Sipoonjoki

Sipoonjoki
Sipoonjoki Brobölessä heinäkuussa 2022.
Alkulähde	Oritojan ja Parkojan yhtymä 60°29′26″N, 25°14′15″E
Laskupaikka	Söderkulla, Sipoonlahti, Suomenlahti 60°16′56″N, 25°19′31″E
Maat	Suomi
Pituus	n. 40 km
Valuma-alue	220,48[1] km²
Infobox OK

Sipoonjoki (ruots. Sibbo å) on itäisellä Uudellamaalla virtaava, noin 40 kilometriä pitkä ja monihaarainen joki. Se saa alkunsa Oritojasta ja Parkojasta, jotka yhtyvät Pohjois-Paippisissa Sipoon pohjoisosassa. Joki virtaa etelään ja kulkee Paippisten ja Nikkilän kautta. Se laskee Söderkullan eteläpuolella Sipoonlahteen. Sipoonjoen puromainen pohjoisosa virtaa metsässä, mutta Paippisten eteläpuolella rannat ovat pääosin peltoa.^[2][3]

Sipoonjoessa on muutamia koskia, joista suurimmat ovat Hommanäsissä. Koskien pudotuskorkeudet ovat pieniä. Joen vesi on sameaa ja runsasravinteista.^[3]

Sipoonjoki kuuluu Natura 2000 -alueeseen. Natura-alueeseen kuuluu vain vesialueita, ja sen pinta-ala on 58 hehtaaria. Sipoonjoki on yksi harvoista Suomenlahteen laskevista joista, joissa on luontaisesti lisääntyvä meritaimenkanta. Sipoonjoki on myös maisemallisesti tärkeä, ja sen jokilaakso on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi.^[3]

1200- ja 1300-luvuilla ruotsalaiset uudisasukkaat purjehtivat Sipoonjoen vesireittejä ylöspäin ja perustivat asuinpaikkojaan Sipoonjoen sekä sen sivujokien hedelmällisissä laaksoissa.^[4] Nykyisellään joki muistuttaa paikoin enemmänkin ojaa. Joen mukaan on nimetty Sipoon toinen yhtenäiskoulu, Sipoonjoen koulu.^[5]

Vuoden 2023 aikana Sipoonjoen vesistöalueen purojen tilaa ja kunnostustarve selvitettiin erilaisilla tutkimuksilla ja maastoinventoinneilla. Tulokset korostavat, että Sipoojoen ja sen sivujokien tilaa on parannettava uoman kunnostuksella sekä erilaisilla eroosiota ja kuormitusta vähentävillä toimenpiteillä valuma-alueella.^[6]

Kartoituksen perusteella Sipoonjoen valuma-alueella on säilynyt runsaasti pienvesiluontoa. Vesialueella on kuitenkin myös laajalti kunnostustarpeita. Sipoonjoen yläjuoksu ja sen purot ja sivujoet ovat luoneet savimaahan syviä uurteita. Purot eivät vuoda syvistä laaksoista ympäröivälle maalle, ja näin ollen purolaaksot ovat säilyneet suhteellisen lähellä luonnontilaa. Lähdepurot ovat kuitenkin monissa tapauksissa voimakkaammin viljeltyjä.^[6]

Sipoojoen kalakanta on tyypillinen ravinteikkaille rannikkojoille, ja särki on sen hallitseva kalalaji. Kalaston tila on Sipoonjoen alaosalla kohtalainen ja joen keskiosissa hyvä. Sipoonjoen kalaston erityispiirre on Itä-Uudenmaan ainoa säilynyt alkuperäiseksi luokiteltu meritaimenkanta. Aiemmilla elinympäristökunnostuksilla ja kalastuksen säätelyllä on onnistuttu vahvistamaan häviämisen partaalla ollutta alkuperäistä taimenkantaa, mutta kanta on edelleen pieni.^[6] Sipoonjoen meritaimenkanta eroaa geneettisesti muista Suomen kannoista, mutta se on paljon samankaltaisempi suomalaisten kuin virolaisten kantojen kanssa.^[7]

Pohjaeläinnäytteenoton perusteella Sipoonjoen pääuoman ekologinen tila on hyvä ja sivujokien tila kohtalainen. Pohjatutkimuksissa ei havaittu uhanalaisia tai lähes uhanalaisia lajeja. Piilevätutkimusten perusteella Sipoonjoen ekologinen tila on pääosin kohtalainen tai epätyydyttävä, osin jopa huono. Piilevä- ja pohjaeläintutkimusten tulokset ja sietokykyisten lajien runsaus viittaavat ravinteikkaisiin olosuhteisiin ja suureen kiintoaine- ja ravinnekuormitukseen. Voimakkaat virtaamavaihtelut vaikuttavat erityisesti Sipoonjoen vesieliöiden ja levien tilaan. Kielteiset vaikutukset korostuvat erityisesti pitkien kuumien ja kuivien jaksojen aikana, jolloin virtaamat voivat pahimmillaan kuivua.^[6]

• Sipoonjoen vesistö

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sipoonjoki Wikimedia Commonsissa