Keminmaa

Keminmaa
vaakuna	sijainti
Sijainti	65°48′05″N, 024°32′40″E
Maakunta	Lapin maakunta
Seutukunta	Kemi-Tornion seutukunta
Kuntanumero	241
Hallinnollinen keskus	Laurila
Perustettu	–
Pinta-ala ilman merialueita	648,12 km² 154:nneksi suurin 2022
Kokonaispinta-ala	648,13 km² 184:nneksi suurin 2022 [1]
– maa	627,17 km²
– sisävesi	20,95 km²
– meri	0,01 km²
Väkiluku	7 638 124:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys	12,18 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma	2020 [3]
– 0–14-v.	16,7 %
– 15–64-v.	57,4 %
– yli 64-v.	25,9 %
Äidinkieli	2023 [4]
– suomenkielisiä	98,7 %
– ruotsinkielisiä	0,1 %
– muut	1,2 %
Kunnallisvero	8,60 % 181:nneksi suurin 2024 [5]
Kunnanjohtaja	Hannele Matinlassi
Kunnanvaltuusto	31 paikkaa
2021–2025[6]  • Kesk.  • Muut  • Vas.  • PS  • Kok.  • Vihr.	10 8 6 4 2 1
www.keminmaa.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Keminmaa (vuoteen 1979 asti Kemin maalaiskunta, ruots. Kemi landskommun^[7]) on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan lounaisosassa. Kunnassa asuu 7 638 ihmistä^[2] ja sen pinta-ala on 648,13 km², josta 20,95 km² on vesistöjä.^[1] Väestötiheys on 12,18 asukasta/km².

Vuoden 2015 alussa Kemin kaupunki sekä Keminmaan ja Simon kunnat suunnittelivat yhdistymistä uudeksi Kemin kaupungiksi.^[8] Kemin ja Simon kunnanvaltuustot hyväksyivät yhdistymisehdotuksen, mutta Keminmaan valtuusto hylkäsi sen.^[9]

Keminmaan naapurikunnat ovat Kemi, Simo, Tervola ja Tornio.

230 metriä pitkä kalatie nousee 12 metriä ylös Isohaaran padon yli.

Keminmaa kuuluu Lapin kolmion alueeseen, jossa on emäksisten ja karbonaattisten kivilajien ansiosta ravinteita normaalia enemmän, minkä takia vaateliaita kasvilajeja esiintyy alueella runsaasti. Siellä on lehtoja ja aapasoita. Keminmaassa sijaitsee kaikkiaan seitsemän Natura-kohdetta: Suuripään suo- ja lehtokohde jossa kasvaa harvinaisia lajeja, monimuotoinen luonnontilaiseen suoluonnon keskittymä Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat, vetinen Kirvesaapa, Kaltiojängän lehto, Musta-aapa, Tornivaaran lehto ja rehevä Kallinkangas.^[10][11]

Keminmaassa sijaitsevia kyliä ovat Hirmula, Ilmola, Itäkoski, Jokisuu, Laurila, Lautiosaari, Liedakkala, Maula, Pörhölä, Ruottala, Sompujärvi, Törmä, Viitakoski, Lassila ja Länsikoski.

Keminmaan maarekisterikylät ovat Alapaakkola, Hirmula, Ilmola, Kirkonkylä, Koroiskylä, Lautiosaari ja Liedakkala.^[12]

Kemi-Tornion lentoaseman ilmastotilastoa tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −6,8 −6,3 −1,5 4,4 11,4 17,1 20,1 17,6 12,0 5,3 −0,8 −4,6 ka. 5,7 Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −15,5 −15,3 −10,7 −4,1 1,5 7,1 10,9 8,6 4,1 −0,7 −7,0 −13,0 ka. −2,8 Sademäärä (mm) 49 38 38 27 42 43 65 60 56 61 57 44 Σ 580 Sadepäivät (d) 18 15 14 10 12 11 13 13 13 15 18 17 Σ 169 L ä m p ö t i l a −6,8 −15,5 −6,3 −15,3 −1,5 −10,7 4,4 −4,1 11,4 1,5 17,1 7,1 20,1 10,9 17,6 8,6 12,0 4,1 5,3 −0,7 −0,8 −7,0 −4,6 −13,0 S a d a n t a 49 38 38 27 42 43 65 60 56 61 57 44 Lähde: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/35880/Tilastoja_Suomen_ilmastosta_1981_2010.pdf?sequence=4

Asutus Kemijokivarressa on hyvin vanhaa. Pysyvä asutus syntyi jo 1000-luvun alussa, kun Satakunnasta, Hämeestä ja Karjalasta muutti väkeä pohjoisen erämaihin. 1200-luvulla alueelle saapuivat ruotsalaiset ja saksalaiset kauppiaat, joilta saatu suola oli ratkaiseva edellytys lohikaupan vilkastumiselle.^[13] Ensimmäinen kirjallinen tieto Kemin seurakunnasta on vuodelta 1329, jolloin se mainitaan kuningas Maunu Eerikinpojan kirjeessä. Samalle vuosisadalle ajoittuu kiista Uppsalan ja Turun hiippakuntien välisen rajan määrittämisestä Pohjois-Pohjanmaalla. Hiippakuntien raja muodostui lopulta Tornion ja Kemin väliin niin, että Kemin seutu jäi Turun hiippakuntaan ja sitä kautta Suomeen, kun taas Tornio kuului Uppsalan piispan hallintaan.^[14] Kemin seurakunta oli laaja alue, joka ulottui pohjoisesta Lapista Haukiputaalle.

Seurakunnan ensimmäinen, katoliselta ajalta peräisin oleva kirkko on perimätiedon mukaan sijainnut Valmarinniemessä. Venäläiset ryöstivät kirkon vuonna 1473 ja polttivat sen vuonna 1517.^[15] Uusi kirkko eli nykyinen Keminmaan vanha kirkko (Pyhän Mikaelin kirkko) rakennettiin vuosina 1519–1521. Siellä makaa vuonna 1629 kuolleen kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen kuuluisa muumioitunut ruumis.^[16] Kirkko on pohjoisin keskiaikainen kivikirkko Suomessa.

Keskiajalla myös maallinen hallinto muodostui. Keminmaan edeltäjä Kemin pitäjä oli Pohjois-Suomen vanhimpia pitäjiä ja käsitti laajimmillaan koko Peräpohjolan eli nykyiset Simon, Kemin, Tervolan ja Rovaniemen aina Kemijärvelle asti. Karjatalous alkoi kehittyä 1600-luvulta alkaen.^[13]

Rovaniemi irrottautui Kemin suurpitäjästä vuonna 1785 ja Simo ja Tervola vuonna 1866. Maankohoaminen madalsi Kemijoen suuta niin, etteivät kauppiaat enää päässeet aluksillaan jokia ylös, joten meren rannalle perustettiin vuonna 1869 uudeksi kauppapaikaksi Kemin kaupunki.^[13] Keminmaan uusi kirkko rakennettiin keisari Aleksanteri I:n rahoittamana vuosina 1823–1827 ja sen suunnitteli Carl Ludvig Engel.^[17] 1860-luvulta alkaen Kemijoelle perustettiin lukuisia höyrysahoja, jotka mullistivat alueen elämän. Merkittävimpiä olivat vuonna 1874 toimintansa aloittanut Karihaaran saha ja valtion vuonna 1921 perustama Veitsiluodon saha. Teollisuuden synty kasvatti alueen väkilukua, ja niinpä iso osa aiempaa Kemin maalaiskuntaa liitettiin Kemin kaupunkiin vuoden 1931 alusta. Samalla Kemin maalaiskunta menetti lähes 15 000 asukasta ja jäljelle jäi vain 3 500.^[13]

Toisen maailmansodan aikana Keminmaan nykyisen vanhustentalon paikalla Kallinjärven reunalla toimi saksalaisten leipomo, jossa leivottiin kaikki Pohjois-Suomen saksalaisjoukkojen leivät. Pölhön koulussa toimi saksalaisten upseerikerho.^lähde?

Sotien jälkeen tuli jälleenrakennuksen aika. Pohjolan Voima Oy rakensi Keminmaalle vuosina 1945–1948 Isohaaran voimalaitoksen, minkä seurauksena Kemijoen lohi siirtyi historiaan ja monet niityt ja pellot jäivät veden alle. 1950-luvun lopussa aloitettiin mittava kaavoitustyö ja kunnallistekniikan kehittäminen, jonka tuloksena vuosina 1970–2005 rakennettiin yli 1600 omakotitaloa ja noin 1200 kerros- ja rivitalohuoneistoa. Vuonna 1966 silloiseen Kemin maalaiskuntaan valmistui Kuivamaito Oy:n tehdas. Elijärven kaivos avattiin vuonna 1968 ja Taivalkosken voimalaitos vuonna 1975. Vuoden 1979 alussa kunnan nimi muutettiin Kemin maalaiskunnasta Keminmaaksi.^[13]

Keminmaan kunnanjohtaja on Hannele Matinlassi. Kunnanvaltuusto valitsi hänet tehtäväänsä kesäkuussa 2022.^[18] Matinlassin edeltäjä oli Mauri Posio, joka toimi kunnanjohtajana vuosina 2013^[19]–2022. Posio valittiin tehtävään joulukuussa 2012, ja syyskuussa 2018 hänet valittiin uudelle kuuden vuoden määräaikaiselle kaudelle.^[20] Hän irtisanoutui tehtävästään huhtikuussa 2022.^[21]

Keminmaan kunnanvaltuustossa on 31 valtuutettua. Kaudella 2021–2025 suurin puolue on keskusta, jolla on 10 valtuutettua. Keminmaalaisten parhaaksi -ryhmällä on 8 valtuutettua, vasemmistoliitolla 6 valtuutettua, perussuomalaisilla 4 valtuutettua, kokoomuksella 2 valtuutettua ja vihreillä yksi valtuutettu.^[6]

Vuonna 2021 viisi eniten yhteisöveroa maksaneet yrityksen olivat kattoristikoiden valmistukseen erikoistunut Keminmaan Puurakenne Oy, metalliteollisuuden alihankintayritys TT-Teknologia Oy, nosturipalveluita tarjoava Liftlink Oy, talonrakennukseen erikoistunut Nordic PolarHouse Oy ja kuljetusliike Juhani Kiviaho Oy. ^[22]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1975 lähtien. Käytetty aluejako on 1. tammikuuta 2023 tilanteen mukainen.

Vuoden 2022 lopussa Keminmaassa oli 7 771 asukasta, joista 6 842 asui taajamissa, 854 haja-asutusalueilla ja 75:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Keminmaan taajama-aste on 88,9 %.^[24] Keminmaan taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:^[25]

#	Taajama	Väkiluku (31.12.2022)
1	Kemin keskustaajama*	6 597
2	Koroiskylä	245

Kunnan keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kuntaan vain osittain. Keminmaan keskuspaikka Laurila ei muodosta omaa taajamaansa, vaan se on Lautiosaaren ja Liedakkalan ohella osa Kemin keskustaajamaa, joka ulottuu pääosin Kemin kaupungin ja pieneltä osin myös Tornion kaupungin alueelle.

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Keminmaassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:^[26]

• Keminmaan seurakunta (ent. Kemin maaseurakunta)

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Keminmaan alueella toimii Oulun ortodoksinen seurakunta.^[27]

Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Keminmaassa vuonna 1980.^[28]

• Sirkka-Liisa Ekman, sairaanhoitaja, hoitotieteen professori Ruotsissa
• Peter Franzén, näyttelijä
• Urho Knuuti, kansanedustaja (SDP), kunnallisneuvos
• Ari Koch, kuvanveistäjä
• Marja Kolu, kuvataiteilija ja kuvanveistäjä
• Anna-Liisa Korpinen, poliitikko
• Veikko Lesonen, liikemies
• Markus Pessa, puolijohdeteknologian professori
• Joonas Piippola, latinalaistanssin suomenmestari
• Heikki Ranta, näyttelijä
• Hannu Tihinen, jalkapalloilija (FC Zürich, A-maajoukkue)
• Otto Vallenius, maalari ja muusikko
• Juho Valmari, säätyvaltiopäivien talonpoikaissäädyn edustaja Kemin mlk:sta
• Paavo Väyrynen, poliitikko (Keskusta, Kansalaispuolue, Seitsemän Tähden liike)^[29]

• Luettelo Keminmaan julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keminmaa Wikimedia Commonsissa

• Keminmaan kunnan kotisivut
• Tilastokeskus – Keminmaan avainluvut