Christine Lagarde
| Christine Lagarde | |
|---|---|
 |
|
| Euroopan keskuspankin pääjohtaja | |
|
1.11.2019–
|
|
| Edeltäjä | Mario Draghi |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. tammikuuta 1956 Pariisi, Ranska |
| Lapset | 2 |
| Tiedot | |
| Puolue |
UMP (-2015) Les Républicains (2015-) |
 Nimikirjoitus |
|
Christine Madeleine Odette Lagarde (o.s. Lallouette, s. 1. tammikuuta 1956 Pariisi) on ranskalainen poliitikko, joka on toiminut Euroopan keskuspankin pääjohtajana marraskuusta 2019 alkaen. Hän on entinen Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) pääjohtaja ja Ranskan entinen valtiovarainministeri. Euroopan keskuspankin pääjohtajaksi hänet valittiin heinäkuussa 2019.[1] Lagarde kuuluu Maailman talousfoorumin (WEF) hallitukseen[2].
Tausta ja yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lagarde valmistui maisteriksi Pariisi-Nanterren yliopistosta vuonna 1980 pääaineenaan kauppatiede ja laki. Lisäksi hänellä on kaksi aikaisempaa maisterintutkintoa taloustieteestä ja amerikkalaisesta kirjallisuudesta.[3]
Koulutukseltaan Lagarde on työoikeuteen perehtynyt juristi. Hän asui aiemmin 25 vuotta Yhdysvalloissa ja toimi Chicagossa suuren asianajotoimiston Baker & McKenzien johdossa. Hän edustaa keskustaoikeistolaista konservatiivipuoluetta Union pour un Mouvement Populairea. Lagardea on luonnehdittu hyvin määrätietoiseksi ja neuvottelijana piinkovaksi. Hän on kilpaillut nuorena Ranskan taitouintijoukkueessa.[4]
Lagardella on kaksi lasta.[5]
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lagarde palasi Ranskaan vuonna 2005, kun hänet nimitettiin maan maatalous- ja kalastusministerinä (2005–2007) ja kauppaministerinä (2007) Dominique de Villepinin hallituksessa. Valtiovarainministeriksi hänet nimitettiin kesäkuussa 2007, jolloin hänestä tuli ensimmäinen talousasioista vastaava naisministeri G8-maissa.[6] Financial Timesin mukaan Lagarde oli vuonna 2009 euroalueen paras talousministeri.[5]
Vuonna 2022 Nicolas Sarkozyn kerrotaan ehdottaneen Emmanuel Macronille Lagardea Ranskan pääministeriksi, mikäli tämä voittaisi vaalit.[7]
Kansainvälinen valuuttarahasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesäkuussa 2011 Lagarde nimettiin IMF:n pääjohtajaksi.[5] Hän seurasi tehtävässä skandaalin takia eroamaan joutunutta Dominique Strauss-Kahnia. Lagarden kausi alkoi 5. heinäkuuta 2011.[8]
Elokuussa 2011, alle kuukausi Lagarden astumisesta IMF:n johtoon, ilmoitettiin Lagardea vastaan aloitetusta väärinkäytöstutkinnasta. Se liittyi vuoden 2008 tuomioon liikemies Bernard Tapien ja Crédit Lyonnais -pankin välillä.[9] Ranskan oikeus tutki väitteitä, joiden mukaan Tapielle maksettu 285 miljoonan euron rahaerä olisi myönnetty lainvastaisin perustein. Lagarde kiisti tehneensä mitään lainvastaista ja vältti asiasta rikossyytteet toukokuun 2013 lopussa.[10]
Toukokuussa 2014 Lagarde arvosteli rajusti pankkeja ja finanssisektoria. Hänen mukaansa ne keskittyvät liiaksi nopeisiin voittoihin luottamuksen kustannuksella. Hän oli myös huolissaan siitä, että kasvava eriarvoisuus on uhka kasvulle, demokratialle ja ihmisoikeuksille.[11] Vuonna 2014 Lagarde oli Forbesin listalla maailman viidenneksi vaikutusvaltaisin nainen.[12]
Euroopan keskuspankki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2019 Lagarde nimitettiin Euroopan keskuspankin pääjohtajaksi. Hänen nimityksestään päätti Euroopan parlamentti syyskuussa äänin 349 puolesta, 206 vastaan ja 49 poissa.[13]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kunnialegioona (Ranska, 2012)[14]
Ordre national du Mérite (Ranska, 2021)
Norsunluurannikon kansallinen ritarikunta (Norsunluurannikko, 2013)
Ystävyyden ritarikunta (Venäjä)[15]
Lähde:[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Samuli Niinivuo: Kärkiehdokasmallin hautaaminen harmittaa suomalaismeppejä – ”Esityksellä kyllä pyyhitään aikalailla peppua” Ilta-Sanomat. 2.7.2019. Viitattu 2.7.2019.
- ↑ Christine Lagarde - Agenda Contributor World Economic Forum. Viitattu 6.4.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Christine Lagarde European Central Bank. 24.3.2022. Viitattu 6.4.2023. (englanniksi)
- ↑ Annamari Sipilä, Helsingin Sanomat 25.5.2011 sivu B 5
- ↑ a b c Lagardesta IMF:n ensimmäinen naispääjohtaja Yle Uutiset. 28.6.2011. Viitattu 28.6.2011.
- ↑ Christine Lagarde | Biography, IMF, ECB, & Facts Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 6.4.2023. (englanniksi)
- ↑ Le rêve américain de la Macronie : Christine Lagarde, bientôt à Matignon ? Marianne. 14.2.2022. Viitattu 6.4.2023. (ranska)
- ↑ Lagarde aloittaa IMF:n peräsimessä Yle Uutiset. 5.7.2011. Viitattu 5.7.2011.
- ↑ Warner, Mary Beth: The World from Berlin: 'The IMF Needs Calm at the Top' Spiegel Online. 5.8.2011. Viitattu 22.10.2014. (englanniksi)
- ↑ Rikostutkinnan yhteydessä paljastui kirje IMF:n pomolta Ranskan entiselle presidentille - "Hyödynnä minua" Talouselämä.fi. 19.6.2013. Talentum. Viitattu 19.8.2013.
- ↑ Kai Hirvasnoro: IMF:n Lagarde tykitti pankkeja: Mikään ei ole muuttunut Kansan Uutiset Viikkolehti. 27.5.2014. Viitattu 29.5.2014.
- ↑ The World's 100 Most Powerful Women Forbes.com. Viitattu 22.10.2014. (englanniksi)
- ↑ Lagarde wins EU lawmakers' approval to lead ECB Reuters. 17.9.2019. Viitattu 6.4.2023. (englanniksi)
- ↑ Christine Lagarde - Biographical Information IMF. Viitattu 6.4.2023. (englanniksi)
- ↑ Steven Seagal receives 'Order of Friendship' from Vladimir Putin Newsweek. 27.2.2023. Viitattu 6.4.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Christine Lagarde Wikimedia Commonsissa
|  | |
