Pat Martino

Pat Martino
Henkilötiedot
Syntynyt	25. elokuuta 1944 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat
Kuollut	1. marraskuuta 2021 (77 vuotta)
Ammatti	kitaristi, säveltäjä
Muusikko
Aktiivisena	1959-
Tyylilajit	jazz
Soittimet	kitara
Levy-yhtiöt	Prestige Muse Cobblestone Warner Bros. 32 Jazz Evidence Mythos Camden Blue Note APM Records
Aiheesta muualla
www.patmartino.com
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Pat Martino (alk. Pat Azzara, 25. elokuuta 1944 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat – 1. marraskuuta 2021^[1]) oli yhdysvaltalainen jazzkitaristi ja säveltäjä, joka edustaa tyylillisesti postbopia, souljazzia, mainstreamjazzia ja hard bopia.

Martino syntyi Etelä-Philadelphiassa. Hän aloitti kitaransoiton jo lapsena. Opettajia oman isän jälkeen oli muun muassa John Hall, jolta hän sai ensimmäiset oppituntinsa ja perustaidot. Hall oli itse taitava kitaristi ja oli innoissaan, että sai Patin oppilaakseen.^[2] Pat kävi Hallin tunneilla ainakin kaksi vuotta, kunnes niin opettaja, isä kuin oppilaskin ymmärsivät, että hän tarvitsi kehittyäkseen toisen opettajan.

Martino sai lisäoppia Dennis Sandolelta ja ryhtyi ammattimuusikoksi 15-vuotiaana. Hän soitti ja levytti jo varsin varhain sellaisten muusikoiden kuin Willis Jackson ja Eric Klossin kanssa. Hän työskenteli myös monien jazzurkurien kanssa, kuten Charles Earland, Don Patterson ja Jack McDuff,^[3]. 1960-1970-luvulla Martino levytti sekä muiden taustalla että omalla nimellään.

Vuonna 1980 Martino joutui leikkaukseen hengenvaarallisen aivoverisuonten epämuodostuman vuoksi. Leikkauksen seurauksena hän menetti muistinsa, eikä hänellä ollut mitään muistikuvaa kitarasta eikä aiemmasta muusikonurastaan. Ystävien, tietokoneen, omien levytystensä avulla Martino toipui^[4] ja oppi taas soittamaan kitaraa. Hänen improvisaatiomenetelmänsä "Conversion to Minor" perustuu sooloissa yksinomaan molliasteikkoihin.

Martinon paluu musiikin pariin tapahtui 1987, jolloin hän levytti albumin The Return.^[3] Vuonna 2006 Mobile Fidelity Sound Lab julkaisi uudestaan hänen albuminsa East!' (Ultradisc UHR SACD). Varsinaisesti ura lähti käyntiin 1994, jolloin ilmestyivät hänen levynsä The Maker ja Interchange. Vuodesta 2007 Martino on tehnyt kiertueita maailmalla.

Ian Knoxin on tehnyt Martinon toipumisesta dokumentin Martino Unstrung (2008), jossa neuropsykologi Paul Broks selvittää Martinon tervehtymistä.^[5]

Martino vieraili Suomessa 27. ja 28. huhtikuuta 2009.

• Pat Martino (1966), Vanguard, julkaisematon LP
• El Hombre (1967), Prestige
• Strings! (1967), Prestige
• East! (1968), Prestige
• Baiyina (The Clear Evidence) (1968) , Prestige
• Desperado (1970), Prestige
• Footprints (1972), 32 Jazz
• The Visit (1972), Cobblestone
• Live! (1972), Muse
• Head & Heart: Consciousness/Live (1972), 32 Jazz
• Essence (1973), Muse
• Consciousness (1974), Muse
• Starbright (1976), Warner Bros.
• Joyous Lake (1976), Warner Bros.
• Exit (1977), Muse - MR 5075, recorded February 10 1976
• The Return (1987), Muse
• The Maker (1994), Evidence
• Interchange (1994), Muse
• Night Wings (1996), Muse
• Cream (1997), 32 Jazz
• All Sides Now (1997), Blue Note
• Stone Blue (1998), Blue Note - with Joyous Lake
• Fire Dance (1998), Mythos
• Comin' and Goin': Exit & the Return (1999)
• First Light (1999), 32 Jazz - compilation album of Joyous Lake and Starbright
• Impressions (1999), Camden
• Givin' Away the Store, Vol. 3 (2000), 32 Jazz
• The Philadelphia Experiment The Philadelphia Experiment (2001), Ropeadope
• Live at Yoshi's (2001), Blue Note
• Think Tank (2003), Blue Note
• Timeless Pat Martino (2003), Savoy Jazz
• Starbright/Joyous Lake (2006), Collectables
• Remember: A Tribute to Wes Montgomery (2006), Blue Note

• Pat Martino's official website
• Pat Martino on All About Jazz
• Martino Unstrung (2007) (Arkistoitu – Internet Archive)