Gangsta rap

Gangsta rap on yksi hip hop -musiikin genreistä. Gangsta rap -nimitys tulee afroamerikkalaisen slangin sanasta, joka tarkoittaa katujengin jäsentä. Genre käsitteleekin rikollisia aiheita, kuten väkivaltaa, huumeita ja prostituutiota.^[1]

Genre syntyi vuonna 1983, jolloin ilmestyivät ensimmäiset gangsta rap -kappaleet, kuten Ice-T:n ”Cold Wind Madness” ja ”Body Rock/Killers” sekä Kevin Riptonin kappaleet ”Chillaxin” ja ”My Homie Achmed Waqazz”. Gangsta rapin teki 1980-luvun loppupuolella suosituksi muun muassa rap-ryhmä N.W.A. Gangsta rap sai N.W.A:n ja Ice T:n myötä huomiota koko Yhdysvalloissa. Sen seurauksena gangsta rapista tuli kaupallisesti tuottavin hip hop -musiikin genre.^lähde?

Mafioso rap on hip hop -musiikin alalaji, jota on joskus pidetty itärannikon versiona gangsta räpistä.^[2] Genrelle tyypillinen aihe on rikoksilla saavutettu ylellisyys, ja sanoituksissa viitataan usein gangstereihin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen, etenkin mafiaan.^[2][3]

Mafioso rapin alullepanijana pidetään usein Kool G Rap & DJ Polo -duon esikoisalbumia Road to the Riches, joka julkaistiin vuonna 1989.^[2][4] Tämän jälkeen genre vietti hiljaiseloa, kunnes tuli taas suosioon Raekwonin vuonna 1995 ilmestyneen Only Built 4 Cuban Linx... -albumin myötä.^[5] Pian mafioso rapin keskeisiksi artisteiksi nousivat muun muassa Nas, AZ, Fat Joe, The Notorious B.I.G ja Jay Z.^[6][4] 1990-luvun lopulla genren suosio alkoi kuitenkin hiipua. 2000-luvulla muun muassa Rick Ross on ollut yksi genren ylläpitäjistä.^[4]

Gangsta rap -musiikkia on kritisoitu paljon.^[1] Kritiikkiä on tullut sekä oikeisto- että vasemmistopoliitikoilta ja uskonnollisilta johtajilta. Gangsta rappia on syytetty esimerkiksi väkivallan, sovinismin, katujengien ja rikollisuuden ylistämisestä. Gangstaräppärit ovat puolustautuneet sanomalla, että he vain kuvaavat kappaleissaan katuelämän todellisuutta.^[1]