Paul Elvstrøm

Mitalit
Paul Elvstrøm, 1960.
Maa:  Tanska
Miesten purjehdus
Olympialaiset
Kultaa	Lontoo 1948	Firefly
Kultaa	Helsinki 1952	Finnjolla
Kultaa	Melbourne 1956	Finnjolla
Kultaa	Rooma 1960	Finnjolla
Maailmanmestaruus
Kultaa	1957	505
Kultaa	1958	505
Kultaa	1958	Finnjolla
Kultaa	1959	Finnjolla
Kultaa	1959	Vikla
Kultaa	1962	Flying Dutchman
Kultaa	1966	5.5m
Kultaa	1966	Star
Kultaa	1967	Star
Kultaa	1967	5.5m
Kultaa	1969	Soling
Kultaa	1974	Soling
Hopeaa	1956	Finnjolla
Hopeaa	1957	Star
Pronssia	1985	Tornado

Paul Bert Elvstrøm (25. helmikuuta 1928 Hellerup – 7. joulukuuta 2016^[1]) oli tanskalainen kilpapurjehtija. Hän on yksi kuudesta urheilijasta, joka on voittanut henkilökohtaisen olympiakultamitalin neljissä perättäisissä kisoissa. Elvstrøm osallistui kahdeksiin olympialaisiin ja oli yksi neljästä urheilijasta, joiden olympiaura kesti yli 40 vuotta. Lisäksi hän voitti 12 maailmanmestaruutta seitsemässä eri purjehdusluokassa.

Paul Elvstrøm syntyi Hellerupissa vuonna 1928. Hänen isänsä Hugo Elvstrøm oli merikapteeni ja äitinsä Birtha Christensen toimittaja.^[2] Äiti jäi yksinhuoltajaksi, kun Hugo Elvstrøm kuoli Paulin ollessa 8-vuotias.^[3]

Paul Elvstrøm harrasti nuorena tennistä ja jalkapalloa, mutta purjehduksesta tuli hänen suurin kiinnostuksen kohteensa. Hän liittyi 12-vuotiaana Hellerupin purjehdusseuran nuorten ryhmään ja alkoi heti myös kilpailla.^[4][3]

Elvstrøm oli muurarin oppipoikana, kun hän alkoi harjoitella Lontoon vuoden 1948 olympialaisia varten. Hän ei päässyt kuitenkaan harjoittelemaan Firefly-jollalla vaan joutui käyttämään brittiläistä National 12 -luokan alusta, jossa oli joitain samankaltaisuuksia Firefly-luokan alukseen. Huolimatta kansainvälisen kokemuksen puutteesta Elvstrøm voitti Lontoossa olympiakultaa.^[3] Hän oli viiden lähdön jälkeen kahdeksantena 800 pistettä johtajaa jäljessä, mutta voitti kaksi viimeistä lähtöä ja nousi kilpailun voittajaksi.^[5]

Elvstrøm aloitti poikkeuksellisesti heti Lontoon kilpailujen jälkeen harjoittelun Helsingin olympialaisia varten. Hän ei ollut yhtä isokokoinen kuin isoimmat kilpailijansa, joten hänellä ei ollut tarpeeksi massaa finnjollan ohjaamiseen. Elvstrøm kehitti avukseen tekniikan, jossa hän roikkui köysien varassa aluksen laidalla.^[3] Elvstrøm uusikin kultamitalisuorituksensa Helsinfissä finnjollalla.^[4] Elvstrøm voitti kultaa peräti 3 000 pisteen erolla seuraavaan. Melbournessa 1956 hän voitti kolmannen kultamitalinsa selvästi, sillä hän voitti neljä viimeistä lähtöä.^[5]

Elvstrøm osallistui 1956 ensimmäisen kerran maailmanmestaruuskilpailuihin ja voitti finnjollissa hopeaa. Seuraavana vuonna hän voitti 505-luokan maailmanmestaruuden ja sijoittui hopealle Star-luokan kisoissa. Elvstrøm voitti 1958 sekä 505:ten että finnjollien maailmanmestaruuden ja vuonna 1959 finnjollien sekä viklojen maailmanmestaruuden.^[6] Hänen neljäs olympiakultamitalinsa tuli Roomasta 1960. Hän voitti seitsemästä lähdöstä neljä ja oli huonoimmillaankin viides. Elvstrømistä tuli näin ensimmäinen neljissä perättäisissä olympialaisissa henkilökohtaisen lajin kultaa voittanut urheilija.^[7] Myöhemmin samaan ovat pystyneet Al Oerter, Carl Lewis, Ben Ainslie, Michael Phelps ja Kaori Ichō.^{[8][9][10][11]}

Maailmanmestaruustasolla Elvstrøm voitti 1962 Flying Dutchmen -luokan ja vuosina 1966 ja 1967 5.5m- ja Star-luokat. Elvstrøm purjehti viidennet olympialaisensa Méxicossa 1968 ja sijoittui neljänneksi Star-luokassa. Hän voitti Soling-luokan maailmanmestaruuden 1969. Samana vuonna hän sijoittui finnjollien kisoissa 12:nneksi. Kuudensissa olympialaisissaan Münchenissä 1972 Elvstrøm oli Soling-luokan 13.^[6] Hän kärsi kisojen aikana kilpailustressin ja purjehdusyrityksensä vaikeuksien takia hermoromahduksen.^[5]

Elvstrøm voitti uransa viimeisen ja 12:nnen maailmanmestaruutensa vuonna 1974 Soling-luokassa.^[6] Seitsemännet olympialaisensa hän kävi Los Angelesissa 1984. Niissä hän osallistui tyttärensä Trinen kanssa Tornado-katamaraaniluokkaan. He sijoittuivat neljänneksi.^[5] Elvstrøm voitti 1985 Tornadon maailmanmestaruuspronssia.^[6] Paul ja Trine Elvstrøm kisasivat vielä Soulissa 1988.^[7] Kisat olivat Elvstrømin kahdeksannet olympialaiset, ja hän nousi jakamaan olympiaennätystä Raimondo ja Piero D’Inzeon kanssa. Ennätyksen rikkoi Hubert Raudaschl, jolle vuoden 1996 kisat olivat yhdeksännet.^[8]

Elvstrøm valittiin vuonna 1996 vuosisadan tanskalaisurheilijaksi.^[5]

Elvstrømin vaikutus purjehdukseen oli hänen kilpauraansa laajempi. Hän perusti 1954 Elvström Dinghy Sails -nimisen yrityksen.^[12] Sen tuoma taloudellinen varmuus auttoi Elvstrøm kehittelemään purjehdukseen liittyviä ideoitaan.^[3] Elvstrøm suunnitteli muun muassa äyskärin ja pelastusliivin.^[13] Lisäksi hän suunnitteli uusia alustyyppejä, muun muassa trapezjollan.^[3]

Elvstrøm joutui myymään osan yrityksestään ja lopettamaan osan sen toiminnasta vuoden 1973 öljykriisin ja ylioptimistisen budjetin takia. Yrityksen nimi muutettiin samalla Elvström Sailsiksi.^[3]

Elvstrøm kirjoitti useita teoksia purjehduksesta. Teoksia on käännetty usealla kielelle. Erityisesti sääntöjä ja tekniikoita käsittelevät kirjat ovat olleet suosittuja, ja ne ovat muodostuneet kilpapurjehduksen keskeisimmiksi teoksiksi.^[3]

Elvstrøm oli naimisissa Anne Amsinckin kanssa. He olivat naimisissa vuodesta 1951 Annen kuolemaan 2011 saakka. He saivat neljä lasta. Paul Elvstrøm kärsi itse viimeisien vuosiensa aikana Parkinsonin taudista.^[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paul Elvstrøm Wikimedia Commonsissa

• Elvstrøm olympic.org:ssa (englanniksi)