Steven Rooks
Steven Rooks | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 7. elokuuta 1960 |
Kansalaisuus | Alankomaat |
Pyöräilijä | |
Joukkue | lopettanut |
Laji | maantie |
Rooli | ajaja |
Ajajatyyppi | yleisajaja |
Ura | |
Ammattilaisjoukkue(et) | |
1982 1983 1984–1985 1986–1989 1990 1991–1992 1993 1994–1995 |
TI-Raleigh Sem-France Loire Panasonic PDM-Concorde Panasonic-Sportlife Buckler Festina-Lotus TVM |
Suurimmat voitot | |
Liège–Bastogne–Liège 1983 |
|
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Alankomaat | |||
Miesten maantiepyöräily | |||
MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Stuttgart 1991 | maantieajo |
Steven Rooks (s. 7. elokuuta 1960 Oterleek, Pohjois-Hollanti) on entinen alankomaalainen maantiepyöräilijä, joka kilpaili ammattilaisena vuosina 1982–1995.
Rooks voitti Liège–Bastogne–Liège-monumentin vuonna 1983 kukistettuaan Giuseppe Saronnin kymmenellä sekunnilla. Samana vuonna hän sijoittui lisäksi kolmanneksi niin Pariisi–Nizzassa kuin Välimeren ajossakin, jossa voitti 2b -etapin. Vuonna 1984 Rooks oli toinen Pariisi–Tours-klassikossa. Seuraavana vuonna hän voitti seitsemännen etapin Dauphiné Libéréssä ja sijoittui kokonaiskilpailussa toiseksi.
Vuonna 1986 Rooks voitti Amstel Gold Racen ennen saman ajan saanutta Joop Zoetemelkia. Lisäksi Rooks voitti Luxemburgin ympäriajon, Vuelta a Andalucían prologin ja kokonaiskilpailun sekä GP de Wallonie -kilpailun. Seuraavana vuonna hän oli Zoetemelkin jälkeen toinen Amstel Gold Racessa ja voitti Sveitsin ympäriajon toisen etapin. Lisäksi hän oli toinen Omloop Het Volkissa ja Britannian ympäriajossa.
Rooks sijoittui Pedro Delgadon jälkeen toiseksi vuoden 1988 Ranskan ympäriajossa. Rooks voitti kilpailun 12. etapin, joka päättyi kuuluisan Alpe d'Huez'n vuoren huipulle; lisäksi hän oli toinen neljännellä etapilla. Hän sai Maillot à pois -paidan ympäriajon parhaana mäkimiehenä, lisäksi hän voitti yhdistelmäkilpailun, joka laskettiin kokonais-, piste- ja mäkikilpailun yhteissijoitusten perusteella. Samana vuonna Rooks voitti Züri-Metzgete-klassikon ennen Rolf Sørenseniä, oli Jelle Nijdamin jälkeen toinen Amstel Gold Racessa sekä sijoittui kolmanneksi niin Milano–San Remossa, La Flèche Wallonnessa kuin Clásica de San Sebastiánissakin. Lisäksi hän voitti Acht van Chaam -kilpailun ja valittiin vuoden 1988 parhaaksi alankomaalaiseksi miesurheilijaksi.
Vuoden 1989 Ranskan ympäriajossa Rooks voitti 15. etapin, ylämäkiaika-ajon, ja oli toinen 18. osuudella. Hän sijoittui kokonaiskilpailussa seitsemänneksi ja voitti viimeistä kertaa kilpailun ohjelmassa olleen yhdistelmäkilpailun. La Fléche Wallonnessa hän oli Claude Criquielionin jälkeen toinen.
Rooks sijoittui kolmanneksi vuoden 1990 Liège–Bastogne–Liègessä. Seuraavana vuonna hän saavutti hopeaa maantieajon MM-kilpailussa Stuttgartissa Gianni Bugnon jälkeen. Lisäksi hän oli toinen Vuelta a la Comunidad Valenciana -etappikilpailussa ja voitti Alankomaiden maantieajomestaruuden.
Vuonna 1992 Rooks oli Dirk De Wolfin jälkeen toinen Liège–Bastogne–Liègessä ja voitti 4b-etapin Vuelta a Galega -kilpailussa. Vuonna 1994 hän voitti toistamiseen kotimaansa maantieajomestaruuden.
Uran lopetettuaan Rooks myönsi alankomaalaisessa tv-ohjelmassa Reporter käyttäneensä uransa aikana dopingaineita[1].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Steven Rooks Cyclingwebsite-tietokannassa[vanhentunut linkki] (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Dutch stars come clean Cycling News and Analysis 1.1.2000 Viitattu 28.6.2008