Kolmiokauppa

Kolmiokauppa^[1][2] oli orjakauppaa, jossa Isosta-Britanniasta (erityisesti Liverpoolista) kuljetettiin tuotanto- ja myöhemmin teollisuustuotteita, kuten alkoholia, metalliastioita, vaatteita ja tuliaseita Afrikkaan. Afrikassa kuljetettava tavaralasti vaihdettiin orjiin, jotka kuljetettiin Amerikkaan tai Länsi-Intiaan. Siellä orjat vaihdettiin muun muassa sokeriin, puuvillaan, rommiin ja tupakkaan, joka kuljetettiin takaisin Eurooppaan. Laivan omistajalle kauppa oli riskialtista, mutta erittäin tuottoisaa. Kustakin vaiheesta sai voittoa ja laivan hinnan saattoi ansaita takaisin muutamalla matkalla.^[3] Kolmiokauppaa harjoitettiin täydessä mittakaavassa 1600-luvulta alkaen ja se saavutti huippunsa 1700-luvun lopulla.^[4]

Kolmiokaupan synnyn taustalla oli merkantilismi. Merenkulkua helpotti Pohjois-Atlantin kiertoliike^lähde?.

Kolmiokauppa on ainakin osittain myytti, toteaa Atlantin yli tapahtuneen orjakaupan historiaa tutkinut Kalle Kananoja kirjassaan Kahlitut. Tutkijat ovat selvittäneet, että orjalaivat eivät kuljettaneet Amerikassa tuotettuja tavaroita merkittävissä määrin Euroopan markkinoille, vaan Karibianmeren saarilta kuljetettiin tavaraa pääasiassa laivoilla, jotka oli suunniteltu tähän tarkoitukseen, ja ne olivat yleensä suurempia kuin orjalaivat.

Pohjoisella Atlantilla kolmio oli kuitenkin välttämättömyys, koska merivirrat ja vallitsevat tuulet aiheuttivat sen, että purjehtiminen Karibialta suoraan Afrikkaan oli lähes mahdotonta, joten orjalaivat joutuivat hakemaan tavaraa Euroopasta ennen purjehtimistaan Afrikkaan. Eteläisellä Atlantilla, jossa orjakauppa oli aivan yhtä merkittävää kuin pohjoisella, orjalaivat purjehtivat suoraan Brasilian ja Afrikan välillä. Kananojan mukaan myytti kolmiokaupasta elää vahvasti, vaikka se ei täysin vastaakaan atlanttisen maailman historiallisia realiteetteja.^[5]

• Kolmiokaupan keskiosuus

• Aaltonen, Jouko ja Sivonen, Seppo: Orjia ja isäntiä, Ruotsalais-suomalainen siirtomaaherruus Karibialla. Into, 2019. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste