta”

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Britt Ekland ja Peter Sellers vuonna 1964

Peter Sellers on saanut julkisuutta paitsi loistavien elokuvasuoritustensa myös vaikean yksityiselämänsä vuoksi. Sellersiä on kuvattu pakkomielteiseksi perfektionistiksi, joka suhtautui näyttelemiseen äärimmäisen kunnianhimoisesti. Sellers sanoikin puoliksi vakavissaan, ettei hänellä ole omaa minää. Elokuvakriitikko Roger Ebert on sanonut, ettei Sellersillä ollut omaa persoonaa, vaan hän oli roolihahmojen vallassa.[13]

Sellersin hankala luonne näkyi myös useina riitoina ohjaajien kanssa. Hän riitaantui Blake Edwardsin kanssa pahasti vuonna 1964 Laukaus pimeässä -elokuvan kuvauksissa, eivätkä miehet suostuneet puhumaan toisilleen. Sellers vannoi useasti, ettei hän tekisi enää koskaan elokuvia Edwardsin kanssa.[14] Vuonna 1967 Casino Royale -elokuvan kuvauksissa Sellers riitaantui pahasti näyttelijä Orson Wellesin kanssa, koska Welles vietti aikaa prinsessa Margaretin kanssa, joka oli myös Sellersin hyvä ystävä. Sellers kieltäytyi näyttelemästä Wellesin kanssa ja ajautui ehdottomuutensa vuoksi lopulta käsikähmään ohjaaja Joseph McGrathin kanssa. Sellers ei pitänyt myöskään elokuvan tyylistä, sillä hän olisi halunnut tehdä vakavan James Bond -elokuvan parodian sijaan. Lopulta Sellers jätti kuvaukset kesken, eikä kaikkia suunniteltuja kohtauksia ehditty filmata.[15][16]

Peter Sellersin viimeisen elokuvan, Tervetuloa, Mr. Chancen, ohjannut Hal Ashby on pohtinut, että Sellersin käyttäytyminen ja asenne olivat täysin erilaisia silloin, kun tämä koki elokuvan tekemisen tärkeäksi, sen sijaan, että olisi tehnyt sen vain rahan vuoksi. Esimerkiksi Stanley Kubrickin kanssa filmatut Lolita ja Tohtori Outolempi, Blake Edwardsin ohjaamat ensimmäinen Vaaleanpunainen pantteri ja Pahuksenmoiset pirskeet sekä varsinkin Tervetuloa, Mr. Chance olivat elokuvia, joiden tekemiseen Sellers suhtautui erittäin kunnianhimoisesti ja vakavasti. Toisaalta Sellersin hankala luonne tuli voimakkaasti esiin silloin, kun Sellers teki elokuvia, joita ei olisi halunnut tehdä.[17]

Sellersin parisuhteet olivat epäonnisia: hän oli naimisissa neljä kertaa, näyttelijä Anne Howen (1951–1961), näyttelijä Britt Eklandin (1964–1968), malli Miranda Quarryn (1970–1974) ja näyttelijä Lynne Frederickin (1977–) kanssa. Howen kanssa Sellers sai kaksi lasta, Michaelin ja Sarahin, ja Eklandin kanssa yhden, Victorian. Avio-ongelmia aiheuttivat Sellersin pakonomainen omistautuminen työlleen, voimakas äitisuhde, mustasukkaisuus, kotityrannin luonne sekä pakkomielteiset ihastumiset joihinkin vastanäyttelijöihinsä, kuten Sophia Loreniin. Sellers ei myöskään päässyt koskaan kunnolla yli ensimmäisestä avioliitostaan. Hän katui avioeroaan Anne Howesta ja piti tämän lähellään aina kuolemaansa asti.

Peter Sellersin ja Britt Eklandin avioero oli myrskyisä. Sellersin pitkäaikainen ystävä, näyttelijä Graham Stark on kertonut Sellersin syyttäneen ja mustamaalanneen Eklandia avioeron jälkeen. Peter Sellersin elämäkerran kirjoittanut Roger Lewis on sanonut, että Victoria-tytär oli Sellersille avioeroriidan välikappale, jonka avulla tämä yritti satuttaa Eklandia: ”Sellers teki tyttärestään huolehtimisesta ison numeron ja järjesti lomaa voidakseen viettää hänen kanssaan aikaa. Mutta kun Victoria tuli hänen luokseen, Sellers jätti hänet lastenhoitajien hoidettavaksi ja katosi itse jonnekin.[18]. Lapsiaan kohtaan Sellers oli muutenkin ankara. Poikaansa Michaeliin hän ei pitänyt juurikaan yhteyttä tämän aikuistuttua. Viimeisinä vuosinaan Sellers sai kuitenkin korjattua välit poikansa kanssa[16]. Perhe sai kärsiä muutenkin Peter Sellersin äkkipikaisuudesta. Vuonna 1980 Tervetuloa, Mr. Chancen jälkeen Sellers kysyi tyttäreltään Victorialta, mitä tämä oli pitänyt elokuvasta: "Sanoin, 'Kyllä, se oli mielestäni mahtava'. Mutta sitten sanoin, 'Sinä näytit pieneltä, vanhalta mieheltä', ja hän sekosi. Hän heitti juomat päälleni ja käski painua seuraavalla koneella kotiin." Kun Sellersin toinen tytär Sarah puolusteli siskopuoltaan, Sellers ilmoitti katkaisevansa välit myös häneen: "Sen jälkeen, mitä tänä aamuna tapahtui Victorian kanssa, olen onnellinen jos en kuule sinusta enää. En pysty edes kertomaan, mitä ajattelen sinusta. Se on varmasti ilmiselvää. Hyvästi, isäsi."[19]

Sellersin kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peter Sellers kuoli sydänkohtaukseen Middlesexin sairaalassa Lontoossa 24. heinäkuuta 1980. Hän oli kuollessaan 54-vuotias. Sellers oli ennen kuolemaansa kärsinyt jo pitkään sydänvaivoista. Jo 16 vuotta aiemmin, 5. huhtikuuta 1964, Sellers oli saanut vakavan sydänkohtauksen, jonka aikana hänen sydämensä oli pysähtynyt kahdeksan kertaa kolmen tunnin aikana. Terveyshuolia pahensi myös se, että 1960-luvulta lähtien Sellers oli käyttänyt päihteitä[20]. Sellers oli hakenut avioeroa Lynne Frederickista vain viikkoa ennen kuolemaansa. Kuolinpäivänään Sellersin oli määrä allekirjoittaa avioeropaperit, jolloin hänen omaisuutensa olisi jakautunut kaikille kolmelle lapselle, mutta hän ei ehtinyt tätä tehdä. Frederick peri Sellersin miljoonien omaisuuden ja kullekin lapselle jäi 2 000 dollaria. Sellers oli tahtonut hautajaisissaan soitettavan Glenn Millerin kappaleen ”In the Mood”. Tämän katsottiin olleen hänen omalaatuista huumoriaan, sillä todellisuudessa Sellers inhosi kappaletta.[21]

Sellers muiden sanoin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Avioliitto Sellersin kanssa oli todella, todella pelottavaa. Hän oli hyvin hankala mies. Myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että hän oli maanis-depressiivinen. Monet koomikot ovat. Hän oli hauska mies, mutta hänen kanssaan eläminen ei ollut hauskaa.”

Britt Ekland[22]

”Minulla ja Sellersillä oli todellinen viha-rakkaussuhde. Hän sanoi monesti kuvausten jälkeen, ettei enää koskaan tee töitä kanssani. Peter Sellersin kanssa työskentely tarkoitti sitä, että samaan aikaan oli niin hauskaa kuin mahdollista ja niin kamalaa kuin mahdollista. Yhteistyömme oli sekä elämäni hauskinta aikaa että helvetillistä tuskaa.”

Blake Edwards[14]lähde tarkemmin?

"Hän aiheuttaa kipua kaikille, jotka ovat hänen lähellään. Vaikka olet hänen törkeän käyttäytymisensä, itsekkyytensä tai kiukuttelunsa uhri, löydät lopulta aina itsesi jälkeenpäin hymyilemästä - vaikkakin kyyneleitä purren".

Spike Milligan[23]

”Sellers ilmestyi takahuoneeseemme erään Lontoon-keikan jälkeen kuultuaan, että olin hänen harras ihailijansa. Meistä tuli todella hyviä ystäviä” …

… ”Koskaan ei voinut tietää, milloin Peter muuttuisi Clouseauksi. Eräänä iltana Peterillä oli seuralaisenaan vaaleaverikkö, jolla oli yllään upea valkoinen laahuksellinen iltapuku. Menimme neljästään White Elephantiin, Lontoon hienoimmalle kasinoklubille – paikassa oli smokkipakko. Peter oli klubin vakioasiakas. Istuuduttuamme illallispöytään Peter pudotti lautasliinansa lattialle. ’Voi ei’, hän sanoi Clouseaun äänellä. ’Taisin pudottaa lautasliinani.’ Kun hän kumartui nostamaan lautasliinaansa – pläts! – hän kaatui naama edellä spagettilautaselleen. Sitten hän istahti taas tuolilleen. ’Voi kuinka kömpelöä.’ Tarjoilija pyöritteli silmiään Peterin alkaessa pyyhkiä kasvojaan – ei lautasliinaan vaan seuralaisensa laahukseen. Blondi alkoi huutaa: ’Mitä sinä oikein teet?’ ’Olen todella pahoillani.’ Sitten Peter ponnahti seisomaan ja kaatoi koko pöydän nurin. Oli kuin olisimme olleet keskellä Vaaleanpunaista pantteria. Tarjoilijat olivat jo tottuneet Peterin tempauksiin. He sanoivat tyynesti: ’Herra Sellers, toinen pöytänne on valmis.’ Sitten istuuduimme uuteen pöytään ja söimme illallisen loppuun” … ”Kun Peter Sellers kuoli, yksi parhaista ystävistäni oli poissa.”

Alice Cooper[24]

”Peter Sellers oli erikoinen kaveri, lapsellinen mies. Mutta jos pidät lapsista, pidät myös lapsellisista miehistä. Hän oli aina hyvin avulias minua kohtaan. Kun hän oli kuuluisa ja minulla oli ongelmia Yhdysvaltain suurlähetystön kanssa, hän kirjoitti suurlähetystölle kirjeen minua tukeakseen, mikä oli upeaa.”

Herbert Lom[25]

”Sellers ei ole näyttelijä, hän on kameleontti.”

Bette Davis[3]

Valikoitu filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Elokuva Rooli
1955 Naisentappajat Harry
1957 Alaston totuus (The Naked Truth) Sonny MacGregor
1958 Lähettiläs liemessä Gaillardian presidentti
1959 Hiiri, joka murisi Tully Bascombe / pääministeri
Viikunanlehtiä ja lakkoilua (I’m All Right Jack) Fred Kite
1960 Miljoonaperijätär (The Millionairess) tri Kabir
1962 Lolita Clare Quilty
1963 Vaaleanpunainen pantteri Jacques Clouseau
1964 Tohtori Outolempi
tohtori Outolempi
  • Lionel Mandrake
    presidentti Merkin Muffley
Tyttöjen Henry (The World of Henry Orient)
Laukaus pimeässä komisario Jacques Clouseau
1965 Hei Pussycat tohtori Fritz Fassbender

[26][27]

Vuosi Elokuva Rooli
1967 Casino Royale Evelyn Themble
1968 Pahuksenmoiset pirskeet Hrundi V. Bakshi
1972 Alice’s Adventures in Wonderland
1974 The Great McGonagall lähde?
Vaaleanpunaisen pantterin paluu komisario Jacques Clouseau
1976 Murha, murha, päästäkää etsivät irti! Sidney Wang
Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen komisario Jacques Clouseau
1978 Vaaleanpunaisen pantterin kosto ylitarkastaja Jacques Clouseau
1979 Zendan vanki (The Prisoner of Zenda) vanha kuningas / prinssi Rudolf
Tervetuloa, Mr. Chance! Chance
1982 Vaaleanpunaisen pantterin jäljillä Jacques Clouseau
  1. Sellers, Peter, 1925–1980 (LCNAF-tunniste) Washington, Yhdysvallat: Kongressin kirjasto. Viitattu 1.3.2018. (englanniksi)
  2. a b Boulting, John; Boulting, Roy (25 July 1980) ”Peter the Great”. The Guardian (London). s. 11.
  3. a b Peter Sellers Bio, Turner Classic Movies
  4. Youtube: Shirley MacLaine On What Peter Sellers Was Really Like (englanniksi)
  5. http://www.youtube.com/watch?v=WDoC_XUx3cA
  6. a b David B. Green: This Day in Jewish History,1980 Human Chameleon Peter Sellers Dies: ‘There Is No Me... I Had It Surgically Removed’ Haaretz. 24.7.2015. Viitattu 19.6.2019. (englanniksi)
  7. Ted Merwin: Who Was Peter Sellers? jewishweek.timesofisrael.com. Viitattu 19.6.2019. (englanti)
  8. Stanley Kubrick suunnitteli elokuvaa Napoleonista, jonka luonnosmateriaalit nyt keräilykirjana
  9. : Evans, Peter (1980). The Mask Behind the Mask. London: Severn House Publishers. ISBN 0-7278-0688-2.
  10. ^Pahuksenmoiset pirskeet -elokuva-dvd:n dokumentti
  11. Rigelsford, Adrian (2004). Peter Sellers: A Life in Character. London: Virgin Books. ISBN 978-0-7535-0270-9.
  12. Kosinski, Jerzy (1980). Mukana kuvassa. ISBN 951-0-10097-8.
  13. Tohtori Outolempi -elokuva-dvd:n Peter Sellers -dokumentti
  14. a b Pahuksenmoiset pirskeet -elokuvan dvd-version dokumentti
  15. Directors Guild of America http://www.dga.org/Craft/DGAQ/All-Articles/1003-Fall-2010/Feature-Directing-Peter-Sellers.aspx
  16. a b Lewis, Roger. The Life and Death of Peter Sellers, Applause Books, 2000, ISBN 1-55783-248-X
  17. http://www.dga.org/Craft/DGAQ/All-Articles/1003-Fall-2010/Feature-Directing-Peter-Sellers.aspx
  18. http://www.independent.co.uk/news/media/celebrity-children-the-troubled-world-of-victoria-sellers-418766.html
  19. Sikov, Ed (2002). Mr Strangelove; A Biography of Peter Sellers. London: Sidgwick & Jackson. ISBN 978-0-283-07297-0. s. 374
  20. http://www.dailymail.co.uk/tvshowbiz/article-1331884/Im-A-Celebrity-2010-Peter-Sellers-tried-seduce-drugs-says-Britt-Ekland.html
  21. petersellersappreciationsociety.com petersellersappreciationsociety.com. Arkistoitu 16.3.2010. Viitattu 5.10.2010.
  22. http://www.walesonline.co.uk/showbiz-and-lifestyle/showbiz/2010/05/07/peter-sellers-rod-stewart-and-me-britt-ekland-bares-all-91466-26391837/
  23. Evans, Peter: Dynamite in Bed – and Ruthless Out of It. Lynne, the Gold-digger Who Tricked Peter Sellers’s Family Out of His Millions Daily Mail. 7.11.2009. Lontoo: DMG Media. Viitattu 12.4.2014. (englanniksi)
  24. Cooper, Alice: Golfhirviö, s. 179. Määritä julkaisija!
  25. Viner, Brian: Herbert Lom: The Odd Fellow The Independent. 18.12.2004. Independent Print Limited. (englanniksi)
  26. Peter Sellers Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 1.3.2018.
  27. Peter Sellers Svensk Filmdatabas. Svenska Filminstitutet. Viitattu 1.3.2018.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hiltunen, Taneli: ”Peter Sellers – Kokovartalokomiikan kameleontti”. Filmihullu 6/2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]