Järjestysoikeus
Järjestysoikeus oli yleistä hallintoa, järjestystä ja taloutta käsittelevä julkinen hallintoviranomainen ja tuomioistuin Suomen kauppaloissa sekä vuodesta 1960 lähtien myös uusissa kaupungeissa, joissa ei ollut raastuvanoikeutta eikä maistraattia. Aikaisemminkin oli Maarianhaminan kaupungissa ollut järjestysoikeus.[1]
Uusissa kaupungeissa järjestysoikeuden toimivalta oli hieman laajempi kuin kauppaloissa. Sen puheenjohtajan virkanimike oli järjestysmies.[1] Kaupungeissa puheenjohtajana toimi pormestari ja jäsenet olivat neuvosmiehiä. Syyttäjänä järjestysoikeudessa oli nimismies tai erikseen määrätty syyttäjä.
Järjestysoikeuden puheenjohtajan, järjestysmiehen, tuli olla kaupungeissa aina ja kauppaloissa ensisijaisesti lakimies. Puheenjohtajan lisäksi järjestysoikeuteen kuului kaksi jäsentä. Oikeuden ohjesäännön hyväksyi kaupunginvaltuusto ja sen vahvisti sisäasiainministeriö. Oikeuden työjärjestyksen vahvisti lääninhallitus kaupunginvaltuustoa kuultuaan.
Oikeudellisessa suhteessa järjestysmiehellä varustettu kaupunki ja kauppala on asianomaisen kihlakunnanoikeuden alainen.[1]
Järjestysoikeuksia koskeva lainsäädäntö uudistettiin 1959, ja oikeudet lakkautettiin huhtikuun alussa 1978, jolloin pääosa niiden tehtävistä siirrettiin rakennuslautakunnille.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja Oy 1962
- Otavan iso tietosanakirja, Otava 1962
- Facta 2001, WSOY 1983
- Laki kaupungin järjestysoikeudesta 21/1959
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c O. E:nen. Järjestysoikeus (hakusana) Tietosanakirja 1911