Dreija
Dreija eli savenvalajan pyörä eli vääntöpyörä on keraamikon työväline, joka koostuu kahdesta perusosasta: pyöreästä levystä ja jalkaosasta. Dreijaa pyöritetään joko jalalla potkimalla (ns. potkudreija) tai nykyään usein sähkömoottorilla. Levyn pyöriessä keraamikko voi muotoilla levyllä olevasta savesta monenlaisia esineitä kulhoista mukeihin. Dreijalla tehdyn esineen läpileikkaus on aina alun perin ympyrä, mutta tätä perusmuotoa voidaan muuttaa jälkeenpäin.
Välineet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dreijaajan käyttämät työkalut voidaan jakaa dreijaus- ja sorvaustyökaluihin. Työkalun tarkempaan valintaan vaikuttaa muun muassa käytettävä savilaatu.[1]
Dreijaustyökaluilla käsitellään pehmeää savea työstön aikana. Erikokoisilla neulatyökaluilla leikataan kappaleiden suut. Leikkuulangalla esineestä irrotetaan kappaleita. Seenalla eli muotoilu- tai sorvauslastalla muun muassa tasoitetaan ja silotetaan kappaleita sekä venytetään savea. Länkiharpeilla mitataan esineen ulko- ja sisämittoja sekä korkeuksia. Muovailupuikoilla ja silotustyökaluilla poistetaan saumoja esineiden pohjasta. Pesusienillä viimeistellään ja puhdistetaan kappaleita sekä poistetaan sisältä ylimääräistä vettä.[1]
Sorvaustyökaluilla kappaleet viimeistellään niiden kuivuessa. Leikkaavia sorvaustyökaluja käytetään pehmeään saveen, ja muita kuivaan ja kovaan saveen. Sorvaustyökaluja ovat silmukkaraudat, kulmatyökalut, tasoitustyökalut, joustavat seenat, pellinkappaleet, saksenpuolikkaat ja säämiskänpalat.[1]
Esinettä dreijauslevyltä nostettaessa voidaan käyttää alustaa. Kuumailmapuhaltimella voidaan kuivata savi-istukoita. Lisäksi dreijaaja tarvitsee vesiastian ja vettä, pyyhkeitä käsien kuivaamiseen sekä muoviarkkeja kappaleiden peittelemiseen.[1]
Työvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dreijaa pyöritetään sopivalla nopeudella, jolloin kappaleeseen vaikuttavat painovoima ja keskipakoisvoima pysyvät valajan hallinnassa ja auttavat kappaleen muotoilussa. Savi pidetään muotoiluun riittävän kosteana sivelemällä sen pintaan savilietettä jokaisessa vaiheessa. Savenvajala muotoilee kappaleen puristamalla sitä sormillaan, kämmenillään ja työkaluillaan ulko-, sisä- ja yläpuolelta.[2]
Savikimpaleesta dreijataan esine neljässä perusvaiheessa. Aluksi savi keskitetään dreijalle ja dreija laitetaan pyörimään. Savikakkua puristetaan kahdella kädellä vastakkaisin ottein, jolloin se kohoaa kartioksi, jonka pohja on leveämpi kuin kärki. Sitten savea aletaan painamaan alaspäin yhdellä kädellä, jolloin sen reunat asettuvat pystysuoraan. Näin saadaan umpinainen lieriö.[2]
Toisessa vaiheessa savi avataan, ja sen pohjan halkaisija määritellään. Aluksi savikakkua puristetaan peukaloilla keskikohdasta alaspäin, jolloin siihen syntyy kuoppa. Kun kuoppa on painettu alas asti, saven alaosaa laajennetaan ja tasoitetaan, jolloin siihen muodostuu todellinen pohja. Seuraavaksi savipaakun reunoista muotoillaan tasaisen paksut.[2]
Kolmannessa vaiheessa savi kohotetaan puristamalla esineen reunoja alhaalta ylöspäin samanaikaisesti sisä- ja ulkopuolelta. Näin kappale nousee korkeammaksi samalla kun sen seinämät ohenevat tasaisesti.[2]
Neljännessä vaiheessa astia muotoillaan. Toinen käsi pidetään astian sisällä ja toinen ulkopuolella, kun seinämille annetaan haluttu muoto, kuten mahan ja hartioiden kaari sekä kaula ja lippa.[2]
Astian viimeistelyssä siitä poistetaan ylimääräinen savi. Lopuksi astia irrotetaan alustalta teräslangalla.[2]
Jonkin aikaa kuivunut astia voidaan asettaa takaisin dreijalle nurin päin ja sen pohjaosa sorvata. Sorvatessa astiasta irrotetaan työkalujen avulla savilastuja. Erityisesti astian pohjan sorvaaminen on tarpeellista, jotta se ei kuivuessaan tai poltettaessa kutistuessaan halkeile.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dreija kehittyi tuhansia vuosia sitten hitaasta käsikäyttöisestä levystä. Dreijan keksimisen myötä savitavaroista pystyttiin tekemään aiempaa laadukkaampia, ja niitä voitiin tehdä enemmän. Dreijaamalla tehtiin paitsi käyttöesineitä, kuten säilytysastioita, myös uurnia ja laskuputkia.[3]
Ensimmäiset dreijaksi tunnistettavat esineet ovat peräisin noin vuodelta 4500 eaa. Dreijan alkuperää ei tunneta, ja asiasta on esitetty monenlaisia teorioita. Joidenkin arkeologien mukaan dreija keksitiin Susan satamakaupungissa Elamissa nykyisen Iranin ja Irakin alueella. Elamista dreija levisi valloitusten mukana Mesopotamiaan ja Sumeriin, missä sitä käytettiin viimeistään vuonna 2300 eaa. Toisen teorian mukaan dreija keksittiin Lähi-idässä vuonna 3500 eaa., mistä se levisi Kiinaan saakka. Joidenkin tutkijoiden mukaan kiinalaiset keksivät dreijansa kuitenkin itsenäisesti.[3]
Eurooppaan dreija saapui ehkä Kreikan kautta, ja Italiassa sitä käytettiin 700-luvulla eaa. Espanjaan dreijan on arveltu saapuneen foinikialaisten, kreikkalaisten ja roomalaisten siirtokuntien myötä viimeistään 500-luvulla eaa. Sen sijaan muinaisten skandinaavien, germaanien ja etruskien saviesineet eivät ole dreijattuja. Dreijausta ei myöskään tunnettu Amerikoissa ennen eurooppalaisten saapumista sinne.[3]
Varhaisimmat dreijat olivat käsi- ja jalkakäyttöisiä. Sähkön keksimisen myötä dreijoista voitiin tehdä sähkökäyttöisiä.[3] Japanista Eurooppaan tuotiin pienikokoinen dreija, jossa kappaletta dreijataan edestäpäin eikä dreijan oikealta puolelta.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barbaformosa: Dreijaus. Suomentanut Kangasniemi, Katja. Perhemediat, 2008. ISBN 9789524941792
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katso Keramiikka-artikkelin lähteet- ja kirjallisuutta-osiot.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dreija Wikimedia Commonsissa
