Gaston de Galliffet

Gaston Alexandre Auguste de Galliffet (23. tammikuuta 1830 Pariisi – 8. heinäkuuta 1909 Pariisi)^[1] oli ranskalainen markiisi ja kenraali, joka osallistui Pariisin kommuunin kukistamiseen vuonna 1871 ja toimi Ranskan sotaministerinä vuosina 1899–1901.

Galliffet liittyi Ranskan armeijaan vuonna 1848 ja osallistui Krimin sodan Sevastopolin piiritykseen sekä Ranskan sotaretkiin Algeriassa, Italiassa ja Meksikossa. Meksikon sotaretkellä hän haavoittui vakavasti Pueblan taistelussa. Ranskan–Saksan sodassa vuonna 1870 hän komensi prikaatikenraalina ratsuväkijoukkoja Sedanin taistelussa, jossa jäi muun Ranskan armeijan tavoin saksalaisten sotavangiksi. Vuonna 1871 Galliffet sai tehtäväkseen Pariisin kommuunin kukistamisen. Hän suoritti tehtävän tehokkaasti, mutta ei kaihtanut julmuutta kommunardien kohtelussa. Tämän seurauksena hän sai Ranskan vasemmiston keskuudessa elinikäisen kielteisen maineen, vaikka olikin itse tasavaltalainen.^[2][1] Myöhemmin Galliffet palasi Algeriaan, jossa hän yleni 1875 divisioonankenraaliksi. Palattuaan kotimaahan hänestä tuli Léon Gambettan suojatti ja hän osallistui Ranskan ratsuväen kehittämiseen. Vuosina 1880–1882 hän toimi Pariisiin sijoitettujen joukkojen komentajana.^[2] Vuonna 1885 hänestä tuli ylimmän sotaneuvoston jäsen.^[1]

Galliffet palveli vielä vuosina 1889–1895 armeijassa, minkä jälkeen hän jäi eläkkeelle.^[2] Hän oli kuitenkin kesäkuusta 1899 toukokuuhun 1900 sotaministerinä Pierre Waldeck-Rousseaun hallituksessa. Dreyfus-jutussa hän tuki syytettynä ollutta Alfred Dreyfusia. Galliffet ei kuitenkaan sopinut politiikkaan, ja maine Pariisin kommuunin ankarana kukistajana vainosi häntä edelleen.^[1][2] Ranskan ja koko Euroopan sosialistien parissa paheksuttiin erityisesti sosialistisen ministerin Alexandre Millerandin osallistumista samaan hallitukseen Galliffet’n kanssa.