Bostoninterrieri

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Bostoninterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa	Massachusetts,  Yhdysvallat
Määrä	Suomessa rekisteröity 4 319[1]
Rodun syntyaika	1869
Alkuperäinen käyttö	rottakoira, seurakoira
Nykyinen käyttö	seurakoira
Elinikä	11–13 vuotta[2]
Muita nimityksiä	bostoni, bostis, terrier de Boston, bostoni terjer, Round-headed Bull-and-Terrier[3], Round-headed Bull[3], Round-headed Terrier[3], Boston Bull Terrier[3], Bullet Head[3], Boston Bull[3], American Bull Terrier[3]
FCI-luokitus	ryhmä 9 Seura- ja kääpiökoirat alaryhmä 11 Pienet molossikoirat #140
Ulkonäkö
Paino	enintään 11,5 kg
Väritys	brindle, seal tai musta - kaikissa väreissä valkoiset merkit
Infobox OK

Bostoninterrieri (engl. Boston Terrier) on Yhdysvalloista kotoisin oleva pienikokoinen koirarotu. Se kuuluu FCI:n ryhmään nro 9 eli seura- ja kääpiökoiraryhmään. Se on ollut Massachusettsin virallinen osavaltiokoira vuodesta 1979 lähtien.^[4] Suomessa rodun suosio on kasvussa: vuonna 2015 rekisteröitiin 265 pentua, kun 10 vuotta aiemmin rekisteröintejä oli 73.^[5]

Bostoninterrieri on tiivisrakenteinen, sopusuhtainen, lyhytkalloinen, -karvainen ja -häntäinen koira. Bostoninterrierin häntä on luonnostaan töpö tai puuttuu kokonaan. Rodun korvat saatetaan typistää kotimaassa Yhdysvalloissa, mutta Suomessa typistäminen on kiellettyä. Pyöreähköt ja hieman ulkonevat silmät sijaitsevat kaukana toisistaan. Ilme osoittaa rotumääritelmän mukaan älykkyyttä ja ystävällisyyttä.

Väriltään bostoninterrieri on juovikas, musta tai "seal" (musta, joka vivahtaa punaruskeaan kirkkaassa valossa). Kaikissa värityksissä edellytetään valkoisia merkkejä kuonon ympärillä, läsimerkkinä silmien välissä ja rinnassa. Ihanteena on silmien välistä symmetrisenä pään yli kulkeva läsi, valkoisen rinnan lisäksi valkoinen kaulus, kokonaan tai osittain valkoiset eturaajat ja kintereen alapuolelta valkoiset takaraajat. FCI:n rotumääritelmä ohjaa asettamaan näyttelyssä muutoin aivan samantasoisten koirien välillä juovikkaan yksilön etusijalle juovattomaan nähden. Värityksen suhteen hylkääviksi virheiksi lasketaan vaadittavien valkoisten merkkien puuttuminen, turkin harmaa tai maksanruskea väri, kirsun lihanvärisyys ja kokonaan tai osittain siniset silmät.

Karvapeite on lyhyt, sileä, kiiltävä ja hienolaatuinen. Karvapeite on helppohoitoinen sen lyhyyden takia eikä siitä lähde juuri ollenkaan karvaa. Päivittäinen harjaaminen ja pyyhkiminen säämiskällä riittää. Painon on pysyttävä alle 11,2 kilogrammassa.

Bostoninterrieri sekoitetaan usein ranskanbulldoggiin huomattavan samannäköisyyden vuoksi.

Bostoninterrieri on luonteeltaan vilkas ja ystävällinen koira^[6], joten se sopii hyvin seurakoiraksi, mutta myös itsepäisyyttä löytyy tarpeen tullen. Se on hyvin päättäväinen ja toimelias koira, joten se tarvitsee toimintaa ja virikkeitä elämäänsä. Bostoninterrieri on hyvä oppimaan ja se soveltuu tokoon ja agilityyn. Eniten sitä tavataan koiranäyttelyissä.

Bostoninterrieri innostuu helposti, se on aina valmis leikkiin ja lenkille. Sen turkista puuttuu kuitenkin alusvilla^[7], eli iho kylmettyy helposti pakkasessa tai räntäsateessa, joten se tarvitsee kylmällä haalarin. Helteellä on huomioitava perinnöllinen ylikuumenemisen vaara.^[8]

Bostoninterrieri on valpas vahti, eli sillä on tapana hälyttää havaitessaan vieraiden liikettä. Vahtiminen ei kuitenkaan ole aggressiivista.^[9] Rodulla ei esiinny metsästysvaistoa.^[10]

Bostoninterrieri oli ensimmäinen puhdasrotuinen Yhdysvalloissa jalostettu koira, ja sen "syntyvuotena" pidetään vuotta 1869.^[4] Vaikka sen alkuperämaa onkin Yhdysvallat, sen juuret ovat alun perin Englannissa. Koiratappelut olivat muodissa Englannissa 1800-luvulla. Tätä varten haluttiin saada niihin sopivia koiria. Kokeiltiin monia eri risteytyksiä, joissa yhtenä osana oli bulldoggi. Sen ja nyttemmin jo hävinneen old english terrier -rodun risteytys osoittautui 1800-luvun alussa onnistuneeksi, ja siitä saivat alkunsa bostoninterrierin esi-isät. Koiratappeluiden suosio kasvoi myös Yhdysvalloissa, varsinkin Bostonissa ja sen ympäristössä. Vuonna 1865 Yhdysvaltoihin vietiin edellä kuvattuja risteytyksiä, joista bostoninterrieri sai alkunsa.^lähde?

Ensimmäinen bostoninterrieri ja samalla koko rodun kantaisä, Judge, syntyi 1870-luvulla Liverpoolissa, mistä se vietiin laivalla Bostoniin. Se oli alkuperältään englanninbulldoggin ja valkoisen englanninterrierin välinen risteytys. Bostonissa sen omisti Robert Hooper, minkä vuoksi se tunnettiin myös nimellä Hooper's Judge. Se oli perinyt brindlet merkit bulldoggilta ja valkoiset merkit terrieriltä - vielä nykyisinkin bostoninterriereillä brindle-valkoinen on yleinen väritys. Judge astui nartun nimeltä Burnett's Gyp, ja pentueesta tuli nykyisen rodun kantapopulaatio. Myöhemmin jalostukseen käytettiin myös ranskanbulldoggia, ja joidenkin asiantuntijoiden mukaan myös bullterrieriä ja bokseria.^[3]

Bostoninterrierin ensimmäinen virallinen nimitys oli amerikanbullterrieri (American Bull Terrier).^[3]

Bostoninterrierillä esiintyy Suomessa polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota, harmaakaihia, nuoruusiän (1–6-vuotiaana alkavaa) kaihia, hengitysvaikeuksia, reisiluun pään kuoliota eli legg perthesiä, kivesvikaa, kuuroutta, allergioita, sydämen toimintahäiriöitä, virtsakiviä, epilepsiaa, punasolujen kiihtyneestä hajoamisesta johtuvaa eli hemolyyttistä anemiaa, vilkkuluomen pullahtamista eli kirsikkasilmiä, lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoimintaa eli cushingin oireyhtymää, kitalakihalkioita, selkäydinnesteen kierron häiriötä eli syringomyeliaa ja satunnaisesti napatyrää. Silmäsairaudet ovat melko yleisiä, sillä 23 %:lla tutkituista koirista oli sairaat silmät. Sairauksien yleisyyttä ei voida kuitenkaan luotettavasti määritellä, koska tutkittuja koiria on toistaiseksi vähän.^[8]

Osa bostoninterrierin sairauksista on yhteydessä rodulle jalostettuun ulkomuotoon. Bostoninterrierille on jalostettu brakykefaalinen oireyhtymä eli lyhyt kuono ja kallo, mikä aiheuttaa myös suurentunutta perinnöllistä alttiutta hengitysteiden ongelmiin: ahtaisiin, viivamaisiin sieraimiin, nieluun työntyvään pehmeään, pitkään ja paksuun kitalakeen, kurkunpään ja nielun alueen kasvaimiin, ahtaaseen henkitorveen ja nenäonteloon. Lyhytkuonoisuus aiheuttaa myös heikentynyttä kykyä säädellä kehon lämpötilaa, joka taas voi näkyä huonona rasituksen sietona kuumalla säällä tai kehon ylilämpenemisenä. Vuoden 2009–2010 kyselyn mukaan kaksi kolmasosaa Suomen bostoninterriereistä kuorsasi, kolmasosa oli kärsinyt satunnaisista hengitysvaikeuksista ja noin kuudesosalla oli jatkuvasti rohiseva hengitys.^[8]

Syringomyelia johtuu chiari-epämuodostumasta eli siitä, että jalostuksella aiheutetun ahtaan kallon takia aivot eivät enää mahdu kalloon, vaan työntyvät kivuliaasti selkäydinkanavaan. Rodulle jalostettu korkkiruuvihäntä taas altistaa selkärangan nikamien epämuodostumille. Pahimmillaan epämuodostuneet nikamat painavat selkäydintä aiheuttaen kipuja. Hännän epämuodostumat saattavat aiheuttaa hännän virheasennon, joka johtaa ulostamisvaikeuksiin tai ihovaurioihin. Kitalakihalkio on yleisin lyhytkuonoisilla roduilla. Polvilumpion sijoiltaanmeno on yleensä perinnöllinen rakenne, joka on yleinen kääpiökoirilla. 13 % tutkituista bostoninterriereistä oli sijoiltaan menevät polvet.^[8] Suuriksi ja ulkoneviksi jalostetut silmät ovat alttiina kolhuille.

Rodulta on löydetty DVL2-geenin mutaatio, joka liittyy sen ja kahden muun lyhytkallorodun (englanninbulldoggi, ranskanbulldoggi) kallon, rintakehän, kaulan sekä selkärangan luuston epämuodostumiin. Poikkeavuuksia on myös hampaistossa. Mutaatio on samantapainen kuin ihmisillä esiintyvä harvinainen Robinowin oireyhtymään, jossa ihmisellä on samalaisia ulkoisia poikkeavuuksia kuin tutkituilla koirarodulla. Englannin- ja ranskan bulldoggeilla ei ole normaalia geeniä ollenkaan, bostoninterrierreillä kuudella prosentilla. Risteyttämällä ongelma ratkeaisi, koska ulkomuoto tulee vain homotsygootilla. Muiden lyhytkallorotujen ulkomuoto johtuu eri tekijöistä.^[11][12]

Pentutietolomakkeiden perusteella 20 bostoninterrieripentueesta noin 75−85 % syntyi Suomessa keisarinleikkauksella vuosina 2010−2011. Syinä olivat pentujen suuri koko, ahdas synnytyskanava sekä kohdun supistusten puuttuminen. Rodulle jalostettu suurehko pyöreä pää vaikeuttaa pienillä nartuilla pennun etenemistä synnytyskanavassa. Vuonna 2010 julkaistussa brittitutkimuksessa (52 pentuetta) yli 90 % syntyi keisarinleikkauksella.^[8]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta bostoninterrieri.

• Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
• Suomen Bostonit ry:n viralliset kotisivut
• Bostoninterrieri.fi, Rotuun painottuva sivusto
• Koirat.com