Kiikoisjärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kiikoisjärvi
Kiikoisjärvi ilmakuvassa
Kiikoisjärvi ilmakuvassa
Valtiot Suomi
Maakunnat Pirkanmaa‎
Kunnat Sastamala (Kiikoinen)
Koordinaatit 61°26′21″N, 22°36′12″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Kauvatsanjoen valuma-alue‎ (35.15)
Järveen tulevat joet Kiikoisjoki
Laskujoki Jaaranjoki eli Piilijoki
Järvinumero 35.153.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 59,6 m [1]
Rantaviiva 17,5077 km [1]
Pinta-ala 4,23744 km² [1]
Tilavuus 0,00572713 km³ [1]
Keskisyvyys 1,35 m [1]
Suurin syvyys 4,66 m [1]
Valuma-alue 478,6 km² [1]
Kartta
Kiikoisjärvi

Kiikoisjärvi on Pirkanmaalla Sastamalassa entisessä Kiikoisten kunnassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Kauvatsanjoen valuma-alueen Piilijoen alueeseen.[2]

Järven pinta-ala on 424 hehtaaria ja sen pituus on 5,2 kilometriä ja leveys 1,2 kilometriä. Järven luusua sijaitsee järven länsirannalla, josta saa alkunsa 13,5 kilometriä pitkä Jaaranjoki, jonka nimitys vaihtuu alajuoksulla Piilijoeksi, ja laskee sen jälkeen Sääksjärveen. Järven tärkein tulojoki on Kiikoisjoki eli Kolusjoki eli Mouhijoki, joka laskee Mouhijärvestä. Aiemmin näitä pidettiin järven läpi virtaavana Kauvatsanjokena, mutta nykyään joen osilla on eri nimet. Muita tulo-ojia ovat pohjoisesta laskeva Pajistonoja, jonka valuma-alue on 16 km², ja lounaasta laskeva Raudunoja, jonka valuma-alue on 14 km².[1][2]

Järvessä on 9 pientä saarta, joiden yhteinen pinta-ala on vain 2,0 ha ja rantaviivan pituus 1,6 km. Suurimmat saaret sijaitsevat keskejjä järveä ja ne ovat Selkäsaaret ja Lammassaari. Eteläosassa on lisäksi Kiilmanninsaari ja Kirrinkallio.[1][2]

Järven rantaviiva on 0,94 kilometriä pitkä ja ranta on pääosin kallio- ja moreenipohjaista metsämaata, mutta järven alue on peltojen ympäröimää. Järven länsiranta on harjujakson patoamaa ja laskujoki laskee sen yli. Rannoille on rakennettu runsaasti loma-asuntoja ja Kiikoisten keskusta sijaitsee järven rannalla.[1][2]

Järvi on yksi Kiikoisten aikaisemmin kolmesta järvestä, joista yksi — Marjajärvi — kuivatettiin ja Kuorsumaanjärven vedenpintaa alennettiin.

Kiikoisjärvi on matala ja voimakkaasti rehevöitynyt, kuitenkin uintikelpoinen. Viljelykset ympäröivät järveä lähes joka suunnasta. Järven valuma-alueella on jonkin verran suoperäisiä alueita, minkä vuoksi Kiikoisjärven vesi on sameaa ja voimakkaasti humussävytteistä. Veden keskimääräinen viipymä järvessä on vain 11 vuorokautta. Järven luoteispäässä viipymä on jonkin verran pitempi.[3]

Järvi on matala ja rehevöitynyt ja se tila on enää välttävä. Kiikoisjoki laski ennen 1960-luku ruhikkojärven Marjajärven läpi, mikä vähensi kiintoaineskuormitusta. Kun entinen Marjajärvi nykyään ohitetaan, tulevat kiintoaineet suoraan Kiikoisjärveen sen vettä samentamaan. Järven käyttöarvoa on kohennettu 1980-luvulta asti niittämällä vesikasvillisuutta. Yleiskunnostuksen suunnitelma laadittiin 2001, jota on toteutettu ruoppaamalla uimarantoja ja veneväyliä. Järveen laskeviin ojiin on tehty kaksi laskeutumisallasta. Kalastuskunta on hoitokalastanut järveä poistamalla siitä särkikaloja. Haja-asutuksen jätevesiasioihin on kiinnitetty huomiota vähentämällä näitä päästöjä järveen. Vedensäännöstelyssä haettiin vuonna 2004 lopullinen päätös. Siinä saatiin lupa nostaa kesäksi järven pintaa 20 cm.[4]

Virkistyskäyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiikoisjärven länsirannalla sijaitsee Kiikoisten seurakunnan leirikeskus Suviranta ja Kiikoisten kunnan virkistys- ja leirintäalue Rajalahti. Järvellä on kolme yleistä uimarantaa. Järvellä järjestetään kalakilpailuja ja harrastetaan virkistyskalastusta. Järven kalalajeja ovat ainakin taimen, hauki, ja ahven. Järven rehevöitynyt pohjoisosa on linnustollisesti merkittävä lisäpiirre.[4]

Järvi on osa Kymmenen joen ja kymmenen järven melontareittiä, joka alkaa Kauvatsanjoen vesistön latvoilta ja kulkee Suodenniemen, Jaaran kautta Sääksjärvelle ja vielä alas Puurijärvelle.[5][6]

Vuoden 1855−56 Kalmbergin kartastossa järven nimenä oli "Kikois Alanenjärvi" ja sen parina oli "Kikois Ylinenjärvi", joka vastasi myöhemmin kuivatettu Marjajärvi. Järven vedenpinnan korkeutta on aikoinaan laskettu alemmaksi. Sen huomaa myös, kun vertaa vanhaa ja nykyistä karttaa keskenään. Kiikoisjärvi oli pitempi ja leveämpi järvi, jolle ei oltu piirretty näkyviin saaria.[7][8]

  1. a b c d e f g h i j OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 2.1.2011.
  2. a b c d Kiikoisjävi, Kiikoinen (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  3. Lounais-Suomen ympäristökeskus, Ympäristölupapäätös 88 YLO ymparisto.fi. Viitattu 9.7.2010.
  4. a b Koivunen, Sari & Nukki, Heli & Salokangas, Susanna: Satakunnan vesistöt - Käyttö ja kunnostustarpeet. Eura: Pyhäjärvi-instituutti, 2006. ISBN 952-9682-39-5 Teoksen verkkoversio (pdf).
  5. Valkeakoski: 13. Kymmenen joen ja kymmenen järven reitti (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Kiikoisten kunta: Kymmenen joen ja kymmenen järven reitti (Arkistoitu – Internet Archive). PDF Melonnan reittikartta.
  7. Kalmbergin kartasto: R III : List 10 (Arkistoitu – Internet Archive), suoraan: kartalle, 1855-56
  8. Kejonen, Aimo & al.:Maaperäkartan selitys, karttalehti 2121 02, 2004