Kapasaaren kalliomaalaus

Kapasaaren kalliomaalaus
Sijainti
Kapasaaren kalliomaalaus
Koordinaatit	61°14′32.1222″N, 26°39′10.2381″E
Valtio	Suomi
Historia
Tyyppi	kalliomaalaus
Kaupunki	Kouvola
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Kapasaaren kalliomaalaus sijaitsee Kouvolassa, entisessä Jaalassa, Vuohijärven Kapasaaressa Kymenlaaksossa. Kalliomaalauksessa on useita kuluneita kuvioita, joiden aihe voidaan vielä tunnistaa. Kohteen löysi Seppo Laatunen vuonna 1975.^[1]

Vuohijärven pohjoisosassa on suuremman Hevossaaren ja pienemmän Palosaaren välissä kaksi pienempää saarta, joista Kapasaari on lähempänä Hevossaarta. Kapasaaressa olisi monta sopivaa leiriytymiskohtaa, mutta kalliomaalaus sijaitsee saaren ainoassa jyrkänteessä sen itärannalla, vastapäätä Hevossaarta. Kallioseinämä aukeaa länteen.

Maalaukset sijaitsevat jääkauden pyöristämällä kalliosivulla 2×17 m² alalla. Maalauksia on kahdella korkeudella. Ylimmät kuviot sijaitsevat 4 metrin ^[2] korkeudella ja alemmat siitä pari metriä alempana. Korkeuserot selittyvät Vuohijärven pinnan korkeusvaihteluista. Kivikaudella vedenkorkeus oli suurempi kuin nykyään, joten ylemmät kuviot ovat vanhempia kuin alemmat kuviot. Maalausaikana kallio laski suoraan veteen, mutta nykyään niiden väliin jää noin 10 metriä maakannasta, jossa kasvaa puita.^[3][4]

Kallio on jääkaudella sileäksi kulunut, mutta sen rakenteessa olevat laadunvaihtelut ovat synnyttäneet vaakasuuntaisia halkeamia. Halkeamat ovat kuluneet nopeammin kuin ehjä kalliopinta, jolloin maalausalueen yläpuolelle on syntynyt säältä suojaava lippa. Halkeilu on vaarassa tuhota maalaukset, sillä kallion pinta lohkeilee jo. Tätä on autettu ampumalla kuvioita haulikolla kesällä 1996, jolloin ainakin yksi kuvio on vaurioitunut lähes kokonaan.^[3][5][4]

Vaikuttavin kuvio esittää 50 senttimetriä pitkää ihmishahmoa. Hahmo on koukkupolvinen ja mittasuhteiltaan epäsuhtainen. Kädet löytyvät keskeltä vartaloa ja pää sijaitsee pitkän kaulan päässä kallion lohkeaman sisällä. Päästä, joka on suttaantunut, ojentuu kaksi korvaa tai sarvet. Vaikutelma on poikkeava. Jalkojen väli on pidentynyt ja maalaaja on saattanut leimata hahmon miespuoliseksi.^[5][4]

Alemmat kuviot ovat pahasti huuhtoutuneita ja kuluneita. Myös kallion pinnan irtoilu ja jäkälöitymät vaikeuttavat kuvioiden hahmottamista.

Ihmishahmon alapuolella kahden halkeaman alla on useita kalakuvia.^[5][4] Kaloja on mahdollisesti kuusi ja niiden alapuolelle on maalattu pieni ihmishahmo.^[6] Antti Lahelma esittää, että tässä on voitu kuvittaa transsissa koettu vedenalainen henkinen matka, jossa kalat ovat hengen auttajia. Tällaisia selostuksia ovat shamaanit ja noidat antaneet transsikokemuksistaan.^[7]

Ihmishahmo on ollut 36 senttimetriä pitkä ja se on maalattu koukkupolvisena ja kädet kohotettuna ylöspäin. Vuonna 1996 kuvioryhmää ammuttiin haulikolla, jolloin ihmiskuvio vaurioitui. Siitä on jäljellä vain jalkaterät.^[3][4]

• Suomessa vain kolmella kohteessa on kalankuvia. Kaksi muuta ovat Juusjärvi ja Astuvansalmi.^[8]
• Voikosken kalliomaalaus sijaitsee noin 7 kilometrin päässä Sarkaveden eteläpäässä.
• Kannonalus ja Haukkavuori sijaitsevat lähekkäin noin 12 kilometrin päässä Sarkaveden keskivaiheilla.

• Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus. Jyväskylä: Minerva, 2005. ISBN 952-5478-61-0
• Lahelma, Antti: A Touch of Red: Archaeological And Ethnographic Approaches To Interpreting Finnish Rock Paintings. (väitöskirja julkaistu sarjassa Iskos 15) Vaasa: The Finnish Antiquarian Society, 2008. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Muinaistaideyhdistys: Kapasaari (Arkistoitu – Internet Archive)
• Luukkonen, Ismo: Kapasaari
• Muinaisjäännösrekisteri: Kapasaren kalliomaalaus Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto. Viitattu 15.7.2013.

• Suomen Museot Online: Valokuvia Kapasaaresta^{[vanhentunut linkki]}
• Tiede.fi: Suomen kallioihin kuvattiin samaanien matkat, 2007
• Tiainen, Riina: Suomen kalliomaalausten ja luonnonmuotojen tarkastelua taidehistorian metodein^{[vanhentunut linkki]}, 2010
• Lavento, Mika & Lahelma, Antti: Sama maisema, eri kulkijat – Repoveden kansallispuisto kivikaudelta 1900-luvulle