Kansallinen herääminen
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kansallinen herääminen on romanttinen ilmaus kehitykselle, jossa etninen ryhmä tiedostaa tai määrittelee itsensä, oikeutensa, tarpeensa ja suhteensa muihin ryhmiin kansallisuusaatteen omaksumisen myötä. Sanotaan, että kansallinen herääminen saa kansan "löytämään itsensä". Usein laajaa, alempiinkin yhteiskuntaluokkiin ulottuvaa kansallista heräämistä edistää tietty sivistystaso, esimerkiksi laaja peruskoulutus ja oma kirjakieli. Sivistyneistö on usein "herännyt" ennen rahvasta, ja edesauttanut rahvaan "heräämistä" esimerkiksi kehittämällä peruskoulutusta tai kirjakieltä.
Suomalaisten keskuudessa termiä kansallinen herääminen on käytetty 1800-luvulla tapahtuneesta kehityskulusta, suomalaisen nationalismin synnystä, joka konkreettisemmin ilmeni fennomaniana, mutta vastaavia kehityskulkuja on tapahtunut useiden muidenkin kansojen parissa. Suomea on koskettanut myös saamelaisten aktivoituminen kielensä ja kulttuurinsa puolustamisessa.
Kansallinen identiteetti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansallinen herääminen merkitsee usein voimakkaampaa identifioitumista etniseen ryhmään, niin sanotun kansallisen identiteetin kasvua. Kansallinen identiteetti voi toimia lähteenä omaa alkuperää ja tarkoitusta koskeville käsityksille, ja se voi osaltaan vastata kysymyksiin omasta alkuperästä ja merkityksestä maailmassa.
Kieli ja kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansallinen identiteetti voi osin rakentua kielen varaan, esimerkiksi äidinkielen. Suomessa tapahtui kansaa yhdistävän kansallisen heräämisen aikana myös kielellisten identiteettien eriytymistä, kun ruotsin- ja suomenkielisten keskuudessa syntyi käsitys oman kielen puhujista muista erillisenä ryhmänä. Toisaalta kansallinen herääminen voi voimistaa ryhmä-identiteettiä yli murrerajojen tai jopa sukulaiskielten välille. Vaikka saman kielen puhujiin voi kuulua monia yhteiskuntaluokkia ja erilaisten elämäntapojen, elinkeinojen ja uskontojen harjoittajia ja muita ryhmiä erilaisine perinteineen, ajatellaan silti usein kansallisen heräämisen myötä saman kielen puhujien kuuluvan tavalla tai toisella samaan kulttuuriin. Tästä ovat seuranneet käsitykset kansallisista kulttuureista. Usein kansanomaisin kulttuuri on löytynyt maaseudulta pikemminkin kuin kaupungista, ja alemmista yhteiskuntaluokista pikemminkin kuin ylemmistä. Kansan kulttuuria, kuten myös maaseudun ja luonnon kauneutta on voitu romantisoida ja ihannoida, jotta kansa arvostaisi itseään ja muutkin arvostaisivat sitä enemmän.
Toisaalta myös korkeakulttuurin tuotteet ovat käyneet kansallisen itsetunnon kohottajiksi. Esimerkiksi Suomessa syntynyt karelianistinen taide oli sivistyneistön korkeakulttuuria, mutta haki innoituksensa kansan keskuudesta.
Halu päättää omista asioista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansallista heräämistä saattaa vauhdittaa kokemus yhteisestä uhasta tai sorrosta, kuten oli laita suomalaisilla 1800-luvun sortokausina tai nykyisin kurdeilla. Kansallisuusaatteen omaksumisen myötä ryhmät usein näkevät oikeudekseen päättää itse omista asioistaan tai vapauden muiden ryhmien harjoittamasta kontrollista. Tämän seurauksena ryhmä voi alkaa tavoitella itsenäistä valtiota, mutta ei välttämättä. Esimerkiksi saamelaisten keskuudessa itsenäisen Saamenmaan valtion tavoittelu on harvinaista, vaikka saamelaiset tiedostavat nykyisin oikeutensa ja tarpeensa yhä paremmin. Jos ryhmä haluaa irrottaa asuma-alueensa valtaa pitävästä valtiosta, "emämaasta" erilliseksi itsenäiseksi valtioksi, sanotaan sitä separatismiksi. Separatismia syntyy varsinkin, jos ryhmien oikeudet (kuten oikeus päättää omista asioista) tai tarpeet (kuten sivistykselliset tarpeet) eivät toteudu senhetkisen emämaan alaisuudessa ja toisaalta separatismi on harvinaisempaa, jos ryhmän tarpeita kuunnellaan. Järjestämällä ryhmille laajat oikeudet ja itsehallinnon perinteisillä asuinseuduillaan jotkin valtiot pyrkivät torjumaan separatismia.
Kansallinen herääminen ei merkitse samaa kuin patrioottisuuden kasvu. Patrioottisuus merkitsee lojaalisuutta valtiota kohtaan. Nämä voivat kasvaa rinnakkain, mutta toisaalta kansallinen herääminen voi heikentää patriotismia, jos valtion koetaan sortavan kansaa.