Merv Griffin

Mervyn Edward ”Merv” Griffin, Jr. (6. heinäkuuta 1925 San Mateo, Kalifornia – 12. elokuuta 2007 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen televisioesiintyjä, muusikko, näyttelijä ja liikemies. Hänet muistetaan pitkäaikaisen televisiosarjan The Merv Griffin Show isäntänä (1965–1986) sekä tv-visailuohjelmien Jeopardy (1964) ja Wheel of Fortune (1975, Suomessa Onnenpyörä) kehittäjänä.

Griffin syntyi irlantilaisamerikkalaiseen perheeseen Kalifornian San Mateossa, jossa hänen isänsä toimi osakevälittäjänä. Musikaalinen poika oli mukana katolisen kirkon kuorossa ja toimi teini-iässä joskus kirkon urkurina.^[1] Hän opiskeli San Franciscon yliopistossa ja vältti joutumisen toiseen maailmansotaan lievien sydänongelmien takia.

19-vuotiaana Griffin sai töitä radiolaulajana ja esiintyi läpi Yhdysvaltojen syndikoidussa ohjelmassa San Francisco Sketchbook. Hänen siirtymistään esiintymislavoille ja televisioon vaikeutti hänen ylipainonsa, kunnes hän päätti laihduttaa huomattavasti. Hän sai paikan Freddy Martinin orkesterin laulusolistina ja jatkoi tehtävässä neljä vuotta. Vuonna 1945 hän perusti oman levy-yhtiön ja julkaisi albumin Songs by Merv Griffin, joka oli ensimmäinen magnetofoninauhalle äänitetty äänilevy Yhdysvalloissa. Hänen suurin hittinsä oli vuoden 1950 ”I've Got a Lovely Bunch of Coconuts”, joka tunnetaan suomeksi nimellä ”Kuinka saisin rikki kookospähkinän”.^[1]

Hänestä tuli suosittu yökerholaulaja, jolle Doris Day järjesti koe-esiintymisen Warner Brothersille elokuvaan Tytär rakastuu (By the Light of the Silvery Moon, 1953). Hän ei saanut roolia, mutta pääsi sivuosiin parissa muussa tuotannoissa kuten elokuvassa Tämä on rakkautta (So This Is Love, 1953). Siinä hän ja vastanäyttelijä Kathryn Grayson aiheuttivat pienen skandaalin Haysin ohjeiston vastaisella avoimin suin suoritetulla suudelmalla.^[1]

Griffin ei mieltynyt elokuvien tekoon vaan alkoi pyrkiä televisioon. Hän pääsi juontamaan useita visailuja ja muita kilpailullisia viihdeohjelmia sekä toimi yhtenä The Tonight Show’n tilapäisjuontajana Jack Paarin lähdettyä ja ennen Johnny Carsonin palkkaamista. Vuonna 1965 hän sai oman talk show’nsa The Merv Griffin Show, jonka toinen vakiokasvo oli brittinäyttelijä Arthur Treacher. Show ajautui pian vaikeuksiin, kun Griffin kutsui haastateltavaksi liian radikaaleja henkilöitä ja Vietnamin sodan kiivaita vastustajia. Griffin sai potkut CBS:ltä, mutta jatkoi showtaan kilpailevan Metromedia-yhtiön maanlaajuisesti syndikoimana vuoteen 1986.^[1]

Griffin jäi vuonna 1986 eläkkeelle televisiosta ja myi tuotantoyhtiönsä tuolloin Coca-Colan omistamalle Columbia Pictures Television -yhtiölle. Griffin oli vaurastunut myös Jeopardyn ja Wheel of Fortunen tuomien rojaltien avulla niin, että talouslehti Forbes arvioi hänet tuolloin Hollywoodin rikkaimmaksi ihmiseksi. Sen jälkeen Griffin vielä moninkertaisti omaisuutensa luksusluokan lomahotelleihin erikoistuneena kiinteistösijoittajana. Vuonna 2004 Griffin oli yhtenä arkunkantajana ystävänsä, presidentti Ronald Reaganin hautajaisissa. Griffin kuoli eturauhassyöpään 82-vuotiaana elokuussa 2007.

Merv Griffin oli naimisissa Julann Elizabeth Wrightin kanssa 1958–1976. He saivat pojan vuonna 1959. Griffinillä oli myös miessuhteita ja niistä johtuneita oikeusjuttuja.^[1]

Vuonna 2007 julkaistiin Griffinin yhdessä David Benderin kanssa kirjoittamat muistelmat nimeltä Merv: Making the Good Life (ISBN 9781416577768).

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Merv Griffin