Bule (Ateena)
Bule (m.kreik. βουλή, būlē tai boulē) eli ”viidensadan neuvosto” (ἡ βουλή οἱ πεντακόσιοι, hē būlē hoi pentakosioi)[1] oli antiikin Ateenan bule eli neuvosto, joka oli valmisteleva elin ekklesian eli kansankokouksen kokoontumisia varten sekä päätöksiä toimeenpaneva elin. Se on parhaiten tunnettu esimerkki kreikkalaisten polisten eli kaupunkivaltioiden neuvostoista.[2][3][4]
Ateenan neuvosto tunnettiin ”viidensadan neuvostona” erotuksena kaupungin toisesta bule-nimellä tunnetusta neuvostosta eli areiopagin neuvostosta. Ellei erikseen mainita, nimitys bule viittaa Ateenassa aina ensin mainittuun neuvostoon. Neuvostoon kuului sen nimen mukaisesti 500 miestä, 50 jokaisesta kymmenestä fylestä eli ”heimosta” tai oikeammin eräänlaisesta äänestyspiiristä.[2][4]
Bule kokoontui joka päivä juhlapäiviä lukuun ottamatta. Näin vuodessa oli noin 275 istuntopäivää. Bulen tehtäviä olivat esitysten tekeminen ekklesian kokouksiin sekä ekklesian päätösten toimeenpano. Bulella oli myös jonkin verran itsenäistä päätöksentekovaltaa, mutta sitä vähennettiin ajan kuluessa. Bule kokoontui 460-luvulta eaa. lähtien yleensä Ateenan Agoralla sijainneessa Buleuterionissa.[2] Joissakin tapauksissa kokoontuminen saattoi kuitenkin olla esimerkiksi Akropoliilla, Eleusiin mysteerien jälkeen Eleusinionissa ja laivastoasioissa Pireuksessa. 300-luvulla eaa. kokoontumisesta maksettiin palkkaa viisi obolia päivässä.[5]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ateenan bule esitetään perustetuksi Solonin aikana arkaaisella kaudella vuonna 594 eaa. Tuolloin neuvoston koko oli 400 miestä, 100 jokaisesta neljästä vanhasta fylestä. Vanhempi areiopagin neuvosto, jonka oletetaan periytyneen Ateenan kuninkaiden neuvostosta, säilyi olemassa bulen rinnalla.[3][4]
Bule laajennettiin 500-miehiseksi Kleistheneen uudistusten myötä vuonna 508/507 eaa., kun fylejen määrä nousi kymmeneen. Tällaisena se toimi koko klassisen kauden, joka oli Ateenan suurinta kukoistuskautta. Kun fylejen määrä nousi kahteentoista hellenistisen kauden alussa vuonna 306 eaa., bulen kooksi tuli 600 miestä, mutta se palautettiin 500-miehiseksi roomalaisella kaudella keisari Hadrianuksen aikana 100-luvulla jaa.[3][4]
Kreikan parlamentti tunnetaan nykyisin kreikaksi nimellä Voulí (kreik. Βουλή) antiikin aikaisen instituution mukaan.
Jäsenten valinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bulen jäsenten (βουλευταί, būleutai, yksikössä βουλευτής, būleutēs),[6] tuli olla vähintään 30-vuotiaita. Toimikausi kesti yhden vuoden attikalaisen vuoden alusta loppuun eli keskikesästä seuraavaan. Bulen jäsenet valittiin arpomalla. Arpomista ei kuitenkaan suoritettu suoraan koko fylen miehistä, vaan niin, että fylen kullakin demoksella (esim. Ateenan kaupunginosa tai Attikan maaseudun kylä tai kyläkunta) oli määrätty määrä paikkoja. Demosten paikkamäärä vaihteli 1–12 välillä riippuen niiden väkiluvusta. Jokainen demos valitsi ensin omat ehdokkaansa demoksen omassa kokouksessa, sekä kullekin ehdokkaalle varamiehen. Tämän jälkeen näiden ehdokkaiden joukosta arvottiin fylejen yhteisessä kokouksessa kullekin demokselle ja samalla kullekin fylelle oikea määrä edustajia. Lain mukaan neuvosmiehenä saattoi olla elämänsä aikana vain kaksi kautta.[2][4]
Valinnan jälkeen jokainen bulen jäsen kävi läpi tarkastuksen (δοκιμασία, dokimasia), jonka vanha bule suoritti. Mikäli ehdokas ei läpäissyt tarkastusta, tilalle tarjottiin varamiestä. Varamies korvasi bulen jäsenen myös, jos tämä kuoli kautensa aikana. Bulen jäsenten toimikauden päättyessä näiden tuli esittää selonteko (εὔθυνα, euthyna) toimistaan bulen jäsenenä, ja toimet tarkastettiin.[2][4]
Virkamiehet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käytännön työn järjestämiseksi ja ylimmän vallan kierrättämiseksi bulen jäsenten joukosta toimi aina kerrallaan viisikymmentä miestä prytaneina. Näiden tehtävänä oli päivystäminen, juoksevien asioiden hoitaminen sekä bulen ja ekklesian koollekutsuminen tarvittaessa. Prytanivuoroja varten vuosi oli jaettu kymmeneen tavallisesti 35 tai 36 päivän pituiseen jaksoon eli prytaneiaan (πρυτανεία, prytaneia, monikossa πρυτανεῖαι, prytaneiai).[7] Kunkin prytaneian hoitivat yhden fylen 50 bule-edustajaa, jonka jälkeen vuoro siirtyi seuraavalle fylelle.
Prytanit kokoontuivat Prytaneionissa sekä Buleuterionin lähellä sijainneessa Tholoksessa eli Prytanikonissa, joka toimi erityisesti päivystys- ja ruokailupaikkana. Prytanien esimies eli epistates (ἐπιστάτης τῶν πρυτανέων, epistatēs tōn prytaneōn)[8] valittiin joka päivä arvalla prytanien joukosta. Kukin epistates oli yhden päivän periaatteessa valtion ylin johtaja ja hänen hallussaan olivat valtion sinetti sekä valtionrahastoina toimineiden temppelien avaimet.[4]
Epistetes toimi ainakin 400-luvulla eaa. myös bulen puheenjohtajana, ja myös ekklesian puheenjohtajana, mikäli se kokoontui kyseisenä päivänä. Noin vuodesta 378/377 eaa. lähtien puheenjohtaja valittiin monimutkaisemmalla menettelyllä. Siinä epistetes valitsi arpomalla yhdeksän proedrosta (πρόεδρος, monikossa πρόεδροι, proedroi),[9] yhden kustakin fylestä joka ei ollut sillä hetkellä prytanivuorossa. Näistä yhdeksästä valittiin puolestaan yksi, joka toimi toisena episteteena (ἐπιστάτης τῶν προέδρων, epistatēs tōn proedrōn) ja bulen puheenjohtajana. Sama henkilö saattoi toimia epistateena vain yhden päivän vuoden aikana.[4][5][8]
Bulella oli myös sihteeri (γραμματεύς, grammateus), joka piti huolta bulen ja ekklesian arkistoista.[4][10]
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bulen kokoonpano fyleittäin, trittyksittäin ja demoksittain oli (alun perin Kleistheneen uudistusten myötä vuonna 508/507 eaa.):
Tehtävät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bulen tehtäviä olivat:[4]
Lainsäädäntö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bulen tärkein tehtävä oli valmistella ekklesian kokousten esityslista. Ateenan valtiomuodon mukaan mitään asiaa ei voitu käsitellä ekklesian kokouksissa ennen kuin se oli esikäsitelty bulessa ja siitä oli tehty ekklesialle aloite (προβούλευμα, probūleuma). Bule oli kuitenkin pelkästään ekklesian valmisteleva ja toimeenpaneva elin, ei tasavertainen päätöksiä tekevä elin. Ekklesian päätökset eivät tarvinneet bulen hyväksyntää.[4]
Bulella oli kuitenkin mahdollisuus tehdä myös omia päätöksiä jokapäiväisemmissä asioissa, kuten viranomaisten ohjeistaminen tai asetukset uskonnollisten juhlien vieton toteuttamisesta. Ekklesia saattoi myös antaa bulelle oikeudet toteuttaa joku asia ja tehdä sen suhteen tarpeen vaatiessa lisäpäätöksiä itsenäisesti ilman asian palauttamista ekklesian käsiteltäväksi. Bulen tekemät asetukset alkoivat yleensä sanamuodolla ”bule päätti...” (ἔδοξε τῇ βουλῇ, edokse tē būlē),[11] ja sekä bulen että ekklesian päättämät asetukset sanamuodolla ”bule ja kansa päättivät...” (ἔδοξε τῇ βουλῇ καὶ τῷ δήμῳ, edokse tē būlē kai tō dēmō).
Hallinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bulella oli suuri määrä hallinnollisia ja toimeenpanevia tehtäviä. Bule esimerkiksi valvoi julkista taloutta ja toimeenpani verotuksen; maksoi viranhaltijoiden palkat; suoritti seuraavan bulen jäsenten tarkastuksen; hallinnoi pyhäkköjä ja toteutti kaupungin yhteisten uskonnollisten juhlien vieton; tarkasti julkiset rakennukset, erityisesti puolustukselliset rakennelmat; päätti, kuka kuuluu ratsuväkeen ja tarkasti ratsuväen hevoset; tarkasti laivaston ja laivasuojat ja rakennutti uusia sotalaivoja; vuokrasi valtion maita ja kaivoksia; sekä jakoi köyhäinavustukset vammautuneille tarkastuksen jälkeen.[4][12]
Lukuisten tehtäviensä hoitamiseksi bulella oli useita eri tehtäviin erikoistuneita pienempiä toimikuntia. Antiikin lähteistä tunnetaan muun muassa hieropoioi Eleusini, joiden vastuulla oli Eleusiin mysteerien järjestäminen, ja trieropoioi, joiden vastuulla oli uusien sotalaivojen rakennuttaminen.[12]
Oikeustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bule osallistui myös oikeustoimiin tietyissä tapauksissa. Bule kykeni rankaisemaan sen määräysvaltaa vastaan rikkoneita. Se pystyi myös syyttämään viranomaisia, erityisesti taloudellisessa vastuussa olleita viranomaisia, virkarikkeistä ja väärinkäytöksistä joko omasta aloitteestaan tai jonkun yksityishenkilön esittämän syytteen (εἰσαγγελία, eisangelia) perusteella. Ainakin myöhemmässä vaiheessa bulen oma tuomiovalta vaikuttaa kuitenkin rajautuneen 500 drakhman suuruisten sakkojen määräämiseen.[4][12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hansen, Mogens Herman: The Athenian Democracy in the Age of Demosthenes: Structure, Principles, and Ideology. University of Oklahoma Press, 1991. ISBN 0806131438
- Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: βουλή, ἡ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Hansen 1991, s. 246–250.
- ↑ a b c Boule Encyclopaedia Britannica. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Peck, Harry Thurston: Boulé Harpers Dictionary of Classical Antiquities. 1898. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ a b Hansen 1991, s. 250–255.
- ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: βουλευτής, ὁ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
- ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: πρυτανεία, ἡ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
- ↑ a b Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἐπιστάτης, ὁ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
- ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: πρόεδρος, ὁ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
- ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: γραμματεύς, ὁ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
- ↑ Hansen 1991, s. 255–257.
- ↑ a b c Hansen 1991, s. 257–265.